Pieniä tarinoita arjesta, maustettu käsitöillä, hörhöilyllä, onnella ja joskus ajatuksillakin.

keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Myyrä hiirelle kaveriksi

Eilen vietimme hauskan päivän Hanna-ystäväni kanssa neulahuovuttaen. En ollutkaan aikaisemmin huovuttanut piparkakkumuotin avulla ja sehän oli helppoa kuin heinänteko. Tai itseasiassa paljon helpompaa kuin heinänteko, sillä viimeeksi kun olin tekemässä heinää se oli minusta ihan tyhmää ja jotenkin rasittavaa. Olin ehkä kahdeksan tai kymmenen vanha. No minähän en tunnetusti osaa lopettaa kun kerran vauhtiin pääsen  ja niinpä jatkoin tänään huovuttelua. Sain aikaiseksi oikein useita huovutelmia, joista nyt tahdon esitellä huovutusurani mestariteoksen Hämmästynyt Myyrä -hiirimatto. 

Kuvioon otin mallia Myyrä kaupungissa -kirjasta, jonka ostin käytettynä jokunen aika sitten. Kuvio on tehty naulahuovuttamalla ja sen jälkeen koko matto märkähuovutettu. Minä en tiedä huovuttamisesta paljoa mitään, mutta markahuovutin mattoa rullattuna kuplamuoviin ja hirvittävät nopeasti se huopui.

Näihin näkymiin päättyy Karhun kakan vuosi 2008. Flunssaisena ja räkäisenä toivottelen lukijoilleni runsaalla onnella varustettua vuotta 2009 ja lepään kovaa, jotta jaksan naputella tänne luettavaa tulevankin vuoden puolella.

tiistai 30. joulukuuta 2008

Sellainen oli se Joulu

Viime vuoden kaavalla ruodin hiukan pois hiipivää Joulua eli tarkastelussa suhaaminen, suuhunpantava ja sähkö. Vietimme joulua kolmessa paikassa tänä vuonna, Kuusankoskella, Savitaipaleella ja Mäntyharjussa. Hyvä ei ole ajella paikasta toiseen, mutta sentään teimme loogisen rengasmatkan ajelematta edestakasin vaan yksinkertaisesti lähdimme aattona kotoa Kouvolasta Kuusankoskelle, sieltä joulupäivänä Savitaipaleen kautta Mäntyharjuun, josta Tapanina takaisin kotiin. Olen itseasiassa ihan ylpeä tuosta Ekkulista joka tätä reittisuunnitelmaa ehdotti. Omassani olisi ollut vähän enemmän edestakaista suharointia.

Suuhunpantava meni samoilla linjoilla kuin viimekin vuonna. Kotiin en varannut muuta kuin herkkuja pitkin lähestyvää joulua. Ruokapaikoissa joissa söimme oli kohtuu maltillisesti syötävää, ei siis mitään ylilyöntejä, jouluruokaa muutamaksi päiväksi vain. Oman ruokataloutemme suurin turhuus on kyllä yksittäiset leivonnaispellit joita paistelin pitkin matkaa. Olisihan ne voinut jättää kokonaankin nauttimatta tai sitten paistaa enemmän kerralla. Se tosin olisi lisännyt leivonnaisten kulutustakin.

No entä sitten se sähkö. Omassa kodissa ratkaisimme sähkön kulutuksen niin, että tingimme jouluvalojen määrästä. Keittiön ikkunalla paloi koko Joulukuun kynttelikkö, muita jouluvaloja emme tänä vuonna laittaneet ollenkaan. Keittiössä pärjäsi pitkälle ilman keittiön omia valoja kynttelikön turvin, joten en ota kynttelikön jatkuvasta valosta kovin huonoa omaa tuntoa. Ja iso osa sähkön kulutuksen säästöstähän tuli myös siitä että meidän kotona ei paistettu kinkkua, eikä mitään muutakaan jouluruokaa joulunaikaan, joten emme sinänsä kasvattaneet aaton läheisyydessä sähkökuormaa. Tokihan ainakin aattona syömämme kinkun koossa oli huomioitu meidätkin syöjinä, mutta se olikin paistettu leivinuunissa, joten siihen ei kulunut sähköä.

Ei ollut tämäkään joulu mikään ekologisuuden huippu, mutta kyllä tätä ihan ajatuksella rakennettiin, idealla että vähempi on enemmän. Kaikkeen hömpötykseen ei tarvitse mennä mukaan, ja silloin vähäinenkin tuntuu hienommalta.

Kuvassa joulupukin tuoma suloinen sydänheijastin (iso kiitos Sanna-ystäväni), joka pääsi heti villakangas takkiani koristamaan.

maanantai 29. joulukuuta 2008

Melkein joulupukin tuomaa

Syksyllä koolailimme äipän kanssa lankoja. Noista tehdyt lapaset olenkin jo tänne raportoinut, ja nyt on seuraavan neulomuksen vuoro. Tällä kertaa en ole tehnyt neulomuksia itse. En myöskään saanut näitä sukkia paketissa, mutta olisin hyvin voinut saada, ovat ihan toiveiden mukaiset ja niin jalkaan sopivat. Eli äippis on nämä ihanuudet neulonut, lanka on Novitan Nallea ja sukat on kärjestä aloitettu. Eikö oo hianot?

Pitäs varmaan perustaa oma tunniste äipän käsitöille, tai sitten puhua äippis ympäri aloittamaan oman blogin. Sieltä valmistuu aika paljon kaikkea ihanaa...

Tähän piti vielä lisätä että kuvatessa ei ole vahingoitettu yhtään villasukan pohjaa vaan kylmän ja likaisen parvekkeen lattian ja kauniiden sukkien väliin on taidokkaasti pujotettu käytetty kirjekuori!

tiistai 23. joulukuuta 2008

Rauhallista ja tunnelmallista Joulua!

Tänä vuonna joulkortteja lähti reilu 20. Joulukorttien teko on osa oman jouluni odotusta, silloin kun on energiaa kortteja tehdä. Tällä kertaa postin setä kantoi sukulaisille ja tutuille kahdenlaisia itsetehtyjä kortteja ja uniikkeja, olemassa olevista korteista tuunattuja kortteja. Tuon tuunauksen yhteydessä pohdin, rohkenisinko käyttää vanhoja, siis joskus minulle lähetettyjä korttteja omiin kortteihini. Mitä ihmiset yleensä tekee joulukorteille? Minä säilytän kortteja, kasassa on jo monen monta konvehtirasiaa jokaiselle vuodelle omansa, täynnä joulukortteja. Vaan jos vain säilytän niitä aina vuodesta toiseen, on minulla kohta aikamoinen kokoelma. Eli mitä mieltä olette lukijat, olisiko julmaa käyttää kortteja tuunattuina uudelleen, vai onko julmempaa heittää vuosikertakortit roskiin?


No oli miten oli, ratkon tätä ongelmaa vasta yhdentoista kuukauden päästä. Nyt toivotan kaikille lukijoille Oikein Ihanaa,  Rauhallista, Mukavaa, Kaunista ja Tunnelmallista Joulua.

lauantai 20. joulukuuta 2008

No kun se on niin kivaa...

Vissiin meinasin lopettaa jo tän väkertämisen, mutta tänä aamuna heräsin sellaisissa fiiliksissä että tarvitsin vähän näperrysterapiaa. 
Tässä uusimmassa asussa on neljä osaa. Hame on kaksi osainen, alla on yksinkertainen satiininen kaistalehame, joka puetaan pujottamalla päälle, sillä vyötäröllä on kuminauha. Satiinihameen päällä on vihreä sifonkihörselö, joka on takaa kokonaan auki ja solmitaan siis toisen hameen päälle. Puvun yläosa on hennosti vaaleanpunaista kuviollista puuvillakreppiä, joka on vielä kuminauhoilla rypytetty. Yläosan helmaa koristaa tummanpunainen satiininauha ja rinnuksia punaiset baljetit. Yläosassa on tuppilo-olkaimet ja takana tarrakiinnitys. Puvun päällä on talviuloiluun soveltuva viitta, joka on päältä samettikuvioitua sifonkia ja alta satiinia. Viitan reunoja kiertää valkoinen karva ja kiinnitys tapahtuu kaulalla solmimalla satiinituppilon rusettiin.

Mallina toimii taas Kirpputori-mallitoimiston Nimetön barbie, sillä hän oli ainoa malleista joka suostui menemään lumihankeen paljain jaloin. Ompelimomme kuvausrekvisiitta on aavistuksen puutteellista sillä emme omista yhtään paria malleille sopivia kenkiä.  Tänään Nimettömän barbien naama näyttää paremmalta, eli taisi mennä meikkaajan läksytys perille. Ja hiuksetkin on kammattu ja laitettu oikein kiinni. Mallin asento on kyllä himpun kummallinen, jotenkin vinkura, mutta se voi tietysti ainakin osittain johtua siitä että lumi saattaa olla paljaisiin jalkoihin vähän ikävän tuntuista.

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Viimeinen minivaate tällä erää

Tarkoitus oli kyllä tehdä näitä minivaatteita paljon enemmän, mutta aina ei käy niin kuin on meinannut. Joten tässä viimeisin puku tällä erää. Puvun yläosa on samettikuvioista trikoota. Puvun päällä pitää valkoinen baljettinauha joka kiertää pääntietä. Helma taas on kaksinkertainen, päällikangas tummansinistä sifonkia ja vuorikangas vaaleansinistä trikoota.
Mallina tänään toimii mallitoimistomme oma malli jo 80-luvulla meille töitä tehnyt ja edelleen yhtä nuorekat ja kaunis the Jumppaparpi. Huotakaa erityisesti kaunis sininen silmämeikki joka sopii hyvin puvun kanssa yhteen, sekä kaunis tasainen rusketus ja ihanat luonnonkiharat ja luonnollisen vaaleat hiukset. Jumppaparpin lempiharrastus on aerobic, johon hän aina lähtee turkoosissa, pitkälahkeisessa mutta hihattomassa jumppahaalarissa, päässään vaaleanpunainen hikinauha ja olallaan vaaleanpunainen jumppakassi. ei siis liene kenellekkään epäselvää mistä tämä barbie on nimensä saanut. 


tiistai 16. joulukuuta 2008

Perillä joulukuun päivistä

Kaiken muun puuhan ja tohinan keskellä sain siis jo ennen tämän kuluvan kuun alkua  salaisen joulukalenterini valmiiksi ja postiin. Oma kalenterini tuli joltakin muulta salaiselta postittajalta kahdessa osassa ja tässä nyt melkein kaikki loppulähetyksen paketit. Luukut on paketoitu kertakäyttöpöytäliinaan ja niistä on paljastunut kaikkea mukavaa. Parhaita sisälmyksiä tähän mennessä on Harlequin romantiikkaa pokkari nimeltään joulutarinoita, kokoelma jouluisia nappeja, kuivattuja ananaksia ja mustikoita, jouluaskartelukartonkeja, reilunkaupan mansikkateetä, keltaista bambulankaa ja puuhelminen rannekoru. 

Tämä joulukalenteri on kyllä tehnyt elämästäni tässä kuussa jotenkin asteenverran mielekkäämpää. Varsinkin kun on ollut tosi paljon töitä, eikä sinne (uskomatonta kyllä) ihan joka aamu lähde intoa puhkuen. Vaan kun aamulla saa ensitöikseen avata pienen paketin on päivä taas pikkaisen aurinkoisempi.

maanantai 15. joulukuuta 2008

Minimuotinäytös jatkuu

Pitkästä aikaa jotain esiteltävää tältäkin saralta. Tällä nimettömällä naismallilla on yllään hyvin kesäinen satiini-sifonki -unelma. Puku on kasattu luovasti muotoilemalla, mistä kertoo villisti aaltoileva ja eripituinen helma. Yläosa on pehmeää ja hengittävää trikoota, joka muotoutuu kauniisti päälle. Malli itse on hiukan pöllähtäneen näköinen, ilmeisesti vähän poissa tolaltaan. Tämän ehkä selittää se että malli on peräisin kirpputori nimisestä mallitoimistosta, toisin kuin aiemmin esiintynyt miesmalli Ken, joka on oman mallitoimistomme alkuperäismalleja. Lisäksi mallin kasvojen meikkivoide on aivan väärän värinen, täytyy kyllä pitää meikkaajalle läksytys ja onhan tuossa kampauksessakin vähän parantamisen varaa.

torstai 11. joulukuuta 2008

Kirppikseltä

Kävin tuhlaamassa aikaa oppituntien välillä kirppiksellä. Harvoin löydän kenkiä käytettyinä, koska minulla on niin iso kavio tai räpylä (kuten äippä sanoisi). Vaan nytpä löysin nämä ihanuudet. Ten pointsin mokkanahkaiset vähän käytetyt saappaat. On ihan miun näköset, viis siitä että ei ehkä ole enää ihan pintamuodin mukaiset. Sopivat jalkaan vielä farkunlahkeiden kanssakin, joten ovat aivan mainiot. Tykkään. Tälläsiä popoloita mun kenkävalikoimasta onkin puuttunut, joihin voi sonnustautua pillifarkkujen kanssa, kun ei ole vielä ihan vielä kunnon toppakenkäkelit. Nii ja kyllä, minulla on toppakengät joita pidän pakkasilla pillifarkkujen kanssa.

En kyllä oikein tiedä onko tämä ostos nyt ekologisesti ihan viimeiseen asti perusteltu. Tietty ihan hyvä että ostin käytetyt kengät ja sellaiset joita tiedän varmasti käyttäväni ja paljon, mutta olisin minä ilman näitäkin pärjännyt, ehkä. 

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Vuosi blogielämää takana

Kyllä se vaan on niin että vuosi on nyt täynnä. Tähän vuoteen on mahtunut monenlaista, iloa ja surua, onnea ja ahdinkoa, mutta olotila on kokonaisuudessaan parempi kuin vuosi sitten. Enää ei lähtö Savonlinnaan edes hetkeksi ole ajankohtainen vaan saan olla vihdoin ihan kunnolla kotona. Olen päässyt jo palkkatyön makuun, vaan ikistressi kesken olevasta gradusta kuitenkin roikkuu mukana. Perheeseen on tullut auto, jatkamaan luotettavammin ja laadukkaammin kasarimyrkkypilvikoneen työtä ja olemme saaneet uuden kummilapsenkin. 

Blogin pitämisen aloitin ajatuksella, että raportoin ekologisempaan arkeen liittyviä oivalluksiani. Paljon on mukaan tullut myös käsitöitä, koska ovat minulle niin rakkaita. Ja oikeastaan raportoin elämäni asioista, olipa ekologista tai ei, mutta koitan silti pitää alkuperäisen ajatuksen edes jotenkin muistissa. Tulevaisuudessa jatkan samaan malliin, raportoin elämästäni, en kaikkea, en edes paljoa, vain pieniä murusia ja joskus totean toimintani olevan ekologista tai sitten en.  Ja toivon tietysti että joku jaksaa höpöjäni lukeakin. 

Kuvassa tällähetkellä kotoamme löytyvät karhuveljekset. Ovat sisäsiistejä ja kakoista ei näemmä ole tietoakaan.

lauantai 29. marraskuuta 2008

Joulu"paketteja"

Niin hurahti taas yksi työviikko. Näin viikonloppuisin on himpun edes aikaa miettiä joulujuttuja ja tänäaamuna pyöräytin muutaman joululahjapussukan. Pussit on tehty Lahdesta kirpparilta mukaan tarttuneista vanhoista joululiinoista, nauha on jostain omista varastoista ja muoviset "pakettikortit" kovasta pakkausmuovista, siis myös kierrätysmateriaalia. "Pakettikortit" ovat kaksinkertaiset, että sinne muovien väliin voi sujauttaa vaikka vain pienen paperinpalan missä lukee lahjan saajan nimi. 

Sellaisiin talouksiin jossa roskat poltetaan, paketoin lahjat varmaan sanomalehteen ja koristelen paketit sitten käytetyllä joulupaperilla. Kummilasten lahjat paketoin ihan oikeisiin joulupapereihin, tosin nekin saattavat olla jo käytettyjä, jos sopiva osuu kohdalle. Siis ihan siksi ettei lahjan paketti rikkoisi joulupukki-illuusiota. Ja nämä lahjapussit leviävät pikkuhiljaa sellaisiin talouksiin jossa on vain aikuisia ja joissa ei ole mahdollista pakettikääreitä polttaa.

Kuvaa voi taas klikata suuremmaksi jos haluaa tarkemmin pussukoita syynätä.

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Joulun tunnelmaa

Viikonloppuna on väännetty joulukalenteria, kuunneltu joululauluja, leivottu joululeipomuksia, piipahdettu peltojen keskellä, kärsitty päänsärystä sekä ihmetelty ja ihasteltu lumen paljoutta. Joulukalenterista en edelleenkään voi kertoa muuta kuin että se valmistuu pikkuhiljaa ja sen tekeminen on mukavaa. Joululeipomuksia olivat pieni maustekakku ja elämäni ensimmäiset piparit, itsetehdystä taikinasta. Etsin Joulumieltä tekemällä leipomukset mahdollisimman luomuna, reiluna ja lähellä tuotetuista raaka-aineista. Niin ja tärkeää on myös että leivoin vain ihan vähän, vain sen verran kun Joulumieleni todella tarvitsee löytyäkseen. Kuvassa pienen pieni erä pieniä piparkakkusiani ja Lahdesta kirpparilta mukaan tarttunut viehättävä Finlaysonin joululiina. 


Laitanpa piparitaikinan ohjeen tähän. Ohje on Martan joulukirjasta. Taikinassa muuten mainitsemisen arvoista on se että taikina itsessään ei ole niin herkullista kuin valmiit piparit. Tämä on mainio ominaisuus sellaisen ihmisen talouteen jolla on tapana syödä 80% piparitaikinasta ennenkuin se ehtii uuniin.

100 g voita
1 rkl kanelia
1 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
1 tl maustepippuria
1 dl siirappia
1 muna
1,5 dl sokeria
5-6 dl ruisjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Sulata rasva, sekoita joukkoon mausteet, siirappi, muna ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Ja eikun taikina kylämään leipomista odottamaan.

perjantai 21. marraskuuta 2008

Paluu arkeen ja rätin varteen

On ollut hiljaista blogirintamalla, sillä minä olen viilettänyt Lahdessa ja Keuruulla. Lahdessa tapasin ystävääni Jenniä ja siinä sivussa tutustuin paikallisiin kirpputoreihin ja muihinkin kauppoihin. Olen edelleen vakuuttunut siitä että Lahti on mainio paikka tehdä ostoksia. Keuruulla lomailin itsekkäästi kylpylässä, ulkoilin, söin hyvin, uin ja saunoin, ja kävin kastomassa Matti-Eskoa maanantai-illan tansseissa. Jep, oli hyvä loma. 

Vastapainoksi tuhlailevalle kylpylälomalle neuloin loman aikana kotiimme ympäritöystävällisen käsityön. Annika oli tehnyt näitä jokunen aika sitten lahjaksi ja minun piti tehdä perässä. Vieressä on siis ensimmäinen hamppulankainen tiskirättini (mikä ei muuten liity tiskiin millään tavalla, vaan on siis se pöytäpyyhe, joksi minä vain en osaa sitä kutsua). Rätin olisi tarkoitus kestää ja kestää ja kestää. Saa nyt sitten nähdä kuinka käy. 

Kuvaa klikkaamalla voi tarkastella neulomisjälkeäni lähemmin.

maanantai 10. marraskuuta 2008

Meet Ken

Olen mukana aivan hurjan jännässä jutussa, salaisessa joulukalenterivaihdossa. No koska kyseessä on salainen vaihto, en voi esitellä joulukalenterin sisuksia täällä blogissa, koska kalenteri on lähdössä eräälle toiselle. Jotta täällä kuitenkin olisi elämää voisin vaikka hiukan esitellä Joulun minivaatteiden muotinäytöksen malleja.

Tässä Ken tuttavallisemmin Kentsu. Hän on sporttinen (huomaa lihaksikkaat käsivarret), ulkonäöstään huolehtiva (säteilevän valkoiset hampaat) ja ennen kaikkea trenditietoinen. Hän työskentelee siis mallina. Näytösten ja kuvausten välillä, vapaa-ajallaan hän tykkää pukeutua rennosti ja ajan mukaisesti menneiden vuosikymmenten henkeen (ihanat ysärikuviohousut ja ysärivärinen pipo). Kenillä on myös leikkimielinen asenne elämään (mistä kertoo hänen lempipaitansa hyönteiskuvio).

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Minivaatteita

Olen varmaan aika normaali siinä suhteessa, että olen aloittanut ompelu-urani Barbien vaatteilla. (No tehtailin minä bikineitäkin, mutta se on jo toinen tarina...) Olen aina tykännyt Barbien vaatettamisesta ja tykkäsin minä niillä leikkiäkin. 

Viime Joulun aikaan harmittelin, kun tilkkulaatikossa oli paljon hyvää Barbienvaatemateriaalia, mutta ei yhtään Barbieilla leikkivää lasta lähipiirissä. Nyt tilanne on vuosien hiljaiselon jälkeen parempi ja ystäväpiiristä löytyi useampi lapsi, jotka leikkivät Barbieilla. Joten minä olen taas onnekseni avannut ateljeeni ja päässyt surauttelemaan näitä ihania vaatteita. Joulupukkia siis avustelen näillä hommilla. Eli tulevissa postauksissa tulee nyt sitten vilahtelemaan Barbie jos toinenkin, päällään surauttelemiani luomuksia. Muotinäytöksen kuitenkin aloittaa Barbien uskollinen poikaystävä Ken, joka sai vihreäsävyisen pusakan ja housut tänä aamuna. 

Teen näitä luomuksia siis sillä periaatteella että hyödynnän ainoastaan varastosta löytyviä materiaaleja, vain tarranauhat ja nepparit ovat uusia. Homma on aika rentouttavaa, kun saa näprätä pienen pientä, eikä lopputuloksen kuitenkaan tarvitse olla ihan millin päälle. Tai ainakaan minun leikkejäni ei koskaan häirinnyt vinot tai vähän vinkurat tikkaukset.

torstai 6. marraskuuta 2008

Ihka ensimmäiset

Viimetalvena tehdessäni kässänopen sijaisuutta yläkoulussa, sain osakseni muutaman epäilevän katseen kun sanoin oppilaille että en ole koskaan itse tehnyt lapasia. (Ja tämähän johtuu siitä että olin peruskoulun teknisessä ja neulominen ei ole ollut mikään lempiharrastukseni silloin kun muut ovat lapasia opetelleet tekemään.) Samaan hengenvetoon vakuutin että jos heillä on ohje, lapasiin niin kyllä hommasta selvitään. Oppilat vaikuttivat hetken hyvin epäluuloisille eivätkä ollenkaan ymmärtäneet tilanteen hauskuutta, joten päätin tehdä lapaset itsekin.

No se tekeminen silloin vähän jäi, mutta en minä vielä ole valmistunut, että ihan ajoissa tässä tavallaan ollaan. :D Tässä ne nyt siis ovat. Elämäni ensimmiset lapaset, peukalokiiloilla ja sädekavennuksella. Lankana syyskuussa äipän kanssa kuulailtu Novitan Nalle.

lauantai 1. marraskuuta 2008

Katsaus ikkunalautaviljelmiin

Aloitetaan marraskuu vihreillä jutuilla, kun sitä lunta ei vielä näy. Pari kuukautta sitten esittelin keittiön ikkunalla kasvavatn persiljan. No on se persilja siellä vieläkin, mutta aika mini siitä on tullut. Leikattuani kerran kaikki pitkät varret poikki, ei rehu ole jaksanut viittä senttiä korkeammaksi kasvaa. Ei siis hyvälle näytä.

Persiljaa paremmin voi kuitenkin tuo kuvassa komeileva basilika. Se vaan kasvaa komeasti. Lehdet ovat ihan yhtä isoja kuin ostaessakin ja uusia lehtiä tulee kokoajan. Basilikaa pitäisi latvoa tosi ahkerasti, tuntuu todella pitävän siitä. Minulla on muutamat varret päässeet vähän pitkiksi, eikä niitä nyt raaski kerralla pistää matalaksi. Aivan mainio keittiökasvi siis, tuoksuu, maistuu ja näyttää hyvälle.

Kuvassa poseeraa myös vanha kahvipurkki, joka on pelastettu kirpparilta varmaan kymmenen vuotta sitten ja kuulunut aina kyökin varustukseen, vaikka en itse edes kahvia juo.

torstai 23. lokakuuta 2008

Elämäni kuvataiteilijana

Elämässä on vähän hulinaa ja se on selkeästi rokottanut blogiaikaa ja -jaksamista. Viime sunnuntaina oli kummipojan ristiäiset ja kortin kyllä väsäsin itse, mutta en sitten ehtinyt ja tajunnut siitä kuvaa nappasta. Nyt olen viettänyt hyvin ansaittua lomaa, gradunteon merkeissä, kaiken muun huolen keskellä. Tänään teen pienen matkan sairaalaan ja tuliaisiksi syntyi viereinen enkelikortti.

Minä en ole koskaan ollut mikään piirtäjä. Itseasiassa siinä on taas yksi niistä kouluaineista, mistä en oikein koskaan päässyt perille. Välillä kuitenkin iskee suunnaton tarve vähän tuherrella. Ja kovasti yrittämällä voi joskus saada jotein ihan siedettävääkin aikaiseksi.

Että sellainen kuvataiteilija.

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Vanhan paidan piristystä

Yritän päästä eroon pahasta tavasta päivittää blogia keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Ainakaan vielä en onnistunut. :D Töitä on taas tehty siihen malliin että tämän paidan tuunaukseen on mennyt neljä iltaa! Sunnuntaina tein polkupyörä- leimasimen, maanantaina suunnittelin, tiistaina painoin pyörän kukkakankaalle ja tänään ompelin kukkakankaisen pyörämerkin vanhaan t-paitaan. Paita ei ollut malliltaan ja väriltään ihan lemppareitani ja tuppasi jäämään muiden paitojen jalkoihin, kilvassa siitä kuka pääsee kanssani töihin. Joten minun oli toimittava. Vieressä on toimintani lopputulos tyylikkäästi esillä. Polkupyörään tullaan siis varmasti törmäämään vielä monet kerrat, sillä se on tehty leimasimeksi press print -levystä.

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Olihan se testattava

Minä en tykkää muovista pintana, enkä tikkikankaasta. Tämä oli hyvä lähtökohta. No pitihän sitä silti kokeilla. Ja tekeminen oli kyllä kivaa. Eli Romuluksen ja Desthean innoittamana tuhosin asunnon entisen asukkaan, Kitarasankarin, jälkeensä jättämän Jimpan ja Jillin pussukan. Pussukoiden pinta on siis muovipussia, sisäpuolella fleecea ja kiinnitys Luhdan ihanalla oranssilla vetoketjulla. Pussukoista tuli ihan kivat, kun ei katso liian läheltä.

Eilen kävin täydentämässä taas pesuainevarastoja ja siitä intoutuneena järjestelin kylppäriä. Pussukat pääsevät sinne heti käyttöön, säilyttämään korviksia ja pinnejä.

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Ostoksilla kirjastossa

Sisäinen kasvattajani se täällä tänään tekee merkintää. Olin taas kaupaungin hankkeissa yhdellä yläkoululla. Keskelle päivää päksähti hyppytunti, jonka käytin hyödyllisesti palauttamalla kirjastoon myöhässä olevan kirjan. Tuuletin myös aivoja samalla nauttimalla ihanasta syyssäästä. Kirjaston täti kommentoi muuten että eikö ole kuin yksi myöhässä oleva kirja. No ei onneksi tällä kertaa ollut. Kun aikaa sitten oli, kulutin sitä kirjastossa, hyvä tapa sinäänsä, mutta olin taas ihan väärällä hyllyllä. Selasin läpi poistokirjojen hyllyä, ja vieläpä lastenkirjojen puolelta. No niinhän siinä kävi että palasin hankkeisiin selkä vääränä, kun reppu oli täynnä kirjoja.

Ei niitä kirjoja vain voinut jättää sinne hyllyyn, kun olivat niin ihania. Valitsen aina omasta mielestäni kauniisti kuvitettuja kirjoja. Silmäilen vähän kirjaa ja jos se vaikuttaa kiinnostavalle, ostan sen ja luen sitten kotona. Juuri muita kirjoja ei sitten gradukirjojen lisäksi tulekaan luettua, mutta lasten kirjoja sentään jaksaa lukea. Jos luettuani huomaan että kirja on ihan kökkö, siitä voi vaikka askarrella jotain, mutta jos kirja on hyvä se päätyy hyllyyn odottamaan vierailevia kummilapsia tai muita lapsia ja joku saattaa joskus kulkea mukanani töihinkin. Tänään löysin aika monta sellaista kirjaa, joiden ympärille voisi rakentaa vaikka minkä aineen tunnin. Jokohan huomenna joku lähtee mukaani tokaluokkalaisten iloksi?

Kirjaston poistokirjoissa on muutamia kivoja ominaisuuksia verrattuna uutena ostettaviin kirjoihin. Ne on valmiiksi päällystetty, ne on edullisia ja useimmat ovat 70- ja 80-luvuilta. En minä noihin aikoihin julkaistuja kirjoja, ainakaan hyviä kirjoja, mistään enää uutena saisi. Ja onhan noissa käytetyissä kirjoissa myös se käytetyn tavaran fiilis.

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Pöllö mikä pöllö

Vapaa-ajan puute on ollut täällä huomattava, vaikka toisin voisi luulla. Stressi painaa kun gradu ei etene kun ei ole voimia sitä edistää. Joten oli tehtävä jotain mistä saa onnistumisen tunteen ja mielialan nostetta, sillä edessä on kaksi tiukkaa gradupäivää (toivottavasti) ja energiat olisi hyvä olla hommaan kohdillaan. Muutama nappi joita olin muovaillut pääsi nyt käyttöön. Tuunasin toisen neulepaidoista jotka tarttuivat matkaan kirpputorilta viikon alussa. Paita on puuvilla/polyakryyli-sekoite ja ihanan pehmeä (ja maksoi 2 euroa). Ylempi kuva on siitä mistä lähdettiin liikkeelle ja alempi kuva lopputuloksesta.

Lähtokohta oli jo selvästi jonkun tuunaama. Niskasta sisäpuolelta oli leikattu Twice-merkki irti ja siirretty etureunaan päällipuolelle (pieni punainen läikkä kuvassa). Merkin yläpuolelta oli tursittu umpeen neuletakin alkuperäiset napinlävet. Ilmeisesti takki on ollut kietaisumalli ja siinä on ollut neulenyörivyö, joka tuon aikaisemman tuunauksen yhteydessä oli poistettu ja pätkitty napeille silmuiksi. Eli neuletakkiin oli tehty silmunapitus. Napeista en tiedä olivatko alkuperäiset vai eivät, mutta ainakin niiden paikkaa oli muutettu. Nii ja etureunan ja pääntien ympäri oli ilmeisesti kulkenut nurjalla puolella jonkun näköinen kiristysnauha, joka esti reunan liekotamista. Nauha oli osittain poistettu ja siksi pääntien osalta etureunaa yläkuvassa vähän lerpattaa.

Oman tuunauksen aloitin rapsimalla irti sekä Twice-merkin jämät niskasta että itse merkki edestä. Sitten irrotin napit ja purin neuleen omien napinläpien tursinnat. Ompelin napinlävet uudelleen umpeen jäljittelemällä silmukoita. Poistin ylimmäisen napin silmun ja siitä puretun langan pujottelin neuletakin pääntielle kiristämään ja estämään liekotusta. Kiinnitin omatekemät napit neuleeseen ja ompelin vasempaan etureunaan keltaisesta lakanakankaasta vahvikkeen joka pitää reunan suorassa ryhdikkäästi. Ja sitten kun sovittelin aikaansaannostani, tajusin että neuletakista puuttuu pöllö. Niinpä tein takkiin vielä pöllön silmukoita jäljittelemällä, käyttäen lankana kaikkia jämälankoja laadusta ja raaka-aineista välittämättä.

Nyt neuletakkini sopii tosi hyvin työvaatteeksi, olen varmasti hyvin viisas opettaja, kun minulla on pöllö henkisenä tukena.

lauantai 4. lokakuuta 2008

Leimaamista

Mitä tehdään hyödyttömiltä vaikuttaneista pakasterasian rikkinäisestä kannesta ja sairaalan lääkkeiden annostalukupista, sekä uudesta press print -levystä? No leimasin tietysti. Olen jo jonkun aikaa haaveillut kankaanpainantaan sopivista leimasimista ja taannoin Sinooperin askarteluillassa sain vinkin leimasimen materiaaliin. Press print -levy, on siis painamista varten kehitylty, kuten nimikin vihjaisee.

Tänään sitten luomisen tuskassa kehittelin laimasimelle muut materiaalit. Kuivauskaapista löytyy tosi monta reunoista rikki lohjennutta pakasterasian kantta ja menneiltä sairaala-ajoilta tuli kerättyä ihan muutaman kymmentä lääkkeen annostelukupposta. Ja työkalukaapista löysin vielä Ekkulin jonkun liimaputkilon jolla sain materiaalit liimattua yhteenkin. Asiantuntevaa menoa taas kerran...

Hetihän sitä piti päästä testaamaan. Ensi hätään tein tuommoisen piparikierteen painokuvaksi, kaivoin kaapin kätköistä jonkun violetin painovärin jämän ja pienen sinertävän collegetilkun, johon muutaman kuvion leimasin. Leimasin toimi oikein hyvin, ja jälki oli halutun oloista. Jatkan siis suunnittelua ja leimasinten tuotantoa.

torstai 2. lokakuuta 2008

Pieniä herkkuja

Kylläpä on aika taas hurahtanut. Kouvolan kaupungilla tuntuu töitä minulle riittävän, mikä ei ole mitenkään ikävää. Niinpä on jäänyt gradu sekä kaikki muu mukava puuhastelu vähän vähemmälle. No onhan tässä oltu sosiaalisia kuitenkin. Viikonloppuna pyörähdimme kummipoikaa ihas- telemassa ja alkuviikosta äippä oli täällä kanssani shoppailemassa ja omenoita soseuttamassa. Nyt on sammakkoneuleet vaihtaneet omistajaa ja omenavuori ängetty soseena pakastimeen.

Äipän kanssa kirpparilta löytyi muutama kiva neule ja niitä haluaisin tuunailla. Eilen vähän jo aloittelin, mutta saa nyt nähdä päätyykö eiliset hommat kuitenkaan neuleisiin. Se vähän mitä eilen tein, on nuo vieressä näkyvät napit. Olikin pitkästä aikaa tosi kivaa massailla, napit ovat siis Cernit massasta muovailtuja. Ihan on elämäni ensimmäiset Cernit-napit ja aika epätasaiset ovat paksuudeltaan, mutta kyllä minä ne saatan johonkin kelpuuttaa.

Tulisi nyt vähän kirkkaammat ilmat, niin saisi parempia kuvia ja voisi vähän projeketeja dokumentoidakin.

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Keskiviikon sammakoita

Tänään viimeistelin jo aikaisemmin tehdyt pikku neulomukset. Viikonloppuna olemme menossa katsomaan pienen pientä kummipoikaamme ja nuo viereisen kuvan sammakkopipo ja sammakkosukat ovat menossa hänelle. Poika on avokin siskon poika ja meidän toinen yhteinen kummilapsi ja minun jo kolmas kummilapsi. Lisäksi hän on ensimmäinen kummipoikani ja vähän olen innoissani, kun saa välillä väsätä pienen pojan juttuja. Sammakkoneulomukset on Suuri Käsityö -lehden vuoden 2007 numerosta 6-7. Sukkien silmien kirjailut kehitin itse, kun lehden ohjeessa oli vain irtosilmät, mitkä ei mielestäni näyttäneet kivoille. Lankana Novitan tummanvihreä Florica, sekä vaaleanvihreä ja joku muu vihreä (jota en löytänyt enää nettisivuilta) Wool.

Vastoin periaatteitani lanka on jälleen Novitaa eikä pieniä kotimaisia kehräämöjä, osittain ihan laiskuuttani ja myös siitä syystä, että nuo ovat nyt konepestäviä. Helpottavat kummipojan äidin arkea.

sunnuntai 21. syyskuuta 2008

Viikonlopun pikakelaus

Kivaa kun kavereilla on omia pihoja. Perjantaina kävin kahdelta pihalta hamstraamassa omenoita ja lauantaina kävimme vähän kasaamassa autotallia yhdelle pihalle ja illan pimentyessä grillasimme samalta pihalta löytyvässä grillikodassa. Meillä ei ole pihaa, vaan parveke, mikä tuli tänään kummitytän toimesta useaan kertaan todettua.

Kohta jo kolmevuotias kummityttömme oli tänään siis meillä kyläilemässä ja me leivoimme ja herkuttelimme sämpylöitä,. Me myös pelailimme, luimme, leikimme ja vähän väliä kävimme parvekkeella tarkastamassa että olemme yhä yhtä korkealla kuin aikaisemminkin. Lisäksi pidimme kovaa meteliä, hypimme, pompimme ja ihailimme hiuksia. Tuon ikäisen pikkuihmisen kanssa on kyllä helppo olla, kun tyttösellä on minä itse -vaihe menossa. Ei tarvitse paljon autella, kunhan vähän katsoo perään että ei itseään telo.

Kuvassa siis perjantaina haalitut omenat, joita saan tuhota koko ensiviikon pakastimeen ja ties minne, sekä se mitä taiteellisista sämpylöistämme on enää jäljellä.

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Paidan söpöstämistä

Viikonloppuna löysin porukoilta mummon vanhan ihanan koukeroisen ja kukallisen oranssi-keltaisen tyynyliinan. Äippä pyöritteli vähän silmiään kun sanoin vieväni sen. Ja niin pyöritteli muuten tuo avokkikin kun esittelin aarrettani. Maanantaina Lahden Kontista mukaan tarttui punainen pitkähihainen trikoopaita, jossa mainostettiin Lumenea sekä etu- että takapuolella. Paita oli tosi hyväkuntoinen ja paksuhkoa pehmeää puuvillaa, joten pakkohan se oli mukaan ottaa, vaikka kävelevästä Lumenen mainoksesta minä en taida ihan mennä. Ajattelin jo silloin Lahdessa, että nämä kaksi löytöä voisi yhdistää, Tiukusen sydänpaidasta innostuneena.

Tänään ryhdyin tuumasta toimeen ja prosessi oli tosi nopea ja onnistui jopa yli omien odotusteni. Leikkasin tyynyliinasta kuvion. Ompelin kuvion ulkoreunaan ompeleen, että raunan kääntäminen olisi helpompaa. Siltin käänteen. Neulasin kuvion paitaan Lumene-tekstien päälle ja ompelin sen kiinni kapealla siksakilla. Löytyi lankalaatikosta jopa yksi oranssi lanka, ja se upposi tosi nätisti tuohon kuvioon.

tiistai 16. syyskuuta 2008

Sulovilénit Lahdessa

Eilen vietettiin ansaittua vapaapäivää Ekkulin kanssa Lahdessa. Väsytimme itsemme uuvuksiin Luhdan tehtaanmyymälässä, Exit Onessa, Punaisen Ristin Kontti-kierrätystavaratalossa ja ulkoilemalla vielä Lanupuistossa. Välillä kävimme syömässä patonkia Sub Wayssa.

Päätimme jo kotona että tänään ostetaan (ainakin meille) uusia vaatteita, sillä vaatekaappimme eivät ole oikein pysyneet perässä elämänmuutoksissa. On tullut uusia harrastuksia ja ihan töitäkin. Niinpä sitten ostimmekin ison kasan vaatteita. Kaikki vaatteet ovat jokun sortin alennuksesta tai sitten jo käytettyjä. Aikamoisia ostosparatiiseja olivat nuo Luhdan tehtaanmyymälä ja Exit One, myyvät laatumerkkejä tosi edullisesti. Kontissa taas hinnat vähän yllätti. Lahdessa kirpputorihinnat ovat huomattavasti korkeampia kuin Kouvolassa, vaikka toisaalta kyllä teimme Kontista aika paljon enemmän löytäjä kuin yleensä Kouvolan kirppareilta. Mukaan tarttui viereisen kuvan koko vaatejono, sekä Luhdalta iso kasa vetoketjuja. Vähän kyllä iski suloviléniys, piti ostaa kun halvalla sai, mutta kyllä ne ostokset nyt suurinpiirtein tuli kuitenkin tarpeeseen. Ja vetoketjujakaan ei tartte ostaa muutamaan hetkeen. :D

Jotta voin luokitella tämän postauksen arjen oivallukseksi, täytyy vähän puolustella reissun ekologisuutta. Ostimme laadukkaita tuotteita, jotka kestävät käytössä pidempaan. Se on ekologista, koska pitkäkestoiset tuotteet vähentävät jätteenmäärää, sekä päästöjä ja energian kulutusta, kun tuotteen tilalle ei tarvitse niin pian ostaa uusia tuotteita. Jätteen määrää tavallaan vähensimme myös ostamalla käytettyjä vaatteita, tosin ne olisi ehkä ostanut joku muukin, jos me emme olisi niitä ostaneet. Ekologista oli myös se, että kun epäekologisesti ajoimme omalla autolla vähän kauemmas kotoa, ostimme kerralla enemmän ja myös vähän kauaskatseisemmin, ettei tarvitse sitten heti ensiviikolla tehdä samaa reissua uudelleen. Ja kai se Lanupuistossa nautiskelukin oli vähän ekologista, koska puistossaoloaikana emme tarvinneet sähköä, polttoainetta emmekä muitakaan ympäristöä kuormittavia juttuja. Jos vertaa esimerkiksi siihen, että olisimme voineet mennä samaksi aikaa vaikka elokuviin. Tuli kyllä vähän pintapuolisesti nyt raapaistua nämä perustelut.

maanantai 15. syyskuuta 2008

Sohvafilosofin höpinöitä

Tykkään monista vanhoista asioista, mikä tuskin yllättää blogin lukijoita. Äsken nautiskelin 23 vuotta vanhasta leffasta. Jotkut ovat käyneet kesän aikana ihailemassa Sarah Jessica Parkeria leffateatterissa, minä tyydyin sohvailemaan. Kyseessä oli siis Girls Just Want to Have Fun -leffa, jossa Parker sekä kanssanäyttelijänsä Helen Hant ja varsinkin Shannen Doherty olivat vielä aika nuoria. Olihan tuo elokuva tämän päivän vinkkelistä katsottuna aika lapsellinen, mutta se sai silti aikaan ajatustulvan. Leffan tai minkään muunkaan taidemuodon ei tarvitse aina olla hyvä, upea tai laadukas aiheuttaakseen ajatuksia. Tässä elokuvassa oli kunnon perinteinen draaman kaari, eli vaikeuksien kautta voittoon ja kaikki tutut hahmot olivat myös mukana. Päähenkilö muuttui tarinan aikana rinnallaan muuttumaton ja kannustava hyvä ystävä sekä vastassaan muutama pahis.

Mutta voi ah niitä vaatteita ja kampauksia. Nykypäivän muka kasarit vaatteet on ihan tylsiä, semmosia massaerilaisia. Tuossa leffassa oli kiva semmonen tee-se-itse -henki, mikä on minusta paljon arvokkaampaa kuin kaupasta ostetut, valmiiksi tuunatut, revityt ja kulutetut rievut. Luovuuden pitäisi saada kukkia ja sille pitäisi olle enemmän tilaa. Onkohan se niin että nykyisin halutaan olla erilaisia, yksilöllisiä, mutta pelätään niin paljon yli ampumista että ollaan massaerilaisia, mikä ei loppupeleissä ole erilaisuutta ollenkaan. Elokuvassa Helen Hantin hahmolla oli joku pillerihatun tyyppinen keltainen kotsa päässä, mitä koristi aika aidon näköinen sammakko. Joo, aika karmea ilmestys, mutta olipahan erilainen. Muuten kautta linjan roolihahmon tyyli oli mielestäni raikas, rempseä ja nätti, kyllä se aina yhdet sammakot kestää. Miksi ulkonäkö otetaan niin vakavasti, miksei välillä voisi olla sammakkohattuja? Jaa-a, taidan aloittaa peilistä vastausten hakemisen.

Koska tykkään kasarihengestä niin paljon, pistän tähän kuvan itsestäni viime vuoden kasaribileistä. Eläköön luovuus ja tee-se-itse -henki.

lauantai 13. syyskuuta 2008

Koolailua

Nyt on kadonnut tämän neidin ekoiluhöpötykset jonnekkin. Taas tulee raporttia ihan muista puuhista. Vietän viikonloppua porukoilla ja äipän kanssa tuossa iltapuhteina vähän koolailtiin, eli värjättiin lankoja KoolAid -juomajauheella. Aloitimme koolailun jo kesemmällä kaatamalla värinestettä lankojen päälle ja mikroon, mutta tänään keksimme paremman ratkaisun.

Ilu keittelee omat lankansa kattilassa, mutta me halusimme pienentää hajuhaittoja ja mikrotamme omamme. Sovelsimme kuitenkin kattilaideaa siihen, että sekoitimme KoolAidit isompaan määrään vettä ja upotimme langat väriveteen ja sitten mikrotimme. Tuli aivan ihania värejä.

Kuvassa on siis kaunokaiset aikaansaannoksemme. Laitan tähän pienen pienellä myös muistiin tarkemmin lankojen määrät ja värien menekit, niin voin itsekin myöhemmin palata aiheeseen. Sinivihreä lanka on valkoista Nallea noin 125g värjättynä väreillä Berry Blue (3 pussia) ja Lemon Lime (2 pussia). Samasta Nallesta myös keltainen 25g vyyhti väreillä Lemonade-Mango ja keltavihreä 50g väreillä Berry Blue-Lemon Lime ja Lemonade-Mango. Keltaiseen ja keltavihreään meni sinivihreän langan vihreän väriliemien jämät sekä 2 pussia Lemonadea ja yksi pussi Mangoa. Punasävuiset langat on valkoista Seiskaveikkaa. Lankaa on 150g ja ne on värjätty kahdella sekoituksella jotka ovat Orange-Strawberry ja Grape-Strawberry. Noihin meni yhteensä neljä pussia, kaksi toiseen sekoitukseen ja kaksi toiseen. Orange-Strawberry liemen jämällä järjäsimme vielä yhden pienen vyyhdin seiskaveikkaa, josta saa aikaisemmin värjätystä langasta neulottuihin sukanvarsiin terät.

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Kävin askarteluillassa

Takana taas pari sijaisuuspäivää. Näppiksen edessä aika rättipoikki oleva Ouppa. Tänään Hanna-ystäväni tuosta naapurista (näitä Hanna nimisiä on aika monta, joten pitää aina vähän tarkentaa kenestä kirjoittaa) raahasi minut Sinooperin askartelu-iltaan. Tapahtuma oli tarkoitettu työssään askarteleville, joten ehkä hiukan minullekin. :D Ainakin tulevaisuudessa. Siellä oli viisi touhupöytää jossa pääsi itse vähän touhuilemaan ja oli kyllä aika rentouttavaa kun kaikki oli siinä valmiina. Menit vain pöytään, teit pienen käsityöhomman ja siirryit toiseen pöytään. Joku muu järjesti ensin kaiken valmiiksi ja lopuksi korjasi jäljet. Olisipa kotonakin yhtä helppoa. Äiti varmaan tosin toteaisi tähän että ethän sinä niitä jälkiä korjaa muutenkaan. No en korjaakaan, mutta ikävästi ne sitten kuitenkin on tiellä, kun ei niitä kukaan muukaan korjaa.

Kuva esittelee askarteluillan satoa. Pienet punaiset dynamiittipötköt ovat mehiläisvahakynttilöitä. Pyöritelty mehiläisvahalevystä. Sairaan helppoa ja nopeaa. Avaimenperä on siis muovinen kuori, johon itse leikataan paperista sisus. Meillä oli siellä pöytä täynnä Tilda-askartelupapereita. En ole Tilda-ihminen, mutta tuo ruskea kuvio oli herkullinen. Pohjalla kuvassa on painamani kangaskuvio. Ihan niin kuin ei olis tuota kankaanpainantaakin tullu opiskeltua, mutta niin vaan piti päästä tekemään. Leimasin siis piirrettiin ihan itse jollekin levylle, jonka nimeä en enää muista. Ja en mä semmosta oo aikasemmin kokeillu, että ihan uutta asiaa. Ja levyä voin helposti hankkia sieltä Sinooperista, kun selvisi sitten että yksi entinen työkaveri onkin siellä tätänykyä töissä.

Ei ollut tarkoitus mitenkään mainostaa Sinooperia. Mielestäni askarrella voi ihan hyvin ilman viimeisen päälle askartelijoita varten pussitettuja kuviopaperipakettejakin. Toisaalta Sinooperista ja muista askartelun erikoiskaupoista löytyy paljon myös askartelijalle tarpeellisia spesiaalivälineitä sekä paljon uusia ideoita. En kyllä käy kyseisissä liikkeissä kovin usein. Oli kuitenkin kiva käydä tänään.

perjantai 5. syyskuuta 2008

Huomiota ja onnellisuutta

Voi hitsi. Eilen oli ihan täydellinen päivä. Olin itse palkkatöissä yhdessä Kouvolalaisessa alakoulussa luokan- open sijaisena. Lapsukaiset oli aika höpsyköitä ja päivä kului rattoisasti. Tulin kotiin, Ekkuli siivosi eteisen kaappia ja minä sain vain löhötä sohvalla tutustuen uuteen Suuri Käsityö -lehteen. Ja sitten illalla kun tulin lueskelemaan blogeja, tänne oli vielä ilmaantunut suloinen huomionosoitus Tiiviltä. Kiitos!

Koska tuo söpöläinen tunnustus tekee ihmismielen niin iloiseksi, pistän sen toki kiertämään. Tiiville samainen huomionosoitus takaisin ja lisäksi minun sydäntä lämmittää myös Annikan, Tiukusen, Rellin ja Sannan blogit.

keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Pientä omavaraisuutta

Eilen sen sitten toteutin. Hiippailin aamuvilakoilla talomme takapihalle ja lähimetsikköön. Kaivoin pakasterasiaan hiekkakentän reunasta hiekkaa ja noukin peppu pystyssä toiseen rasiaa pikkukiviä. Ja piiloilin koiranulkoiluttajia. Tulin kotiin ja sekoitin hiekan kukkamultaan, ongin ämpäristä vuorokauden lionneet saviruukut ja aloin istutuspuuhiin. Kaupasta olin napannut mukaan persiljan, basilikan ja jäävuorisalaatin. Kaivoin ne pois muoviruukuista ja istutin saviruukkuihin. Pikkukivet menivät ruukkujen pohjalle "salaojitukseksi". Olin siis oikein ottanut selvää mitkä yrtit ja muut hyötykasvit voisivat aurinkoisella ikkunallamme viihtyä ja kuinka tämä istutusprosessi tehdään. Hyödyllistä infoa löysin ainakin Yrttitarhan ohjeesta ja Marttojen sivuilta hakusanalla yrttejä.

Saa nyt nähdä miten noiden käy, eihän nyt ole mikään istutusaika, tiedetään kyllä. Lisäksi viherpeukaloni on todellinen nysä ja kasvanut ihan keskelle kämmentä. On kuitenkin erittäin mukava fiilis napsia kyökin ikkunalaudalta tavaraa suoraan leivän päälle ja ruokaan, kun niitä nyt toistaiseksi on siinä tarjolla vielä kaupan tädin kasvattamana. Unelmahan tietysti olisi, että saisin nuo hyvin kasvamaan ja säästyisin yrttien ostolta. Onhan se vähän hupsua että rehuja kasvatetaan isoissa lasisissa kopeissa ympäri vuoden, vähän niin kun kertakäyttömeiningillä.

Kuvassa parhaimman näköinen yksilö, eli persilja tähystyspaikallaan. Ja kuten kuvasta näkyy, paikka on hyvin aurinkoinen, ainakin tänään.

sunnuntai 31. elokuuta 2008

Hiukan hyötyompelua

Yritin piristää ankeaa viikonloppua ompelemalla. Se mitä ensin tein jäi kesken, kun siitä tuli hölmö. Jotain kivaa ja jotain hyödyllistä sain kuitenkin tänäänkin aikaiseksi. Korjasin yhden kitarasankarin housut, mikä oli piristävää. Hän kun oli tässä paikalla itsekin ja kertoili hurjia tarinoita elämästään samalla kun housuja surauttelin kuosiin. Arvostan todella paljon huiken- televaisen nuoren miehen asennoitumista vaatehuoltoon. Hän tuo vaatteitaan kor- jattavaksi silloin kun ne ovat vielä korjattavissa. Kun vaatteet korjataan ajoissa, ne pysyvät siisteinä ja käyttökelpoisina, eivätkä huuda vastaantulijoille, että meidät on korjattu ja parsittu kasaan. Ai niin, ilman minua hänellä ei kuulemma pysyisi housut jalassa. Olen kyllä kuullut juttuja että ei minun mahtini taida kuitenkaan olla ihan tarpeeksi voimakas.

Itselleni tein kestointiimihygieniatarvikeille :) kuljetuspussin joka näkyy yllä olevassa kuvassa. Tummempi puoli on tavallista puuvillakangasta ja siellä kuljetan puhtaita kestoja. Turkoosi puoli taas on kosteussulkua ja sen sisään pujotan likaiset kestot. Koristeet olen virkannut jo joskus vuonna miekka ja kirves, ne ovat vain olleet kaapissa odottamassa sopivaa kohdetta. Vaaleansininen on collegeneulosta ja vaaleat koukerot olen tikannut kankaaseen ihan ompelukoneen suoralla tikillä.

maanantai 25. elokuuta 2008

Lauantain ostoksia

Nyt voisin esitellä lauantaisia ostoksia. Kävin Kouvolan Fidassa ja vietin siellä useamman tunnin tonkien ja penkoen. Löysin farkut ja collegehupparin, ja nuo kuvassa olevat saviruukut, emalikattilan ja sydänliinan. Farkut on Blendin farkut, epämuodikkaasti leveät ja suorat lahkeet ja takataskut roikkuu melkein reisissä, mutta ne on nätit ja sopii mulle, joten ostin. Huppari on R-collectionin, aivan ihana, perushuppari. Väri muistuttaa punaisia viinirypäleitä. Perus arkivaatteita.

Kuvan sydänliina piti ostaa ihan Lauran kiusaksi ja koska se sattuu olemaan aika saman tyylinen kuin mun pienempi sydänliina, joka näkyy muffinikuvassa. Saviruukut taas tulee täysin tarpeeseen, ikkunalaudan yrteille, joskus tulevaisuudessa. :) Ja sitten tuo ihana emalikattila. Olen useista blogeista lukenut, kun ihmiset on vähän hulluna emaliastioihin. Minä en ole, mutta kun tuo kattila tuli kirpparilla vastaan, käteni tekivät automaattiliikkeen ja kahmaisivat kattilan kainalooni. Se on niin kauniin värinen ja kerrassaan suloinen. Kattila pääsee varmaankin noitten saviruukkujen seuraksi keittiönikkunalle, jotakin tärkeää virkaa toimittamaan. Lisäksi mukaan tarttui vähän pientä ja tarpeellista, kuten helmilankaa.

lauantai 23. elokuuta 2008

Tänään tein retken kirpparille, palkinnoksi eilen valmistuneesta käsityötieteen syventävän kirjal- lisuuden esseestä. Kirpparilta löytyi vaikka mitä, mutta palaan niihin myöhemmin. Toteutin nimittäin matkalla mallikuvauksen itsestäni, minkä Vilijonkka keksi ja "kaikki " tekivät perässä. Myös minä halusin mallikuvailla, mutta ilmat on olleet niin ankeat, että ei ole oikein ollut mahdollisuutta kuvata ulkona. Eihän nyt kotona voi mitään mallikuvia ottaa.

Aluksi olin menossa johonkin puistoon tai metsään, mutta sitten keksinkin paremman paikan. Autotien sillan alla, paikallisten taiteilijoiden teosten edessä. Ei ole yhtään minun juttuni, mutta sepä tekeekin kuvista niin kivoja. Tässä oleva kuva on ehkä toinen neljästä räpsäisystä. Ja niin hyvä lavastaja minä olen, että en edes tajunnut mennessäni tuohon paikkaan istumaan, että taustalla lukee rauha. Että olihan siellä se minunkin juttuni.

torstai 21. elokuuta 2008

Iloiset patalaput, ankea kuva

Totesin sunnuntaina muffineja leipoessa, että meillä on ihan kamalat patalaput. Ekkuli on varmaan ollut tätä mieltä aina, mutta enpähän ole tullut kuunnelleeksi. Tartuin toimeen ja tein uudet. Vanhat pesen ja jemmaan, mietin että jos ne värjäisi jollain oikein tummalla värillä häviäisi ehkä ikitahrat ja kamalat kuviot ja niitä voisi taas käyttää. Nyt kuitenkin halusin jotain erilaista ja sympaattista. Vanhat olin ommellut kankaasta ja kantannut vinokantilla. Väri joku kumma vaalea violetti ja jotain kamalia kuviakin niissä oli. Kaiken lisäksi tein ne aikoinaan ihan jotain muuta ihmistä ajatellen, mutta jostain syystä ne kuitenkin päätyivät meille käyttöön. Käsityövarastoistani löytyi vanha ja virunut punavalkoraidallinen trikoopaita, jonka leikkasin kuteeksi ja neuloin uudet kivemmat lappuset. Avokkikin oli onnellinen kun sai varmistuksen että hänen mielestään aivan kamala raitapaita ei enää eksyisi päälleni.

Yritin siis tasoittaa hiukan itsekästä suhtautumistani vanhoihin kamaliin patalappuihin, antamalla niille vielä armonaikaa ja tekemällä uudet kierrätysmateriaalista. Vaikka eihän se kovin ekologista ole, korvata nyt täysin toimivat, aivan kamalat, patalaput "uusilla".

Kuvassa siis uudet patalaput vahtipaikallaan täällä blogissa jo hiukan huomiota saaneessa keittiössämme. Laput roikkuvat pannunalusessa, jonka olen omin kätösin tehnyt, veikkaisin että ensimmäisinä kouluvuosinani. Niin ja pahoittelen että kuva on ankea, oli pakko ottaa nyt illalla kun sain laput valmiiksi, että saan heti tänne laput esittelyyn. Viime talven oivalluksen jälkeen, olen pyrkinyt kuvailemaan ulkona ja kirkkaalla ilmalla niin paljon kuin mahdollista. Jos kyseisellä tekniikalla saisi edes vähän kompensoitua puuttuvia kuvaustaitoja.

keskiviikko 20. elokuuta 2008

Rimpsessa

Jostain syystä olen poistanut käytöstä turkoosin vohvelipyyhkeen, jonka toisessa päässä oli virkattu oranssi pitsi ja toisessa virkattu kellertävä pitsi. Keksinpä sitten tässä menneenä päivänä, että reunapitsistä tulee hyvä hiuspanta. Irrotin oranssin pitsin, joka oli onneksi vain siksakoitu ompelukoneella pyyhkeen reunaan. Leikkasin hiukan lyhyemmän pätkän pitsiä kuin pään ympärykseni on ja kanttasin pitsin päät punaisella vinokantilla. Kantattujen päiden väliin ompelin oranssia kuminauhaa. Ja tadaa, tässä pantani valmiina. Edestäpäin näyttää ihan kruunulle, (mitä en ollut etukäteen tajunnut) kun siinä on vain toisessa reunassa tuo "röyhelö". Että mie oon nyt sitten self-made-rimpsessa.

maanantai 18. elokuuta 2008

Elämän aakkoset

Nappasin Tiivin Lahonneelta lankkulattialta idean ja listaan oman elämäni aakkoset. Keskityn siihen mitä ne ovat juuri nyt, jotta voin vaikka kymmenen vuoden päästä nähdä häivähdyksen tästä hetkestä. Muutama jäi pois kun en millään keksinyt.

A auttaminen, aurinko, aivopierut
B blogit
C chibi (uusi automme, josta voisinkin kirjoittaa joku päivä)
D dialogi
E Ekkuli, ekologisuus
F fysioterapia, foorimit
G gradu, Göteborg
H hiljaisuus, huumori, hippeily, hiusten kanssa räpeltäminen, hyvyys
I iskä
J julkiset kulkuneuvot
K kierrätys, käsityöt, kirpputorit, kirjasto, kummeus, koti
L luonto, luottamus, luomu, laulaminen, lehtiroskis :), liikunta
M metsä, matkustaminen
N netti, nettipelit, nukkuminen, näpertäminen
O oppiminen, ompelukone, opintotuki
P polkupyörä, parisuhde, positiivisuus
R retro, reppu ja rinkka, reilu kauppa
S sauvakävely, stressaaminen, Stockholm, sämpylät, sijaisuudet
T tietokone, tanssiminen, talkoohenki
U uusiokäyttö, uudelleenkäyttö, uusiutuvat luonnonvarat, ulkoilu
V vastuu, viini,vaeltaminen
W wikipedia
X x-akseli tai vaan joku muuttuja
Y ystävät, ympäristöystävällisyys, yhteistyö
Å Åland
Ä äippä

Kuvassa polkupyöräilyä, matkustamista, Ålandia, ulkoilua, käsitöitä, näpertämistä ja vaikka mitä muuta. Erityisesti huomioitavaa kauniit taiteilemani lehdet, jotka edustavat piirrustustaitoni huippua.

sunnuntai 17. elokuuta 2008

Onnellinen päivä

Tänään piti olla kaunis ja aurinkoinen päivä. Odottelin, mutta ei näkynyt aurinkoa. Kaunis siitä kuitenkin tuli, ainakin mieleinen. Aamupäivän istuskelin koneella lueskellen minulle uusia blogeja, kuten Tiukusen, Kataliinan ja Tiivin blogit. Rentouduin ja tempauduin taas aivan eletyn elämän syvyyksiin ja nauttimaan vanhojen asioiden hengestä. Mielessä oli myös pyörineet keittiössä majailevat, kohta vanhaksi menevät kananmunat ja niiden hyötykäyttö. Yhdistin ihanuuksia, vanhoja tavaroita ja herkuttelun, ja väänsin minikokoisen muffinitaikinan. Paistoin muffinit kirpparilöydössä, kuuden muffinin vuoassa. Siinä häärätessäni muistin myös tuon kuvassa olevan ihanan keittiön pikkuliinan, jonka kaivoin käyttöön taas hetken lepotauon jälkeen.

Muffneissa on ruokosokeria, kaakaojuomajauhetta (ei siis leivontakaakaota) ja pari palaa Fazerin lontoonrae suklaalevystä. Kovasti jännitin noin pienen taikinaerän onnistumista ja noiden ainesten sopimista muffineihin. Avokin makutestin mukaan kelpaavat kuulemma töihin evääksi, joten taisin onnistua. Olo on hurjan onnellinen, koska en ole mikään leipoja enkä keittiöihminen. Sopiva itsetunnon kohotus viikon lopetukseksi.

keskiviikko 13. elokuuta 2008

Hyvän mielen kaupunkireissu

Ekoshoppailimme tänään Hanna-ystäväni kanssa. Meidän pesuaineet alkoivat olla vähissä, joten uudelleen täyttöä kaivattiin jo kipeästi. Aloitimme luonnonsuojeluliiton Luontopuodista, siellä kävimme täydentämässä tyhjentyneet pyykinpesuaine-, tiskiaine- ja shampoopurnukat. Sitten suuntasimme Kouvolan Luontaistuote -kauppaan mistä ostin Avena sativaa ja Passifloraa. Avena sativaa olen käyttänyt nukahtamiseen, minulle se ei enää tehoa kovin hyvin, mutta avokille tehoaa, joten ostin myös Passifooraa testiin, josko se tehoaisi minullekin. Luontaistuotekaupasta ostin vielä hammastahnaakin. Tähän asti olen luullut että tarvitsen fluorillista hammastahnaa, mutta Hanna ystäväni tiesi kertoa, ettei Kouvolan alueella tarvitse, koska vedessä on fluoria ihan riittämiin. Ostin siis fluorittoman.

Seuraavaksi suuntasimme kirjastoon, josta ongin muutamia kirjoja graduun ja Hanna kävi lukemassa päivän lehden. Lehden lukeminen tekisi minullekin hyvää, niin tietäisin mitä täällä tapahtuu, mutta jäi taas lukematta. Ennen kotiin lähtöä taapersimme vielä suutarille kyselemään, josko Haltin mainioita kävelykenkiäni voisi korjata. Ja minusta ihan uskomatonta, suutari sanoi korjaavansa ne 12 eurolla. Kengistä oli siis kantavahvike hiertänyt sisäpuolelta kankaan rikki. Paremmin en osaa ongelmaa selittää. Pääasia että saan hyvät ja luotettavat kenkäni takaisin toimintakuntoisina niin ei jalat kastu syksyn sateissa.

Tuli tosi hyvä mieli moisesta shoppailureissusta. Pääsimme autokyydillä retken alkuun ja muuten kävelimme ekohenkisesti rastilta toiselle ja lopuksi kotiin asti. Emmekä edes kastuneet, kun sade alkoi vasta vartin kotiin tulon jälkeen.

Kuvassa Luontaistuotekaupan ostoksia.

perjantai 8. elokuuta 2008

Perusasiat kunnossa

Tänään olen tutustunut vaihtoehtoisen kaupan järjestöön nimellä MarketPlace: Handwork of India, joka tarjoaa Intian slummeissa asuville naisille mahdollisuuden työskennellä käsityöläisinä, kouluttaen työntekijöitä samalla terveyteen liittyvissä asioissa ja tarjoten haasteellisia työtehtäviä ja maan tulotasoon suhteutetun palkan. Systeemi kohottaa naisten itsetuntoa, elämänhallintataitoja, elämänlaatua ja vaikka mitä muuta (hyvin tieteellinen ilmaus tuo viimeinen). Luin tästä siis Clothing and Textiles Research Journal -lehden artikkelista ja sain graduunkin kirjoitettua pienen kappaleen aiheesta. Teksti oli hyvin innostava, ja yksi kohta siitä jäi erityisesti mieleen. Naiset esittelivät onnellisina yhden huoneen kokoisia siistejä kotejaan, joiden kohentaminen oli mahdollistunut omien tulojen myötä.

Edellinen pisti ajattelemaan. Ehkä minulla olisi vielä vähän varaa tinkiä kestävän kehityksen ajatuksen hengessä omista tarpeistani. Kestävän kehityksen ideahan on kaikille tasapuoliset mahdollisuudet elämän perustarpeiden tyydyttämiseen. Minun elämässäni on kaikki perusasiat kohdallaan, ja asunnossammekin on useampi huone. Joten pyrin muistamaan tämän. Intialaiset naiset ovat ylpeitä yhden huoneen kodeistaan, johon joku oli esimerkiksi saanut betonilattian itse hankituilla ansioilla. Noissa kodeissa asuu varmasti myös enemmän ihmisiä kuin meillä, joten miksi en olisi tyytyväinen omaan kotiini? Mitä olennaista minulta puuttuu?

Ihan vain itseäni ruoskiakseni, otin kuvan yhdestä kotimme inhokkikohdasta, keittiötä. Ruskeat kaapinovet, kamala välitilan muovimatto "laatoitus", valokatkaisijasta en edes vaivaudu sanomaan mitään ja sitten tuo teräksinen tiskipöytä... Mutta siis, ole onnellinen Ouppa siitä mitä sinulla on. Nehän toimivat tarkoituksessaan.