Yksi urakka takana

Siinä se nyt on. Kansissa. Oma versio. Ei sitä hyväksytty ole vielä, mutta lopulliseen tarkastukseen on jätetty. Pääasia että luomisen tuska on ohi. (Matkalla ehti vaihtua yliopisto ja tiedekuntakin...)

Oi elämä joka odotat kulman takana. Tänään oli matikan tentti, viimeinen tämän tutkinnon koetus. Toivottavasti menee läpi, varmaa se ei ole minun kohdalla koskaan. Minä en ole järin hyvä yliopiston matikassa, mutta olen taistellut tieni tähän asti. Tärkeintä sillä matkalla on ollut se, että pidän matematiikasta ja myös sen opettamisesta. Mitä siitä jos en ymmärrä mikä on isometriaryhmä. Vielä en ole ihan ymmärtänyt että nämä opinnot ovat vähän niinkuin historiaa, ennen valmistumista tässä nyt sitten enää vain odotellaan (matikan tenttitulosta ja gradun tarkastusta, sitten kandin papereita ja sen jälkeen vielä niitä maisterin papereitakin).

Vaihteeksi kotona

Eräs ajanjakso elämässäni on nyt päättynyt. Viime syksynä alkanut laaja-alaisen erityisopettajan sijaisuus loppui ja eilisestä asti olen ollut "työtön". Olen siis toistaiseksi kotona. Tosin seuraava työrupeama on nyt viimein paperilla, aloitan hiihtoloman jälkeen oppilaanohjaajan sijaisuuden, jota kestääkin vuoden loppuun.

Ei minulla kuitenkaan tekemisen puuteta ole täällä kotonakaan. Ensiviikolla menen Savonlinnaan esittelemään gradua ja loppuviikosta on tämän opiskelurupeaman viimeinen tentti, matikkaa jee. Eli nyt väännetään kaksi viikkoa gradua esittelykuntoon ja matikkaa niin että pääsen tentin läpi. Sitten vietän työssäkäyvän opettajan tapaan hiihtoloman ja sen jälkeen aloitan uudet työt.

Juhlistin viime lauantaina tätä uutta elämänvaihetta viettämällä aikaa Sinooperissa. Siellä oli kyseisen yrityksen 30-vuotispäivien kunniaksi laskiaispullakahvit ja askartelupaja. Pullahan se minut sinne veti, mutta askartelupajassa sitten kuitenkin viihdyin. Käytin tilaisuuden hyväksi ja askartelin ystäville ystävänpäivälahjoiksi avaimenperiä oikein urakalla. Avaimenperien toisella puolella oli omistajien nimet, joten kuvasin nyt vain pelkät kuvapuolet ja nekin turhan epätarkasti.

Eilen

Mitä tehdään vanhasta vahakankaasta ja tyylikkäästä 90-luvun kansitakista? Mäenlaskuvekotin. Tässä siis lähtökohdat, alla tarina siitä kannattiko.

Lauantai-iltana surauttelin kasaan the Vekottimen. En sitten ehtinyt ottaa vekottimesta kuvaa ennen sen ensi laskua, mikä myös heti tuhosi luomusta hiukan. Alla kuva tilanteesta ensimmäisen laskun jälkeen. Vekotin on melkein kasassa. Onneksi eräät ei liiku minnekkään ilman jesaria. Ilmeisesti vahakangasta ei ole suunniteltu kestämään pakkasessa, se nimittäin jatkoi repeilyä sieltä ja täältä. Kuitenkin jokainen lasku jonka vekotin minulle ja muille rohkeille tarjosi, oli aika vauhdikas..

Vekottimen malli oli kyllä ihan toimiva, oli mukavaa istua pehmeällä tyynyllä, jalat suorana. Ohjata sitä ei pystynyt juurikaan, mutta osa hauskuutta tulikin juuri siitä kun ei yhtään tiennyt mihin päätyi. Toinen osa hauskuutta oli se että vekotin tuppasi kääntymään aina selkä menosuuntaan päin, ja kun vauhtiakin riitti, niin kyllä joutui vähän kirkumaan ja nauramaan hysteerisenä.

Vekottimen menestys jatkui samaa rataa. Palasia karisi matkan varrelle, mutta ei se menoa haitannut. Mäen päälle kiivettiin yhä uudelleen ja uudelleen ja aina mietittiin, miten vekotin nyt mytystellään, että sillä vielä pääsee alas.

Onneksi en ole kaveriporukan ainut tee-se-itse -henkinen. Kun vekottimesta alkoi aika jättää, päätimme Janin kanssa yhdistää voimamme ja korjata Janin rikkinaisen pulkan vahakankaan riekaleilla. Tätä viritelmääkin testattiin ja kyllä sillä mäen alas pääsi muutaman kerran. :)

Hennalla ja Matilla oli mukana myös oikea, ehjä pulkka ja liukuri, joten ei kokonaiskuva ollut ihan niin surkea kuin the Vekottimen kohtalo. Lopuksi vielä laskin monta liukua vekottimesta jääneellä tyynyllä, jonka sulloin muovipussiin. Se olikin yllättävän toimiva ratkaisu. Kokonaisuudessaan oli hupaisa iltapäivä ulkona, ja sen päätteeksi söimme vielä ystävänpäivälounaan kaikessa rauhassa.

Kiitos valokuvista kuuluu Ekkulille, joka urhoollisesti jaksoi kuvata kummia tilanteita.

Ihanaista ja mukavaa

Ystävänpäivää kaikille lukijoille ja satunnaisille piipahtelijoille!

Ja laskiaista kanssa...

Kirjeille kuoria

Perjantai-illan ratoksi askartelin uusia kirjekuoria. H&M:n home kuvasto tarjoaa mainiota kirjekuorimateriaalia ja samalla tulee tyhjennettyä erään talouden lehtiroskista.

Kirjekuorien askartelu on mukavaa näpertelyä ja töistä palautumista. Töitä onkin jäljellä enää viikko, sitten loppuu minun pitkäksi venähtänyt puolentoista kuukauden sijaisuus. Onneksi uusikin työrupeama on jo tiedossa, kerron siitä enemmän sitten kun saan mustaa valkoiselle.

Keittiöön...

Viime viikko meni flunssan kourissa. Viikonloppuna alkoi helpottaa. Oli hauska viinkoloppu kokonaisuudessaan ja yksi erityinen kohta oli se, kun kummityttömme (4v) pikkuveljensä kanssa oli meillä hoidossa. Leikimme, leivoimme, katsoimme lastenohjelmia Areenalta ja askartelimme. Siinä sitten muistipelikortteja ihaillessa syttyi ajatus. Kirjaimilla sisustaminenhan on jotenkin trendikästä, tai on ainakin ollut äskettäin. No minäkin omalla tavallani...

Tältä se näyttää kokonaisuutena. Näkymä keittiöön koko oven korkeudelta ei ollut niin mairitteleva, että leikkasin sen pois.

En minä niitä alkuperäisiä kortteja uhrannut vaan otin värikopiot niistä ja liimasin ruskealle kartongille.