Muutto!

Täytyy aloittaa hehkuttamalla. Minä voitin eilen tänään huomenna -blogin arvonnassa kirjan. Voi hurjaa, tosi varvoin mitään voitan. Olen innoissani. Yllä mainittu blogi on muuten yksi innoitajani, aivan ihana kerrassaan.

Toinen asia josta olen myös innoissani on se, että olen saanut kaksi uutta lukijaa. Ihmeellistä! Tervetuloa sydämellisesti!



Tämä viikko on nyt sitten tehty muuttoa omaan kotiin, omalle tilalle. Minulla on kaksi googletiliä, toinen aikoinaan yliopiston s-postilla tehty ja toinen nyt vähän uudempi gmail-postiosoitteella. On ollut työlästä vaihtaa tunnuksia, kun tämä kakkanen on tietenkin niillä yliopiston tunnareilla toimiva. Niinpä kypsyttelyn jälkeen tulin päätökseen aloittaa uuden blogin näin sopivasti fyysisen muuton aikoihin. Tämä on niin suuri muutos minulle ihmisenä, että käännetään nyt sivuja elämän kirjassa sitten oikein urakalla.

Eli juuri kun olen saanut uusiakin lukijoita, hylkäänkin tämän osoitteen ja pomppaan uuteen. Toivottavasti seuraatte mukana kaikki jo tutut ja uudetkin lukijat. Uusi blogi yrittää nyt olla vähän aikuisempi, ainakin nimellään. Sisältö todennäköisesti on tuttua Karhistavaraa, höystettynä oman kodin onnesta höperehtimisellä.

Joten sydämellisesti tervetuloa tästä lähtien Oupan Omaan tilaan.

Mitä siellä tapahtuu, kun mitään ei tapahdu?

No täällähän tapahtuu pakkaamista. Tänä kesänä ei lähdetäkään kesälomareissuun ulkomaille vaan tehdäänkin matka omalle pihalle. Opiskelupaikan saanti ei ollut ainoa tämän kesäkuun onnellinen ja suuri juttu. Toinen sitäkin suurempi ja onnellisempi oli se, että teimme talokaupat ja ensi viikolla pääsemme jo muuttopuuhiin. Talo on ihan täällä samassa kaupungissa, suurimpien kaupunkikeskusten välissä, mutta aika rauhaisalla paikalla.
En meinaa millään malttaa odottaa omaan kotiin pääsyä. Outoa se olisikin, jos olisin kuin viilipytty ja viittailisin vaan kintaalla muiden hötkyilyille, eikö?

Meillä on ruhtinaallisesti aikaa muuttaa, kokonaiset kolme viikkoa. Minä sanoin alusta asti, että muutamme kaikessa rauhassa, pakkaamme kun siltä tuntuu ja viemme tavaroita auto kerrallaan ja pakkaamme sitten lisää. Merimies taas sanoi että hän haluaa hoitaa homman nopeasti alta pois, mutta minä olin päättäväinen omassa mielipiteessäni. Tänään sitten tuhahtelin merimiehelle, joka istuu täysin onnellisena omalla koneellaan, muuton eteen turhaa hötkyilemättä. Pohdittuamme tuhinani syvempiä juuria tulimme tulokseen, että hän oli sisäistänyt minun muuttotekniikkani eikä turhia ressaile. Minä taas en pysty tekemään juurikaan muita asioita, kun jos en edistä muuttoa jotenkin, on laiska ja saamaton olo. Niinpä sovimme yhteistuumin, että minun TÄYTYY välillä relata. Kyllä meillä on aikaa. (Vaikka tulenkin kolmen viikon päästä kertomaan, miten kiireinen se viime tippa taas oli.) Mutta ennen sitä, kaikessa rauhassa.

Ilonpäivä

Koska on tylsää kirjoittaa blogiin mitään ilman kuvaa, niin piirsin mielentilaani kuvaavan kukkasen. Minä niin tykkään tuosta paintilla suhertamisesta.

Mutta nyt asiaan. Kamalan pitkälle tuntunut odotus on ohi ja sain tiedon erityisopeopinnoista. Pääsin opiskelemaan! Opinnot alkavat syyskuussa ja kestävät 2012 vuoden loppuun. Olen hurjan onnellinen ja lähden kohta kaupungille järjestelemään yhtä toista suurta juttua. Elämme jälleen muutoksen aikoja, mutta niin iloisia aikoja!

Loma alkoi, hetkeksi

Eilen oli kevätjuhla ja nyt on loma! Edessä on vielä muutama työpäivä yhteishaun tulosten julkaisun aikoihin, mutta nyt on monta päivää aikaa hengitellä. Olin eilen niin lomatunnelmissa, että merimies vei minut pienelle kotiseuturetkelle. Hän ei kertonut etukäteen mihin mennään ja päädyimme ekaksi Tykkimäelle. (On niin kauheen kaukanakin meiltä, ainakin 5 km:n päässä.)

Oli sinne muutama muukin eksynyt ja valokuvaamisessa piti keskittyä taivaskuviin. Vaan hauskaa se oli sellainenkin.

Taifunin kotkasta on jo värit haalenneet.

Aikamme laitteita taivasteltuamme, merimies vei minut parhaaseen laitteeseen, terassinaarioon! Maisematkin olivat aika komeat, kuten kuvasta voi hahmottaa.

Oli niin pimeä päivä, että Raveliinin terassilla oli valot päällä!

Tykkäriltä jatkoimme matkaa toiselle puolelle kaupunkia. Ajelimme eräällä kivalla asuinalueella, ihaillen pelto- ja metsämaisemia. Oli ihan mielettämän kaunis ilma muuten! Vaan ei ollut ihan pilvetön taivas. Pilvet tosin olivat hauskemman näköisiä livenä, mutta menkööt.

Meille tuli nälkä ajellessa, mutta niin oli tullut poliiseillekin.

Sellainen oli ensimmäinen lomapäivän puolikas. Tänään puunasimme ja puleerasimme autoja. Mitähän sitä huomenna keksii?

Kevätsiivousta!

Nyt on Erityispedagogiikan perusopinnot valmiina ja hakemus seuraavaan opintorupeamaan postitettu. Kylläpä tuntuu hyvälle! Tuli sitten todistettua että erityispedagogiikan perusopinnot on mahdollista tehdä työn ohessa yhdeksässä viikossa. Se onko siinä mitään järkeä ja miten oma mieli ja ihmissuhteet voivat rupeaman jälkeen, on vähintäänkin vakavasti pohdittava ja puntaroitava. Minä kiitän läheisiäni, että ovat jaksaneet. Oman osansa teki myös Jyväskylän avoin yliopisto opettajineen. Olivat hurjan ymmärtäväisiä, nopeita tehtävien tarkistamisessa ja kaiken lisäksi aina niin ystävällisiä!

Kotona on kaaos, jota on nyt ryhdyttävä selättämään. Jotta homma sujuisi mukavammin, surauttelin muutaman siivousrätin itseäni ilahduttamaan. Materiaalina vanhoja pyyheliinoja, jotka ovat palvelleet jo ties missä. Toivon, että tämä surauttelu avasi taas oven surauttelun maailmaan paremminkin, sillä alkukesästä olisi yhdet häät, johon pitäis mekko pyöräyttää.

Nii tänään olisi ollut Kouvola-päivä ja olin jo suunnitellut kaikkea kivaa tekeväni, mutta ei. Olo on räkäinen ja puolikuntoinen, joten siivostelen kotona sen minkä jaksan ja lepään lopun aikaa. Nautin Kouvolasta sitten joku toinen päivä. :(

Kirjapinon takaa hei!

Tässä on tullut vähän sählättyä ja sitten olen ottanut itseäni niskasta kiinni (lievän painostuksen jälkeen) ja ruvennut opiskelemaan. Johan tässä ehdittiin ollakin pelkkiä työssä käyviä ihmisiä, joten nyt joutaa taas opiskelemaan. No oikeesti ei joutais, mutta karsitaan vapaa-ajasta. Projektina on siis tällä hetkellä erityispedagogiikan perusopinnot avoimessa yliopistossa ja tarkoitus olis saada ne tosi nopeesti valmiiksi. Niin nopeesti että hetkeen en tee mitään muuta kuin käyn töissä ja opiskelen. Tai no ettei pää hajoais, niin välillä fysioterapiaa, lenkkeilyä ja satunnaisia ystävien tapaamisia. (Kotityötkin olen ulkoistanut, kiitos äiti!)

En tiedä onko minulla jaksamista tai innostusta kirjoittaa oppimistani asioista tulevaisuudessa, mutta pikkasen voisin tähän nyt jotain raportoida. Ensimmäinen oppimistehtävä jonka tein, käsitteli kommunikoinnin häiriöitä ja luin muun muassa kuulohäiriöisistä lapsista ja nuorista. Sydämeni sai sykkyrälle ajatus, että vanhemmat rakentavat lapselle elämäntarinaa sekä tämän käsitystä itsestään. Kai tämä on opittu jo kasvatustiedettä opiskellessa, mutta ei kaikkea voi muistaa. :) Tämä koskee niin kuulohäiriöisiä kuin muitakin lapsia, mutta erityisesti niitä lapsia joille minäkuvan ja oman elämäntarinan hahmottaminen itse on vaikeaa.

Eli tarina, jonka ihminen kertoo itsestään on vanhemman pohjustama. Vanhempi tallentaa lapsen tunteita tämän elämänvaiheista, rakentaa niistä jatkumoa ja kertoo lapselle. Samalla tavalla myös minäkuvan muodostumiselle on tärkeää vanhemman viestit. Vanhempi tulkitsee lapsen persoonaa ja viestittää kuvaa lapsesta tälle itselleen. Jos vanhempi on omien vaikeuksiensa vuoksi estynyt tai muuten kyvytön rakentamaan ehyttä kuvaa lapsen elämästä tai todellisuutta vastaavaa kuvaa lapsen persoonasta, voi lapsen minäkuva tai elämäntarina jäädä kokonaan muodostumatta. Voi voi kun tuntuu pahalle tuo ajatus.

(Kuva on otettu kännykällä ja sen siirtämiseksi koneelle on taisteltu kauan. Pitäs varmaan ladata kameran patterin.)

Nollausta

Viikonloppu on mennyt nopeasti, mutta on tässä silti irtauduttu työkuvioista ja ajatuksista (ja stressistä). Olen ollut sosiaalinen. Perjantai-ilta meni rattoisasti kotona leffaillen merimieheni ja yhden kaverin seurassa ja lauantaina olin työkaverin synttäreillä. Tänä aamuna heitin merimiehen matkoihinsa, on vaihteeksi hänen vuoro bilettää, eiku joku opiskelureissu se viissiin on. Tulee kuitenkin jo tiistaina takasin, joten hyvin täällä pärjäillään. Tänään olen nauttinut yksin olosta. Olen kuunnellut radiota koko päivän ja yrittänyt väkertää jotakin omin pikku kätösin.

Mulla on menossa oranssi kausi. Joskus syksyllä se alkoi. Tallinnasta tuli ostettua syyslomalla yhtä jos toista oranssia ja talvikengätkin ovat tätä nykyä oranssit. Oranssia kynsilakkaa on oikein kahta sävyä, toiset silmälasit ovat musta-oranssit ja erinäinen määrä asusteita löytyy myös oranssina. Toteutin sitten tänään monta kuukautta haudotun idean, tuunata vanha villakangastakki ja lisätä siihen vähän oranssia. Otin takista kuvan ennen tuunausta, se on tumma ja ruma ja kamala, siis se kuva. Sit otin työntouhusta kuvan ja taas valmiista takista. Valmiin takin kuvat ovat ihan yhtä kamalia, tummia ja epäselviä, kuin alkuperäinenkin kuva. Joten niin kauan kunnes saan jokun ottamaan musta kuvan takki päällä, valoisan aikaan, en voi takkia täällä esitellä. :(

Kerron kuitenkin että takista tuli kiva, tosin saatan vääntää siihen vielä uuden hupun, koska vanha on vähän outo. Mielessä pyörii yksi tietty oranssi retrokangas...

Hiukan valoa

Myönnettäköön että en ole maailman fiksuin ihminen. Onnistuin saattamaan itseni tilanteeseen, jonka seurauksena varvas ei voi hyvin, koko kroppa on kipeä sieltä täältä ja mustelmiakin löytyy. Onneksi selvisin lähinnä säikähdyksellä ja vaikuttaa että kovin pahoja jäänteitä tapahtumasta ei jää. Toivottavasti irroitettu varpaankynsikin kasvaa joskus takaisin. Nyt on oltu kotosalla pari päivää aika hissukseen.

Selkeitä paranemisen merkkejä ilmassa, sillä iltapäivästä tuntui että on pakko näpertää. Jostain muistin syövereistä esiin pompsahti origamipallo. En muistanut miten se tehdään, mutta nopeasti apu löytyi. Kokeilin ensin kopiopaperista, mutta siitä ei näkynyt valo tarpeeksi läpi. Silkkipaperi olisi ollut taas liian ohutta. Vaan sittenpä keksin täydellisen materiaalin, ilmaisen ja kaikkea. (Meille kun tulee nykyisin Vartti ja PK, vaikka mainoksia ei tulekaan, niin ilmaista materiaalia riittää. Tosin taisi tuohon upota yksi vanha KouSa:kin.)

Aika monta tuntia noita näpertelin (20 origamipalloa), mutta niistä tuli kivat. Merimieskin myönsi, vaikka kulmiaan nosteli keskeneräiselle projektille. Paikkaa täytyy vielä miettiä, nyt ovat toistaiseksi piristämässä minua tuossa heti oman tietskaripöydän yläpuolella. Pieni kettu-taideteos on merimiehen tekemä, varmaan yli 20 vuotta sitten. Minusta niin ihana, että kuuluu seinälle.

Ankeus

Mielessä pyörii miljoona asiaa, mutta en oikein saa tartuttua mihinkään. Vaan huomenna voi jo olla toisin. Katsotaan nyt.

Tänä aamuna töihin meno oli epäriemastuttavaa. Koulun ympärillä haisi lihakeitto. Miksi koulun lihakeitto haisee niin pahalle ja ihan erilaiselle kuin kotona tehty lihakeitto? Ei sillä, en minä sitä kotiversiotakaan söisi, mutta ei se pahalle haise.

Työpäivä oli lyhyt, pehmeä laskeutuminen arkeen. Tykkään, mutta ei se saanut aikaan suuria tunteita. Tulin kotiin ja lähdin sauvomaan. Lupasin tälle vuodelle pitää itsestäni parempaa huolta, joten yritän. Lenkillä hiekoitettu tie näytti ihan jäätelölle, sille jota minä kutsun roskajäätelöksi. Mikä lie oikealta nimeltään. Ei kuitenkaan tehnyt yhtään mieli maistaa.

Hiljakseen

Ihan vähän vaan kuiskailen täällä. Paljon on elämässä meneillään, useammankin suurehkon ratkaisun kanssa painiskelen ja siihen päälle haastavat työkuviot ja lähestyvä Joulu. Stressi ei ole suuri, mutta aika on kortilla. Pohdin jo hiljentyväni kokonaan tällä suunnalla, mutta toisaalta en raaski. On ihanaa palailla aikojen jälkeen lukemaan blogia taaksepäin. Olen kuitenkin tallentanut tänne monia sellaisia ajatuksia, jotka ovat jo päässeet mielestä pois lipsumaan.

Nyt olisi vielä kuusi päivää töitä ja sitten alan Jouluilla. Joulun odotus tänä vuonna on vielä vapaampaa kuin aikaisemmin, teen juuri sen mikä huvittaa ja loppu jää tekemättä. Muutamia lahjoja olen jo hankkinut ja muutamia tehnyt. Kortit odottaa osoitteita ja merkkejä, tiistai-iltana sitten. :) Hannalle väsäilen kalenteria pikkuhiljaa ja eilen meillä oli kaveriporukan pikkujoulut. Pikkujouluja varten siivoiltiin merimiehen kanssa niin ahkerasti, että joulusiivous voidaan kuitata sillä. Jos vähän imuria vilauttelee kerran tai pari vielä ennen joulua, niin hyvin pärjätään.

Lupaan postailla jotakin joulujuttuja, kunhan saan ensin tämän työrupeaman pakettiin. Työsopimus loppuu 18.12., uusi on kyllä luvattu, mutta vielä sitä ei ole kirjoitettu, joten toistaiseksi nautin ajatuksesta, että edessä voi olla vaikka pidempikin vapaa.

Äiti teki mulle tossut!

Ihailin Ravelryssä neulottuja "Preeriasaappaita", halusin itsellenikin sellaiset, mutta... En pidä kahden samanlaisen asian neulomisesta, plus olen aika hidas neulomaan eikä siihen aikaakan ole aivan kamalasti. Äiti taas mitä ilmeisemmin tykkää samanlaisten asioden neulomisesta, hän on nopea ja hänellä tuntuu aikaakin olevan, ainakin vähän enemmän kuin minulla. :) Joten pienellä ruikutuksella sain äippiksen tekemään tossut ja niistä tuli IHANAT!!! Napit sentään ompelin itse ja pohjiin ompelen vielä nahkavahvikkeet, niin voin pitää näitä töissä polvihousujen kanssa (ja ehkä jopa hameiden).

Se piti vielä tossuista sanoa, että ne ei ole tehty Ravelryn englanninkielisellä ohjeella, vaan ihan itse pähkäillen, kuvaa ja omaa tieto-taitoa apuna käyttäen, pyrkien mahdollisimman toimivaan ja kauniiseen lopputulokseen.

höpöti höpöti

Nythän on niin että minulla ei ole tällä hetkellä kameraa käytössä, joten bloggaaminen mistään uudesta ei nyt suju. Halusin kuitenkin kirjoitella tänne jotain ja kertoa että verkkainen voi olla tahti päivittelyllä. Löysinkin hauskoja kuvia alkukesän kasvimaareissulta.

Näin olin asiaa pohtinut kesemmällä: Kasvimaan sijainti muutaman kilometrin päässä kodista tekee hommasta viehättävää. Nautin eniten siitä, kun saan pyöräillä kasvimaalle ja siellä kitkeä, kastella ja kuopsuttaa kaikessa rauhassa. Kun sitten tulen kotiin, kasvimaa ei muistuta kokoajan olemassa olostaan ja keskeneräisyydestään näkymällä koti-ikkunasta. Tämän kasvimaan olemassa olo tekee kerrostaloasumisesta kesäaikaan huomattavasti mielekkäämpää.

Alimmassa kuvassa on ystäväni Kissa, joka on siis Hannan kissa.

Lainalapsia

Pitkästä aikaa meillä on taas kyläilemässä lapsukaisia. Tällä kertaa Ekkulin siskojen pojat ovat leiriytyneet meille pidennetylle viikonlopulla. On käyty Käyrälammella uimassa, Tykkimäellä ja maaseutuajelulla Jaalassa. Minä voitin pehmohiiren Tykkimäellä jostain pallopelistä ja pojat juoksivat rannekkeineen laitteesta toiseen. Tänään suunnataan mitä ilmeisemmin Kotkaan. Vauhtia kyllä piisaa, mutta onneksi nuo nukkuukin välillä.

Rippijuhlissa

Eräs neiti pääsi ripille viime sunnuntaina. Samaiselle neidille tein ammattikoulun päättötyönä aikoinaan prinsessamekon. Silloin tyttö oli viisi ja mekko vaaleanpunainen. Viime sunnuntaina neiti juhli sievästi mustavalkoisessa pallohelmaisessa mekossa. Nuori nainen, ei enää mikään pikku tyttö.

Juhlat oli hauskat ja rennot, kirkossa oli hienoja maalauksia ja tilaisuus oli kaunis. Ilmakin suosi. Oikein hauska pyhä.

Naps naps vaan

Tänään oli taas sen aika. Hiustenleikkuu. En tykkää siitä paljon, koska haluisin pitää hiukset pitkinä. Viivytin ja viivytin menoa, vaan nyt oli hyvä syy kun viikonloppuna juhlitaan. Lisäksi leikkuuttamisessa on ollut sekin ongelma, että en ole löytänyt sitä omaa paikkaa operaatiolle. Vaan nyt vaikuttaa lupaavalle.

Kouvolan kauppahallissa on Parturi, johon ei ole ajanvarausta. Täydellistä. Olen liian aikaansaamaton tämänkin asian suhteen, että saisin varattua aikaa johonkin viikon tai parin päähän hiusten leikkuulle. Kauppahallissa on myös oma kursailematon tunnelmansa. Ja kaiken lisäksi Parturissa palvelu on ystävällistä ja rentoa, eikä kukkarokaan kärsinyt.

Elämä (myös blogissa) jatkuu

Nyt on aika puistella kuukausien pölyt pois ja jatkaa elämäni tarinan raportointia. 12.4.2010 minusta tuli viimein kasvatustieteen maisteri. Ei kovin suuri harppaus ihmiskunnalle, mutta saavutus minulle. Arkitunnetasolla ei tunnu miltään juuri, mutta jollain korkeammalla tai syvemmällä tunnetasolla tuntuu ihan mielettömältä. Se on nyt historiaa, monen vuoden opiskelu. Tervetuloa (toivottavasti) monen kymmenen vuoden työskentely.

Ensimmäisen valmistujaislahjan sain jo helmikuussa opiskeluaikaiselta kämppikseltäni ja rakkaalta ystävältäni Marilta. Nyt voin viimein purkaa lahjan paketistaan. Luulen että sukkien jarruaine pääsee ensimmäisenä käyttöön.

Hihihi

Matikan tentti meni läpi! Ihan kokonaisella ykkösellä, mutta sitähän minä tavoittelin, että saan kurssin suoritettua. Nyt sitten vain selvittelemään miten sitä tutkintoa haetaan jne.

Ensin kuitenkin karkaan vanhimman kummitytön ja siskojensa luokse kyläilemään muutamaksi päiväksi. Toppahousut ja uusi, ostettu mäenlaskuväline on pakattu mukaan, ihan siltä varalta että jos vaikka tytöt lähtis mun kanssa mäkeen.

Maanantaina koolailin lankoja taas pitkästä aikaa. Tuommoisia aika kivoja värejä tuli. Raportoin myöhemmin mihin langat on tarkoitettu.

Aikaa...

Se on loma nyt! Eilen puuhailin kaikkea kivaa kotona, kävin kaupungilla, lounastin kiinalaisessa ja kävin kirjastossa lukemassa sisustuslehtiä. Tänäänkin lähden kaupungille, kun saan seuraa.

Sidetysrinkini on saanut uuden jäsenen. Tänään valmistui pitkästä aikaa kasa kestositeitä. Noiden tekeminen on kyllä hauskaa puuhaa.

Yksi urakka takana

Siinä se nyt on. Kansissa. Oma versio. Ei sitä hyväksytty ole vielä, mutta lopulliseen tarkastukseen on jätetty. Pääasia että luomisen tuska on ohi. (Matkalla ehti vaihtua yliopisto ja tiedekuntakin...)

Oi elämä joka odotat kulman takana. Tänään oli matikan tentti, viimeinen tämän tutkinnon koetus. Toivottavasti menee läpi, varmaa se ei ole minun kohdalla koskaan. Minä en ole järin hyvä yliopiston matikassa, mutta olen taistellut tieni tähän asti. Tärkeintä sillä matkalla on ollut se, että pidän matematiikasta ja myös sen opettamisesta. Mitä siitä jos en ymmärrä mikä on isometriaryhmä. Vielä en ole ihan ymmärtänyt että nämä opinnot ovat vähän niinkuin historiaa, ennen valmistumista tässä nyt sitten enää vain odotellaan (matikan tenttitulosta ja gradun tarkastusta, sitten kandin papereita ja sen jälkeen vielä niitä maisterin papereitakin).

Vaihteeksi kotona

Eräs ajanjakso elämässäni on nyt päättynyt. Viime syksynä alkanut laaja-alaisen erityisopettajan sijaisuus loppui ja eilisestä asti olen ollut "työtön". Olen siis toistaiseksi kotona. Tosin seuraava työrupeama on nyt viimein paperilla, aloitan hiihtoloman jälkeen oppilaanohjaajan sijaisuuden, jota kestääkin vuoden loppuun.

Ei minulla kuitenkaan tekemisen puuteta ole täällä kotonakaan. Ensiviikolla menen Savonlinnaan esittelemään gradua ja loppuviikosta on tämän opiskelurupeaman viimeinen tentti, matikkaa jee. Eli nyt väännetään kaksi viikkoa gradua esittelykuntoon ja matikkaa niin että pääsen tentin läpi. Sitten vietän työssäkäyvän opettajan tapaan hiihtoloman ja sen jälkeen aloitan uudet työt.

Juhlistin viime lauantaina tätä uutta elämänvaihetta viettämällä aikaa Sinooperissa. Siellä oli kyseisen yrityksen 30-vuotispäivien kunniaksi laskiaispullakahvit ja askartelupaja. Pullahan se minut sinne veti, mutta askartelupajassa sitten kuitenkin viihdyin. Käytin tilaisuuden hyväksi ja askartelin ystäville ystävänpäivälahjoiksi avaimenperiä oikein urakalla. Avaimenperien toisella puolella oli omistajien nimet, joten kuvasin nyt vain pelkät kuvapuolet ja nekin turhan epätarkasti.