Joulu"paketteja"

Niin hurahti taas yksi työviikko. Näin viikonloppuisin on himpun edes aikaa miettiä joulujuttuja ja tänäaamuna pyöräytin muutaman joululahjapussukan. Pussit on tehty Lahdesta kirpparilta mukaan tarttuneista vanhoista joululiinoista, nauha on jostain omista varastoista ja muoviset "pakettikortit" kovasta pakkausmuovista, siis myös kierrätysmateriaalia. "Pakettikortit" ovat kaksinkertaiset, että sinne muovien väliin voi sujauttaa vaikka vain pienen paperinpalan missä lukee lahjan saajan nimi. 

Sellaisiin talouksiin jossa roskat poltetaan, paketoin lahjat varmaan sanomalehteen ja koristelen paketit sitten käytetyllä joulupaperilla. Kummilasten lahjat paketoin ihan oikeisiin joulupapereihin, tosin nekin saattavat olla jo käytettyjä, jos sopiva osuu kohdalle. Siis ihan siksi ettei lahjan paketti rikkoisi joulupukki-illuusiota. Ja nämä lahjapussit leviävät pikkuhiljaa sellaisiin talouksiin jossa on vain aikuisia ja joissa ei ole mahdollista pakettikääreitä polttaa.

Kuvaa voi taas klikata suuremmaksi jos haluaa tarkemmin pussukoita syynätä.

Joulun tunnelmaa

Viikonloppuna on väännetty joulukalenteria, kuunneltu joululauluja, leivottu joululeipomuksia, piipahdettu peltojen keskellä, kärsitty päänsärystä sekä ihmetelty ja ihasteltu lumen paljoutta. Joulukalenterista en edelleenkään voi kertoa muuta kuin että se valmistuu pikkuhiljaa ja sen tekeminen on mukavaa. Joululeipomuksia olivat pieni maustekakku ja elämäni ensimmäiset piparit, itsetehdystä taikinasta. Etsin Joulumieltä tekemällä leipomukset mahdollisimman luomuna, reiluna ja lähellä tuotetuista raaka-aineista. Niin ja tärkeää on myös että leivoin vain ihan vähän, vain sen verran kun Joulumieleni todella tarvitsee löytyäkseen. Kuvassa pienen pieni erä pieniä piparkakkusiani ja Lahdesta kirpparilta mukaan tarttunut viehättävä Finlaysonin joululiina. 

Laitanpa piparitaikinan ohjeen tähän. Ohje on Martan joulukirjasta. Taikinassa muuten mainitsemisen arvoista on se että taikina itsessään ei ole niin herkullista kuin valmiit piparit. Tämä on mainio ominaisuus sellaisen ihmisen talouteen jolla on tapana syödä 80% piparitaikinasta ennenkuin se ehtii uuniin.

100 g voita

1 rkl kanelia

1 tl neilikkaa

1 tl inkivääriä

1 tl maustepippuria

1 dl siirappia

1 muna

1,5 dl sokeria

5-6 dl ruisjauhoja

2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Sulata rasva, sekoita joukkoon mausteet, siirappi, muna ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Ja eikun taikina kylämään leipomista odottamaan.

Paluu arkeen ja rätin varteen

On ollut hiljaista blogirintamalla, sillä minä olen viilettänyt Lahdessa ja Keuruulla. Lahdessa tapasin ystävääni Jenniä ja siinä sivussa tutustuin paikallisiin kirpputoreihin ja muihinkin kauppoihin. Olen edelleen vakuuttunut siitä että Lahti on mainio paikka tehdä ostoksia. Keuruulla lomailin itsekkäästi kylpylässä, ulkoilin, söin hyvin, uin ja saunoin, ja kävin kastomassa Matti-Eskoa maanantai-illan tansseissa. Jep, oli hyvä loma. 

Vastapainoksi tuhlailevalle kylpylälomalle neuloin loman aikana kotiimme ympäritöystävällisen käsityön. Annika oli tehnyt näitä jokunen aika sitten lahjaksi ja minun piti tehdä perässä. Vieressä on siis ensimmäinen hamppulankainen tiskirättini (mikä ei muuten liity tiskiin millään tavalla, vaan on siis se pöytäpyyhe, joksi minä vain en osaa sitä kutsua). Rätin olisi tarkoitus kestää ja kestää ja kestää. Saa nyt sitten nähdä kuinka käy. 

Kuvaa klikkaamalla voi tarkastella neulomisjälkeäni lähemmin.

Meet Ken

Olen mukana aivan hurjan jännässä jutussa, salaisessa joulukalenterivaihdossa. No koska kyseessä on salainen vaihto, en voi esitellä joulukalenterin sisuksia täällä blogissa, koska kalenteri on lähdössä eräälle toiselle. Jotta täällä kuitenkin olisi elämää voisin vaikka hiukan esitellä Joulun minivaatteiden muotinäytöksen malleja.

Tässä Ken tuttavallisemmin Kentsu. Hän on sporttinen (huomaa lihaksikkaat käsivarret), ulkonäöstään huolehtiva (säteilevän valkoiset hampaat) ja ennen kaikkea trenditietoinen. Hän työskentelee siis mallina. Näytösten ja kuvausten välillä, vapaa-ajallaan hän tykkää pukeutua rennosti ja ajan mukaisesti menneiden vuosikymmenten henkeen (ihanat ysärikuviohousut ja ysärivärinen pipo). Kenillä on myös leikkimielinen asenne elämään (mistä kertoo hänen lempipaitansa hyönteiskuvio).

Minivaatteita

Olen varmaan aika normaali siinä suhteessa, että olen aloittanut ompelu-urani Barbien vaatteilla. (No tehtailin minä bikineitäkin, mutta se on jo toinen tarina...) Olen aina tykännyt Barbien vaatettamisesta ja tykkäsin minä niillä leikkiäkin. 

Viime Joulun aikaan harmittelin, kun tilkkulaatikossa oli paljon hyvää Barbienvaatemateriaalia, mutta ei yhtään Barbieilla leikkivää lasta lähipiirissä. Nyt tilanne on vuosien hiljaiselon jälkeen parempi ja ystäväpiiristä löytyi useampi lapsi, jotka leikkivät Barbieilla. Joten minä olen taas onnekseni avannut ateljeeni ja päässyt surauttelemaan näitä ihania vaatteita. Joulupukkia siis avustelen näillä hommilla. Eli tulevissa postauksissa tulee nyt sitten vilahtelemaan Barbie jos toinenkin, päällään surauttelemiani luomuksia. Muotinäytöksen kuitenkin aloittaa Barbien uskollinen poikaystävä Ken, joka sai vihreäsävyisen pusakan ja housut tänä aamuna. 

Teen näitä luomuksia siis sillä periaatteella että hyödynnän ainoastaan varastosta löytyviä materiaaleja, vain tarranauhat ja nepparit ovat uusia. Homma on aika rentouttavaa, kun saa näprätä pienen pientä, eikä lopputuloksen kuitenkaan tarvitse olla ihan millin päälle. Tai ainakaan minun leikkejäni ei koskaan häirinnyt vinot tai vähän vinkurat tikkaukset.

Ihka ensimmäiset

Viimetalvena tehdessäni kässänopen sijaisuutta yläkoulussa, sain osakseni muutaman epäilevän katseen kun sanoin oppilaille että en ole koskaan itse tehnyt lapasia. (Ja tämähän johtuu siitä että olin peruskoulun teknisessä ja neulominen ei ole ollut mikään lempiharrastukseni silloin kun muut ovat lapasia opetelleet tekemään.) Samaan hengenvetoon vakuutin että jos heillä on ohje, lapasiin niin kyllä hommasta selvitään. Oppilat vaikuttivat hetken hyvin epäluuloisille eivätkä ollenkaan ymmärtäneet tilanteen hauskuutta, joten päätin tehdä lapaset itsekin.

No se tekeminen silloin vähän jäi, mutta en minä vielä ole valmistunut, että ihan ajoissa tässä tavallaan ollaan. :D Tässä ne nyt siis ovat. Elämäni ensimmiset lapaset, peukalokiiloilla ja sädekavennuksella. Lankana syyskuussa äipän kanssa kuulailtu Novitan Nalle.

Katsaus ikkunalautaviljelmiin

Aloitetaan marraskuu vihreillä jutuilla, kun sitä lunta ei vielä näy. Pari kuukautta sitten esittelin keittiön ikkunalla kasvavatn persiljan. No on se persilja siellä vieläkin, mutta aika mini siitä on tullut. Leikattuani kerran kaikki pitkät varret poikki, ei rehu ole jaksanut viittä senttiä korkeammaksi kasvaa. Ei siis hyvälle näytä.

Persiljaa paremmin voi kuitenkin tuo kuvassa komeileva basilika. Se vaan kasvaa komeasti. Lehdet ovat ihan yhtä isoja kuin ostaessakin ja uusia lehtiä tulee kokoajan. Basilikaa pitäisi latvoa tosi ahkerasti, tuntuu todella pitävän siitä. Minulla on muutamat varret päässeet vähän pitkiksi, eikä niitä nyt raaski kerralla pistää matalaksi. Aivan mainio keittiökasvi siis, tuoksuu, maistuu ja näyttää hyvälle.

Kuvassa poseeraa myös vanha kahvipurkki, joka on pelastettu kirpparilta varmaan kymmenen vuotta sitten ja kuulunut aina kyökin varustukseen, vaikka en itse edes kahvia juo.