Ostoksilla kirjastossa

Sisäinen kasvattajani se täällä tänään tekee merkintää. Olin taas kaupaungin hankkeissa yhdellä yläkoululla. Keskelle päivää päksähti hyppytunti, jonka käytin hyödyllisesti palauttamalla kirjastoon myöhässä olevan kirjan. Tuuletin myös aivoja samalla nauttimalla ihanasta syyssäästä. Kirjaston täti kommentoi muuten että eikö ole kuin yksi myöhässä oleva kirja. No ei onneksi tällä kertaa ollut. Kun aikaa sitten oli, kulutin sitä kirjastossa, hyvä tapa sinäänsä, mutta olin taas ihan väärällä hyllyllä. Selasin läpi poistokirjojen hyllyä, ja vieläpä lastenkirjojen puolelta. No niinhän siinä kävi että palasin hankkeisiin selkä vääränä, kun reppu oli täynnä kirjoja.

Ei niitä kirjoja vain voinut jättää sinne hyllyyn, kun olivat niin ihania. Valitsen aina omasta mielestäni kauniisti kuvitettuja kirjoja. Silmäilen vähän kirjaa ja jos se vaikuttaa kiinnostavalle, ostan sen ja luen sitten kotona. Juuri muita kirjoja ei sitten gradukirjojen lisäksi tulekaan luettua, mutta lasten kirjoja sentään jaksaa lukea. Jos luettuani huomaan että kirja on ihan kökkö, siitä voi vaikka askarrella jotain, mutta jos kirja on hyvä se päätyy hyllyyn odottamaan vierailevia kummilapsia tai muita lapsia ja joku saattaa joskus kulkea mukanani töihinkin. Tänään löysin aika monta sellaista kirjaa, joiden ympärille voisi rakentaa vaikka minkä aineen tunnin. Jokohan huomenna joku lähtee mukaani tokaluokkalaisten iloksi?

Kirjaston poistokirjoissa on muutamia kivoja ominaisuuksia verrattuna uutena ostettaviin kirjoihin. Ne on valmiiksi päällystetty, ne on edullisia ja useimmat ovat 70- ja 80-luvuilta. En minä noihin aikoihin julkaistuja kirjoja, ainakaan hyviä kirjoja, mistään enää uutena saisi. Ja onhan noissa käytetyissä kirjoissa myös se käytetyn tavaran fiilis.