Paketteihin piilotetut

Ärsyttävää, tietotekniset taitoni eivät taas riitä ja yksi lahja jää postaamatta, koska blogger kääntää kuvan kyljelleen väkipakolla. Mur! Postaan sen ehkä myöhemmin tai sitten en.

Joulu meni, jotkut viettävät sitä edelleen, minä lähinnä lomailen. Joulusta tulee ähky jos se vaan jatkuu ja jatkuu, ainakin tänä vuonna tuntuu tältä. Oman jouluiloni sain viime viikolla ompelemalla lahjoja. Yllä kokoelma niistä, tosin joitain puuttuu, kun en kaikkia muistanut kuvata. Lisäksi piilottelin paketteihin ostettuja asioita, sitä mukaa kun niitä keksin. Aika kiva Joulu oli, itselle tuli ilo siitä, että pääsin antamaan ihmisille lahjoja, jotka olivat juuri sitä ihmistä ajatellen tehty tai hankittu.

Rauhaisaa ja ihanaista Joulua

Tänäaamuna parvekkeella ja parvekkeelta.

Tarina siitä, mitä tapahtui kaupungilla kun lomani alkoi, päätyy tuohon ensimmäisen kuvan havupalloon. Marssin Sinooperiin jouluja toivottelemaan ja siellä oltiin havupallopuuhissa. Kun kauniisti pyysin sain tehdä havujämistä itsellenikin pallon. Minun palloni hajosi tehdessä, mutta liimailimme Sannan kanssa sitä kuumaliimalla kasaan. Juu tosi ekologinen pallo! Eikä se ole edes pallo, mutta onnea se toi paljon, olin niin iloinen kun marssin sen kanssa kotiin. Siellä se parvekkeella poseeraa lumen seassa kuin parempikin koriste.

Kolme päivää olen onnellisena väsäillyt joululahjoja. Nyt on paketit säkissä eteisessä odottamassa. Huomenna starttailemme aamupäivästä merimiehen kanssa auton ja huristamme Savitaipaleelle aattoa vastaan ottamaan. Matka jatkunee Mäntyharjuun sieltä ja kotiin palaamme sitten muutaman päivän päästä. Joulun viettäminen muualla on siitä ihanaa, että siivoamisen ja ruuanlaiton voi jättää vähemmälle. Tänä Jouluna tein vain lohihyytelön Joulupöytään vietäväksi, muuten olenkin sitten keskittynyt siihen vähemmälle jättämiseen.

Nyt toivotan ihanaiset Joulut kaikille lukijoille ja vetäydyn nauttimaan.
Onnekasta, ihanaa ja rauhaisaa Joulua!

Lahjoille säkki

Vanhempieni luona on lahjasäkki, jonka äiti on luovasti tehnyt vanhasta säkkikankaisesta kuusen alusmatosta. Siinä säkissä on jotakin niin hienoa, se on täynnä tunnelmaa ja monien vuosien pakettien kantoa. Minusta lahjasäkki on oleellinen osa Joulua. Sellainen kuuluu olla. Jostain syystä kuitenkin vasta tänä vuonna tulin ensimmäisen kerran ajatelleeksi, että minun omassa taloudessanikin voisi olla lahjasäkki. Ja niin kävin tuumasta toimeen. Tämä syntyi eilen. Homman toteutin lähinnä ajatuksella "teen sitä mikä on kivaa", ja juuri tällä hetkellä tuntuu kirjonta ja nimenomaan käsinkirjonta olevan kivaa. Materiaalit nauhoja lukuunottamatta kirpputorilta.

Työkavereille

Nyt on taas lukukausi pulkassa ja ansaittu (?) joululoma on lähtenyt käyntiin. Lähimmille työkavereille tehtiin yhden työkaverin kanssa piparkakkutaloja Joululahjuksiksi ja muutamalle omalle tärkeälle työkaverille askartelin eilen heijastimia. Tällä kertaa päästin itseni vähän helpommalla ja hain Sinooperista valmiit huopasydämet, joihin sitten itse leikkelin, liimailin ja ompelin heijastinpalat.

Tänään oli kyllä aika hyvät fiilikset töissä. Muutaman tunnin koululla hengailimme. Minä askartelin jumalanpalveluksen ajan kirkkoon menemättömien kanssa lumihiutaleita ja oppilaiden poistuttua lomalle, joimme henkilökunnan joulukahvit ja sain kuulla että työt jatkuu kesään asti! Tosi hyvillä mielin lähdin itsekin lomailemaan ja suuntasin kaupungille. Mitä siellä sitten tapauhtui on jo toinen tarina.

Hiljakseen

Ihan vähän vaan kuiskailen täällä. Paljon on elämässä meneillään, useammankin suurehkon ratkaisun kanssa painiskelen ja siihen päälle haastavat työkuviot ja lähestyvä Joulu. Stressi ei ole suuri, mutta aika on kortilla. Pohdin jo hiljentyväni kokonaan tällä suunnalla, mutta toisaalta en raaski. On ihanaa palailla aikojen jälkeen lukemaan blogia taaksepäin. Olen kuitenkin tallentanut tänne monia sellaisia ajatuksia, jotka ovat jo päässeet mielestä pois lipsumaan.

Nyt olisi vielä kuusi päivää töitä ja sitten alan Jouluilla. Joulun odotus tänä vuonna on vielä vapaampaa kuin aikaisemmin, teen juuri sen mikä huvittaa ja loppu jää tekemättä. Muutamia lahjoja olen jo hankkinut ja muutamia tehnyt. Kortit odottaa osoitteita ja merkkejä, tiistai-iltana sitten. :) Hannalle väsäilen kalenteria pikkuhiljaa ja eilen meillä oli kaveriporukan pikkujoulut. Pikkujouluja varten siivoiltiin merimiehen kanssa niin ahkerasti, että joulusiivous voidaan kuitata sillä. Jos vähän imuria vilauttelee kerran tai pari vielä ennen joulua, niin hyvin pärjätään.

Lupaan postailla jotakin joulujuttuja, kunhan saan ensin tämän työrupeaman pakettiin. Työsopimus loppuu 18.12., uusi on kyllä luvattu, mutta vielä sitä ei ole kirjoitettu, joten toistaiseksi nautin ajatuksesta, että edessä voi olla vaikka pidempikin vapaa.

Kaularoikottimia

Eilisenä iltana ihmettelin merimiehen kanssa elokuvaa ja kun se vaan kesti ja kesti, piti saada käsille töitä. Yhdistelin kaulakoruksi taannoin äipän varastoista kaivettuja nappeja ja omia aarteita. Ylin kaulakoru siis eiliseltä. Muut korut on tehty tämän vuoden aikana, keskimmäisissä huovutettuja palloja, puu- ja lasihelmiä ja alimmassa virkattuja palloja ja ketjusilmukkaketjua, johon on pujotettu puuhelmiä. Huovutusvillat ja lasihelmet on uutena ostettuja, mutta puuhelmet on kaikki kirpparilta kerättyjä ja purettuja. Napit varmaankin myös suurimmaksi osaksi jo pitkään palvelleita. Näiden kaulakorujen tekeminen on pientä, nopeaa ja ennen kaikkea terapeuttista näpertelyä. (Vinkki joulupukin pajaan myös.)

Äiti teki mulle tossut!

Ihailin Ravelryssä neulottuja "Preeriasaappaita", halusin itsellenikin sellaiset, mutta... En pidä kahden samanlaisen asian neulomisesta, plus olen aika hidas neulomaan eikä siihen aikaakan ole aivan kamalasti. Äiti taas mitä ilmeisemmin tykkää samanlaisten asioden neulomisesta, hän on nopea ja hänellä tuntuu aikaakin olevan, ainakin vähän enemmän kuin minulla. :) Joten pienellä ruikutuksella sain äippiksen tekemään tossut ja niistä tuli IHANAT!!! Napit sentään ompelin itse ja pohjiin ompelen vielä nahkavahvikkeet, niin voin pitää näitä töissä polvihousujen kanssa (ja ehkä jopa hameiden).

Se piti vielä tossuista sanoa, että ne ei ole tehty Ravelryn englanninkielisellä ohjeella, vaan ihan itse pähkäillen, kuvaa ja omaa tieto-taitoa apuna käyttäen, pyrkien mahdollisimman toimivaan ja kauniiseen lopputulokseen.

Takaisin Tallinnasta

Käväisin Jenni-ystäväni kanssa Tallinnassa. Reissu oli kerrassaan mainio. Ensiksi sunnuntaina ajelimme autolla Helsinkiin ja siellä ratikalla lähemmäs satamaa. Piipahdimme matkalla Senaatintorilla ihailemassa karhuja. Merimatka Tallinnaan oli nopea, mikä oli hyvä asia, sillä merellä vähän tuuli. Hotelli löytyi helposti ja shoppailu saattoi alkaa. Tosin aluksi shoppailimme vain Jennin rahoilla, koska en tajunnut vaihtaa itselleni etukäteen kruunuja. Vaikka Jenni on meistä se nuorempi, on hän selkeästi se organisoidumpi ja ajattelevaisempi yksilö.

Suurimman osan shoppailuajasta (melkein koko maanantai) reissulla käytimme pienellä pätkällä Tartu maanteetä. Tien varrella oli monen monta käsityötarvikekauppaa ja kirpputoria, joten sinne kului paljon aikaa. Onneksi rahaa ei kulunut paljon. Tuli oltua hyvin säästeliäs ja tehtyä paljon edullisia löytöjä. :) Illalla kävimme vanhassa kaupungissa syömässä (ja törmäämässä yllättäen tuttuihin) ja ihailemassa hämärässä säihkyviä kaupungin valoja.

Ilma oli koko reissun sumuinen, sateinen ja harmaa. Se ei juurikaan haitannut. Tallinnassa satamaa kohti kävellessä aurinko viimein pilkahteli pilvien takaa, ja saimme kohtalaisia maisemakuvia. Matkustimme Linda Linella, joka lähtee Linnahallin satamasta Tallinnassa. Sinne on aikamoinen kipuaminen, jos jalkaisin menee. Satama kun löytyy kummallisten porrassysteemien takaa. Sieltä ylhäältä sai kuitenkin kauniita kuvia, joten ei haittaa. Lisäksi Linda Line hoiti palvelun hienosti. Heillä on ilmeisesti jotain teknisiä ongelmia ja lähtömme Tallinnasta myöhästyi tunnilla. Saimme siitä muutamaa tuntia aikaisemmin tekstiviestin, joten käytännössä saimme tunnin lisäaikaa shoppailla, eikä elämämme tai aikataulumme kärsineet mitenkään.

Olipas ihana lomanaloitus. Kiitos vielä Jenni mitä mukavimmasta matkaseurasta (ja minusta huolehtimisesta)!

Vanha ystävä

Reppu (tuo vaikeasti valokuvattava esine) on yli kymmenen vuotta vanha. Sen kanssa on käyty reppumatkoilla Ruotsissa, Puolassa ja Virossa, on käyty myös bussin alla yhdessä ja minivaelluksilla pöpelikössä. Reppu on elänyt läpi asuntolasta_viikonlopuksi_vanhemmille ja opiskelija-asunnosta_viikonlopuksi_poikaystävän_luokse -vaiheet. Reppu elää ja muokkautuu aina tarpeen mukaan. Ajan saatossa siihen on rakenneltu passitasku, roikotuslenkkejä, lisätty heijastin ja vaihdettu taskun vetoketju.

Nyt viimeisimpänä vaihdoin reppuun ison vetoketjun ja lisäsin sateelta suojaavaa kangasta (alemmassa kuvassa harmaa kangas), kun repun oman kankaan pinnoite on jo aika kulunut. Tällä kertaa pohdin jo useamman kerran, joko reppu saisi jäädä eläkkeelle, mutta tuolla repulla on niin monta tarinaa ja se on hyvä kantaa. Toisin sanoen se on rakas ja niin kropalleni sopiva, että päätin sitten taas korjailla ja parannella. Tuon repun kanssa on niin mukavaa reissata.

Nyt pakkaan repun ja lähden muutamaksi päiväksi Tallinnaan lomailemaan.

Kuka täältä haluaisi pois

Ulkona näyttää tänäaamuna jo melkein Joulupukin maalta, mutta viime viikolla näytti tältä. Harrastamme isännän kanssa säännöllistä ulkoulua, viisi kertaa vuodessa. Viime viikolla kävelimme lähiömme ympäristössä ja bongailimme syksyisen luonnon seasta kaikkea hauskuuksia. Muuttoa vähän toiselle kantillekin on jo pohdittu, vaan raaskiiko täältä oikeasti lähteä?

Potutuksen purkua

Eilen oli ihan kiva päivä, mutta hetkellisesti koin lievää potutusta. Olivat sitten kaupungin palkanmaksussa tulleet siihen tulokseen että maksoivat minulle viime keväänä liian suurta palkkaa ja tämän kuun palkasta oli sitten vähennetty viime kevään ylimääräiset. Outoa minusta tässä on se, että työsuhteeni katkaistiin kesäksi, ja nyt siis tasailevat edellisen työsuhteen aikana maksettuja palkkoja. Ilmeisesti niin voi tehdä, koska niin on tehty, mutta ei se kivalle tunnu. Varsinkaan kun sijaiset ovat muutenkin niin hyvässä asemassa. Esimerkiksi taas tulevana joulukuuna teen ihan yhtä monta päivää töitä kuin kaikki muutkin opettajat ja saan vain puolikkaan palkan siltä kuulta. Kyllä kasvattaa työmotivaatiota.

Eniveis, purin potutuksen taas yhteen kaularoikuttimeen. Tein siis uudet helmet.

Aamu

Tänä aamuna maisema arasteli ja ujoili. Taivaalla oli suloista punaa ja osa maisemasta oli verhottu usvaharsolla. Että minä sitten rakastan syksyä. Värit ovat kauniita ja rauhallisia ja on sovin lämmin, ei vielä toppatakkikeli, mutta ei hikikelikään. Ihana syksy.

Lisää vaippoja

Se pieni, jonka syntymää minä ainakin odotan jo suurella innolla sai viikonloppuna lisää vaippoja. Teimme kosteussulullisia ja -suluttomia taskuvaippoja ja ison kasan imuja. Tuommoisia pieniä söpöjä ne kostaussululliset taskut ovat.

Vaippahommia

Ystäväpiiriin tulee pian vauva. Aloittelimme vaipatusurakkaa eilen leikkelemällä ja surauttelemalla sisävaippoja vanhasta flanellilakanasta. Nuo on niin ihanan pieniä! Mitään juuri en vaippa-asioista tiedä, mutta vaikuttaa tuo vauvan tuleva äiti aika hyvin jo asiaan perehtyneen, joten minun roolini oli olla toteuttamispuolen organisaattori. Se tarkoitti myös sitä että komensin ukkelitkin leikkuuhommiin. (Tästä ei sitten tietenkään puhuta julkisesti.)

Pesänrakennusta

Olen saanut merimieheni takaisin kotiin ja viimeisimmät päivät olemme laitelleet kotia uuteen uskoon. Elohuone on uudistanut näköään ja ehkä jopa hiukan tunnelmaakin. Projekti on vielä kesken, enkä enempää nyt vilauttele, mutta tämä piti tulla näyttämään.

Toteutin noin kuudessa tunnissa pitkään suunnittelemani löhöistuinten huputuksen. Ostin kirpparilta kaksi valkoista helmalakanaa, hintaan 4,6oe. Koska materiaalikustannukset olivat niin pienet, uskalsin toteuttaa huput hyvin vapaalla kädellä suoraan sohvan ja nojatuolin päälle kangasta muotoillen. Ihan hyvät niistä tuli, omaan käyttöön kelpaa. Elohuone rauhoittui kummasti ja vähän raikastuikin vaalean värin ansioista. Voi tosin olla että meidän käytössä nuo ei kauaa vaaleita ole, mutta onneksi lakanakankaan voi aina värjätä.

höpöti höpöti

Nythän on niin että minulla ei ole tällä hetkellä kameraa käytössä, joten bloggaaminen mistään uudesta ei nyt suju. Halusin kuitenkin kirjoitella tänne jotain ja kertoa että verkkainen voi olla tahti päivittelyllä. Löysinkin hauskoja kuvia alkukesän kasvimaareissulta.

Näin olin asiaa pohtinut kesemmällä: Kasvimaan sijainti muutaman kilometrin päässä kodista tekee hommasta viehättävää. Nautin eniten siitä, kun saan pyöräillä kasvimaalle ja siellä kitkeä, kastella ja kuopsuttaa kaikessa rauhassa. Kun sitten tulen kotiin, kasvimaa ei muistuta kokoajan olemassa olostaan ja keskeneräisyydestään näkymällä koti-ikkunasta. Tämän kasvimaan olemassa olo tekee kerrostaloasumisesta kesäaikaan huomattavasti mielekkäämpää.

Alimmassa kuvassa on ystäväni Kissa, joka on siis Hannan kissa.

Sadonkorjuuta

Meillä on Hanna-ystäväni kanssa yhteinen kesäharrastus. Kasvattelemme luomuherkkuja kaupungilta vuokratulla viljelypalstalla. Kahdestaan projekti on varsin mukava, kasvimaa ei sido liikaa menoja ja aikatauluja. Venetsian matkamme ajan Hanna hoiti urhoollisesti kasvimaata yksikseen. Kun sitten reilun viikon jälkeen menin maalle, olikin siellä tapahtunut valtavasti kasvua. Herventelin penkkejä ja napsin syksyn ensimmäisiä herkkuja kotiin tuotavaksi. Osa on ihan valioyksilöitä ja toiset vieläkin suloisempia. ;)

Heippatirallaa

Käytiin isännän kanssa Venetsiassa. Olipahan jännä paikka. Vettä oli jokapuolella ja siltoja kanssa. Varoittelivat etukäteen että tähän aikaan vuodesta vesi haisee, mutta eipä se juuri haissut. Käytiin sillä kuuluisalla kondoliajelulakin, kun kerta oltiin tuonne asti vaivauduttu. En tiedä oliko se nyt maineensa veroista. Oli se kuitenkin aika jännää, olimme iltahämärillä liikkeellä ja välillä kondoli lipui vedessä ihan hiiren hiljaa. Pääsaarilla kun ei kuljeta autoilla ollenkaan, siellä on öisin aika hiljaista, kun ei ole liikenteen melua.

Kaunista Venetsiassa on. Sinivihreä vesi, punaiset, keltaiset ja valkoiset vanhat rakennukset, vihreitä puskia siellä täällä ja pieniä siltoja joka puolella. Tuntui että jokainen näkymä oli tallennettava mieleen. Jalan liikkuminen suurissa ihmismassoissa ja yhtenään siltojen yli kiipeily taas ei ollut niin hurmaavaa. Siksi ajelimmekin paljon vesibussilla eli Vaporetolla ja kävelimme syrjäisimmillä kujilla. Vain torstain kaatosateessa oli pakko mennä lyhyintä reittiä hotellille ja sen reitin oli valitettavasti valinnut miljoona muutakin ihmistä sateenvarjoineen. Onneksi muina päivinä oli kuivaa ja lämmintä.