Kesätohvelit

Joku epäili että tuleeko aika pitkäksi kun on loma ja kaikkea. Ei ainakaan tänään tullut. Aloitin aamun haaveilemalla keveistä kesäkengistä. Minulla kun on isot ja rumat jalat, jotka on pakko verhota pitkillä housuilla, niin olisi kivaa kun olisi edes sellaiset kengät joissa on hyvä olla. Ja kun kaikki pitää saada heti, niin helpoimmalla pääsee kun tuunaa vanhat kengät toimiviksi.

Alkuperäiset tohvelit eivät kestäneet edes jalassa kun olivat vain tuommoiset jalkaan tyrkkästävät (keskimmäinen kuva). Paransin popojen käytettävyyttä surauttamalla niihin remmit. Ne ovat vanhaa mainoslahjana saatua collegepaitaa ja kantapään päälle menevässä remmissä on havupallon ruutunauha. Nilkan etupuolen remmissä on sisällä kolme kuminauhaa omissa kujissaan. Ja ihan koneella ompelin remmit kiinni tohveleihin. Lopuksi ompelin vielä kokoelmieni reippaimman väriset napit jalkapöydän päälle.

Popot on ihan hyvät jalassa, todellakin ne kepeät mitä kaipasin. Kamalan näköiset kun nostaa lahjetta, mutta se johtuu enimmäkseen jalkojeni epämääräisestä muodosta. Pitkien lahkeiden alle piilotettuna tohvelit kuitenkin toimivat loistavasti. Olen iloinen!

Tänään tein paljon muutakin, mutta ei kaikkea kerralla!

Arvatkaa kenellä on uusi lompakko

Ihana kevät! Minun kesäni alkaa siitä kun koulut loppuu, eli kuuden päivän päästä. Juuri nyt olen hurjan väsynyt, koko lukuvuosi on ollut todella rankka ja enää ei huvittaisi mennä töihin. Toisaalta taas on paljon innostavaa raportoitavaa ja kädet ovat jo saaneet aikaan yhtä sun toista. Tänään tuli sen verran hyvät kuvatkin, että voisi harkita kuvien kanssa raportontia aikaansaannoksista. :)

Lompakko on ollut jo pitkään uusimislistalla ja tänään sen sitten tein. Käsin en jaksanut kirjoa, vaan hurauttelin koneella perhosen erilliselle kankaalle, leikkasin irti ja ompelin toiselle kankaalle. Ja loppu onkin sitten tuttua jo "Moonikoista", joita on maailmalle lähtenyt yhteensä kolme. Neljäs palveli omassa käytössä muutaman vuoden. Tämä lompakkomalli on hyväksi havaittu ja jo kolmas versio. Usean vuoden käyttökokemus muokkaa mallia aina vaan paremmaksi. Tähän versioon lisäsin pankkikorttitaskun, tukikankaalla tuetun päällisen ja "taitetikatun" pohjan, edellisen version parannus oli vuori. Tässä versiossa on mukana tuttua materiaaliakin, perhosen taustakangas ja lompakon vuori on nähty aikaisemmin jumppapatjassa. Lakanaa on vielä vähän jäljellä, onneksi, koska se on aika ihanaa!

Kevätsiivousta!

Nyt on Erityispedagogiikan perusopinnot valmiina ja hakemus seuraavaan opintorupeamaan postitettu. Kylläpä tuntuu hyvälle! Tuli sitten todistettua että erityispedagogiikan perusopinnot on mahdollista tehdä työn ohessa yhdeksässä viikossa. Se onko siinä mitään järkeä ja miten oma mieli ja ihmissuhteet voivat rupeaman jälkeen, on vähintäänkin vakavasti pohdittava ja puntaroitava. Minä kiitän läheisiäni, että ovat jaksaneet. Oman osansa teki myös Jyväskylän avoin yliopisto opettajineen. Olivat hurjan ymmärtäväisiä, nopeita tehtävien tarkistamisessa ja kaiken lisäksi aina niin ystävällisiä!

Kotona on kaaos, jota on nyt ryhdyttävä selättämään. Jotta homma sujuisi mukavammin, surauttelin muutaman siivousrätin itseäni ilahduttamaan. Materiaalina vanhoja pyyheliinoja, jotka ovat palvelleet jo ties missä. Toivon, että tämä surauttelu avasi taas oven surauttelun maailmaan paremminkin, sillä alkukesästä olisi yhdet häät, johon pitäis mekko pyöräyttää.

Nii tänään olisi ollut Kouvola-päivä ja olin jo suunnitellut kaikkea kivaa tekeväni, mutta ei. Olo on räkäinen ja puolikuntoinen, joten siivostelen kotona sen minkä jaksan ja lepään lopun aikaa. Nautin Kouvolasta sitten joku toinen päivä. :(

Hiukan valoa

Myönnettäköön että en ole maailman fiksuin ihminen. Onnistuin saattamaan itseni tilanteeseen, jonka seurauksena varvas ei voi hyvin, koko kroppa on kipeä sieltä täältä ja mustelmiakin löytyy. Onneksi selvisin lähinnä säikähdyksellä ja vaikuttaa että kovin pahoja jäänteitä tapahtumasta ei jää. Toivottavasti irroitettu varpaankynsikin kasvaa joskus takaisin. Nyt on oltu kotosalla pari päivää aika hissukseen.

Selkeitä paranemisen merkkejä ilmassa, sillä iltapäivästä tuntui että on pakko näpertää. Jostain muistin syövereistä esiin pompsahti origamipallo. En muistanut miten se tehdään, mutta nopeasti apu löytyi. Kokeilin ensin kopiopaperista, mutta siitä ei näkynyt valo tarpeeksi läpi. Silkkipaperi olisi ollut taas liian ohutta. Vaan sittenpä keksin täydellisen materiaalin, ilmaisen ja kaikkea. (Meille kun tulee nykyisin Vartti ja PK, vaikka mainoksia ei tulekaan, niin ilmaista materiaalia riittää. Tosin taisi tuohon upota yksi vanha KouSa:kin.)

Aika monta tuntia noita näpertelin (20 origamipalloa), mutta niistä tuli kivat. Merimieskin myönsi, vaikka kulmiaan nosteli keskeneräiselle projektille. Paikkaa täytyy vielä miettiä, nyt ovat toistaiseksi piristämässä minua tuossa heti oman tietskaripöydän yläpuolella. Pieni kettu-taideteos on merimiehen tekemä, varmaan yli 20 vuotta sitten. Minusta niin ihana, että kuuluu seinälle.

Vuoden ensimmäiset...

Blogger käänsi ihan itse kaksi ekaa kuvaa kyljelleen, en ymmärrä miksi, mutta olkoot.

Niin se vuosi vaihtui ja täällä on ompelukone surrannut sen jälkeen. Eilen urakoitiin pikku-ukolle vaippoja ja illalla surauttelin vielä itselleni mäenlaskutumput. No rukkaset nuo oikeastaan on. Päällinen on kaapista löytynyttä enstexiä, vuorina lehmäfleecen jämiä ja varsina vanhan villapaidan kaulus. Tänään käytiin naapurin lähetystön kanssa noita mäessä testaamassa ja hyvin toimivat. Eivät kastuneet, sormet pysyi lämpimänä ja ranteet kuivina.

Tänään tein myös urotyön, raivasin makkarista polut pois ja tein lattialle tilaa. Samalla ryhdistin vaatekaapinkin valmiiksi huomenna alkavaa työrupeamaa varten. Työasioihin jo vähän orjentoituessani, muistin että työavaimet tarvitsevat avaimenperän. Ne kun ovat pyörineet ilman perää jo jonkun aikaa, niin erehtyipä merimieskin luulemaan niitä omikseen. Avaimenperän matskut on joululahjamateriaalien jämiä. Tuon tekeminen oli ihan rentouttavaa ja eiköhän se asiansa aja.

Sellaiset vuoden ekat puuhat tällä kertaa.
Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoille!

Paketteihin piilotetut

Ärsyttävää, tietotekniset taitoni eivät taas riitä ja yksi lahja jää postaamatta, koska blogger kääntää kuvan kyljelleen väkipakolla. Mur! Postaan sen ehkä myöhemmin tai sitten en.

Joulu meni, jotkut viettävät sitä edelleen, minä lähinnä lomailen. Joulusta tulee ähky jos se vaan jatkuu ja jatkuu, ainakin tänä vuonna tuntuu tältä. Oman jouluiloni sain viime viikolla ompelemalla lahjoja. Yllä kokoelma niistä, tosin joitain puuttuu, kun en kaikkia muistanut kuvata. Lisäksi piilottelin paketteihin ostettuja asioita, sitä mukaa kun niitä keksin. Aika kiva Joulu oli, itselle tuli ilo siitä, että pääsin antamaan ihmisille lahjoja, jotka olivat juuri sitä ihmistä ajatellen tehty tai hankittu.

Lahjoille säkki

Vanhempieni luona on lahjasäkki, jonka äiti on luovasti tehnyt vanhasta säkkikankaisesta kuusen alusmatosta. Siinä säkissä on jotakin niin hienoa, se on täynnä tunnelmaa ja monien vuosien pakettien kantoa. Minusta lahjasäkki on oleellinen osa Joulua. Sellainen kuuluu olla. Jostain syystä kuitenkin vasta tänä vuonna tulin ensimmäisen kerran ajatelleeksi, että minun omassa taloudessanikin voisi olla lahjasäkki. Ja niin kävin tuumasta toimeen. Tämä syntyi eilen. Homman toteutin lähinnä ajatuksella "teen sitä mikä on kivaa", ja juuri tällä hetkellä tuntuu kirjonta ja nimenomaan käsinkirjonta olevan kivaa. Materiaalit nauhoja lukuunottamatta kirpputorilta.

Kaularoikottimia

Eilisenä iltana ihmettelin merimiehen kanssa elokuvaa ja kun se vaan kesti ja kesti, piti saada käsille töitä. Yhdistelin kaulakoruksi taannoin äipän varastoista kaivettuja nappeja ja omia aarteita. Ylin kaulakoru siis eiliseltä. Muut korut on tehty tämän vuoden aikana, keskimmäisissä huovutettuja palloja, puu- ja lasihelmiä ja alimmassa virkattuja palloja ja ketjusilmukkaketjua, johon on pujotettu puuhelmiä. Huovutusvillat ja lasihelmet on uutena ostettuja, mutta puuhelmet on kaikki kirpparilta kerättyjä ja purettuja. Napit varmaankin myös suurimmaksi osaksi jo pitkään palvelleita. Näiden kaulakorujen tekeminen on pientä, nopeaa ja ennen kaikkea terapeuttista näpertelyä. (Vinkki joulupukin pajaan myös.)

Vaippahommia

Ystäväpiiriin tulee pian vauva. Aloittelimme vaipatusurakkaa eilen leikkelemällä ja surauttelemalla sisävaippoja vanhasta flanellilakanasta. Nuo on niin ihanan pieniä! Mitään juuri en vaippa-asioista tiedä, mutta vaikuttaa tuo vauvan tuleva äiti aika hyvin jo asiaan perehtyneen, joten minun roolini oli olla toteuttamispuolen organisaattori. Se tarkoitti myös sitä että komensin ukkelitkin leikkuuhommiin. (Tästä ei sitten tietenkään puhuta julkisesti.)

Pesänrakennusta

Olen saanut merimieheni takaisin kotiin ja viimeisimmät päivät olemme laitelleet kotia uuteen uskoon. Elohuone on uudistanut näköään ja ehkä jopa hiukan tunnelmaakin. Projekti on vielä kesken, enkä enempää nyt vilauttele, mutta tämä piti tulla näyttämään.

Toteutin noin kuudessa tunnissa pitkään suunnittelemani löhöistuinten huputuksen. Ostin kirpparilta kaksi valkoista helmalakanaa, hintaan 4,6oe. Koska materiaalikustannukset olivat niin pienet, uskalsin toteuttaa huput hyvin vapaalla kädellä suoraan sohvan ja nojatuolin päälle kangasta muotoillen. Ihan hyvät niistä tuli, omaan käyttöön kelpaa. Elohuone rauhoittui kummasti ja vähän raikastuikin vaalean värin ansioista. Voi tosin olla että meidän käytössä nuo ei kauaa vaaleita ole, mutta onneksi lakanakankaan voi aina värjätä.

Eilen

Mitä tehdään vanhasta vahakankaasta ja tyylikkäästä 90-luvun kansitakista? Mäenlaskuvekotin. Tässä siis lähtökohdat, alla tarina siitä kannattiko.

Lauantai-iltana surauttelin kasaan the Vekottimen. En sitten ehtinyt ottaa vekottimesta kuvaa ennen sen ensi laskua, mikä myös heti tuhosi luomusta hiukan. Alla kuva tilanteesta ensimmäisen laskun jälkeen. Vekotin on melkein kasassa. Onneksi eräät ei liiku minnekkään ilman jesaria. Ilmeisesti vahakangasta ei ole suunniteltu kestämään pakkasessa, se nimittäin jatkoi repeilyä sieltä ja täältä. Kuitenkin jokainen lasku jonka vekotin minulle ja muille rohkeille tarjosi, oli aika vauhdikas..

Vekottimen malli oli kyllä ihan toimiva, oli mukavaa istua pehmeällä tyynyllä, jalat suorana. Ohjata sitä ei pystynyt juurikaan, mutta osa hauskuutta tulikin juuri siitä kun ei yhtään tiennyt mihin päätyi. Toinen osa hauskuutta oli se että vekotin tuppasi kääntymään aina selkä menosuuntaan päin, ja kun vauhtiakin riitti, niin kyllä joutui vähän kirkumaan ja nauramaan hysteerisenä.

Vekottimen menestys jatkui samaa rataa. Palasia karisi matkan varrelle, mutta ei se menoa haitannut. Mäen päälle kiivettiin yhä uudelleen ja uudelleen ja aina mietittiin, miten vekotin nyt mytystellään, että sillä vielä pääsee alas.

Onneksi en ole kaveriporukan ainut tee-se-itse -henkinen. Kun vekottimesta alkoi aika jättää, päätimme Janin kanssa yhdistää voimamme ja korjata Janin rikkinaisen pulkan vahakankaan riekaleilla. Tätä viritelmääkin testattiin ja kyllä sillä mäen alas pääsi muutaman kerran. :)

Hennalla ja Matilla oli mukana myös oikea, ehjä pulkka ja liukuri, joten ei kokonaiskuva ollut ihan niin surkea kuin the Vekottimen kohtalo. Lopuksi vielä laskin monta liukua vekottimesta jääneellä tyynyllä, jonka sulloin muovipussiin. Se olikin yllättävän toimiva ratkaisu. Kokonaisuudessaan oli hupaisa iltapäivä ulkona, ja sen päätteeksi söimme vielä ystävänpäivälounaan kaikessa rauhassa.

Kiitos valokuvista kuuluu Ekkulille, joka urhoollisesti jaksoi kuvata kummia tilanteita.

Kirjeille kuoria

Perjantai-illan ratoksi askartelin uusia kirjekuoria. H&M:n home kuvasto tarjoaa mainiota kirjekuorimateriaalia ja samalla tulee tyhjennettyä erään talouden lehtiroskista.

Kirjekuorien askartelu on mukavaa näpertelyä ja töistä palautumista. Töitä onkin jäljellä enää viikko, sitten loppuu minun pitkäksi venähtänyt puolentoista kuukauden sijaisuus. Onneksi uusikin työrupeama on jo tiedossa, kerron siitä enemmän sitten kun saan mustaa valkoiselle.

Joulun muistelua

Tämä joulunaika meni näin. Tein gradua kovasti paljon marraskuusta asti ja lopulta olin ilmeisesti niin stressaantunut ja tiukilla tuon projektin kanssa että sairastuin flunssaan. Sitä herkkua kestikin sitten reilusti yli viikon, siis sellaista kuntoa että en juuri sohvalta noussut. Jäi jouluhössötykset aika vähiin ja gradu kanssa. Onneksi koti oli laitettu joulukuntoon jo marraskuussa olleita kaveriporukan pikkujouluja varten joten kotona oli sentään tunnelmaa. Alla olevan lasipullon ja jouluvalot ostin Lahdesta kirpparilta ja nerokkaasti yhdistin itse. :)

Jossain kumman välissä onnistuin tekemään joulukortit. Meille muutti tulostin-skanneri-hässäkkä myös marraskuussa ja tällä kertaa käytin sitä korttien tekoon. Tosin lähti meiltä tänäkin vuonna myös ostokortteja kun en millään jaksa askarrella kaikkia kortteja itse. Minulla on vähän näissä jouluhommissa periaate että sen teen mikä tuntuu kivalle ja loput saa jäädä tekemättä. Ja joulukorttejakin huvitti askarrella jokunen kappale. Ai juu, sekin piti sanoa että kuvat ovat yhä vaan huonompia, koska mun valokuvaajan taito ei ole muuttunut miksikään ja tähän mun läppäriin vaihdettiin uusi käyttis ja nyt mulla ei ole painttia kummempaa kuvankäsittelyohjelmaa.

Ekkulin vanhemmille tein sytykeruusuja kananmunakennoista ja kynttilän jämistä. Ja juu, ei ne olleet tuon kauniimpia, mutta paloivat kuulemma hyvin.

Ison kasan aikuisia lahjoin vanhasta kaulahuivista ja collegepaidasta tehdyilla kasseilla joissa oli lämpötyynyt. Tyynyt taas ompelin Viipurista tuodusta pellavasta ja täytin ohran jyvillä. Niin tervehdyin juuri sopivasti että ehdimme vielä piipahtaa Viipurissa Ekkulin kanssa 21.12. Estimme tällä tempauksella joulustressin, koska näin minulle jäi oikestaan vain yksi päivä aikaa valmistella joulua, se 22.12.

Pikkuiset aasit meni paketissa Ekkulin sisarusten lapsille. Niitä ompelin jo pitkin pimeneviä iltoja, joten ne olivat valmiina (no ilman silmiä) kun pakettienteon aika tuli. (Kummilapset saivat tänä vuonna ostolahjat ihan käytännön sanelemista syistä.)

23.12 Lähdimme Ekkulin kanssa liikkeelle jo aamupäivästä. Kävimme viimehetken ostoksilla ja suuntasimme auton nokan Verlaa kohti. Meillä oli sieltä vuokrattu mökki jossa vietimme joulua vanhempieni kanssa. Mökki oli aika sopivan kokoinen: tupa, keittokomero, kaksi makkaria, pieni saunaosasto ja vessa. Siellä oli sähköt ja juokseva vesi, mutta takkaa sai lämmittää, ja puukiuas. Hyvin siellä joulu meni ja mukavaa että tänä jouluna ei juuri tullut ajettua autolla, sillä Verla on huomattavasti lähempänä sekä meidän omaa kotia kuin Ekkulin vanhempiakin, johon menimme Tapaninpäivänä, kuin minun vanhempieni koti. Alla olevassa kuvassa Ekkuli tekee lumitöitä mökin pihalla. Mökin tuvassa oli kiva moniosainen ikkuna, jonka yhdestä osasta avautui alla oleva näkymä joelle.

Mökillä tunnelmaa teki kyllä paljon myös lumi. Sitä oli ihanan paljon tänä vuonna ja kerrostaloasuja ihan mielellään kolaili pihalle liikkumatilaa.

Mikähän lie joulutonttu se siellä kurkistelee...

Taas ihan mukava joulu, vaikka jäikin vähän nysäksi, kun en oikein ehtinyt panostaa. Kirjoitin kuitenkin joulukirjaa ahkerasti aina kun jaksoin ja ehkä ensi vuonna runsaammin.

Ai mitä pukki toi, no piikkimaton, kuten varmaan miljoonalle muullekin tänä jouluna, olin sitä toivonutkin ja kyllä tykkään. Sain myös akvarellivärikynät, itsetehdyn saippuan ja kynttilän, sukat, Rudolf Koivun julisteesta tehdyn taulun ja pienen Marimekon pyyhkeen joka sopii täydellisesti meidän keittiöön juuri nyt. Yhteiseksi saimme Ekkulin kanssa tämän joulun muumimukit, Pentikin (en tiedä mitä sarjaa) mukit ja pyyhkeet, suklaata ja kahvia.

Nyt jatkan gradun puurtamista, kun vielä on vapaapäiviä jäljellä. Maanantaina sitten reippaasti töihin pitkän tauon jälkeen. Gradu pitäisi jättää esitarkastukseen 15.1, joten tulevat viikot ovat taas kovaa paahtamista.

Tuolin tuunaus

Mitä tehdään vanhalle tuolille, joka toimii tarkoituksessaan, mutta on kulunut ja ruma sekä kirpparilta ostetulle neuletakille, joka on nyppyinen ja keinokuituinen, mutta ihanan värinen? Ne yhdistetään! Tästä lähdettiin liikkeelle:

Tuoli majailee meidän eteisessä, vessan ja keittiön oven väliin jäävässä kulmassa. Se on ihan täydellisen kokoinen siihen ja jotenkin asettunut paikoilleen. Meille se on kulkeutunut kummityttömme (4v) kotoa aikoinaan. Tuoli itse on vanha Martelan tuoli. Pohjassa luki vuosiluku 1985. Sopii hienosti meidän 1979 rakennettuun asuntoomme, joka on alkuperäiskunnossa. Se huomaa erimerkiksi tuosta ihanasta koiranoksennusmuovimatosta, mitä on kaikissa asunnon huoneissa (paitsi vessassa ja kylppärissä). Tuolin alla lattialla on myös joku kumma tahra, täytyy vielä testata jos se siitä jollain vähän hälventyisi.

Neuletakki on akryylia, nyppyyntynyt sieltä täältä ja hihassa joku musta läikkä. Makso vissiin vajaan euron aikoinaan ja mukaan lähti tosiaan ihan vaan tuon värin takia. Joskus mietin että teen siitä itselleni semmosen kesävaatteen, mikä vähän lämmittää jos ei pelkällä t-paidalla tarkene, mutta sitten tuo akryyli ei oikein inspiroinut...

Vaan tulihan se inspiraatio sieltä viimein! Tässä pari kuvaa lopputuloksesta.

Tykkään!

Sur sur surauteltu

Tällä viikolla olen tehnyt kovasti töitä, koska ensi viikolla olen kotona tekemässä gradua. Olen myös käynyt Lahdessa Jenni-ystävää tapaamassa ja samalla vähän jouluostoksilla. Perjantai-iltana vietimme kaveriporukan pikkujoulunt meillä. Kotikin on siis jo aika hyvällä joulumallilla. On ollut touhukas viikko ja siitä toipumiseen olen tarvinnut paljon aikaa ompelukoneen ääressä.

Eilen tein muutaman kauppakassin jo aikoja sitten kirpparilta mukaan terttuneesta kankaanpalasta. Tästä lähtien ei pitäisi ostaa muovikasseja edes yllärikauppareissuilla työpäivän jälkeen, sillä nuo kassit muuttavat jemmailemaan autoon (siihen pieneen jolla minä ajan).

Datsunit kaulaan

Äitillä oli semmoinen akvaarion oloinen punainen Fiat kun olin pieni. Siellä oli puuhelmistä tehty istuimen päällinen. En minä sitä silloin ymmärtänyt, enkä taida ymmärtää vieläkään, mutta joku ymmärsi. Fiat on ollut historiaa jo kauan, mutta talteen jäi se puuhelmistä tehty istuimen päällinen. Mikä lie mielen häiriö iskenyt ihmiseen, mutta pyysin saada tuon helmiviritelmän itselleni. Iloisena äiti siitä luopui.

Jonkun aikaa marinoin helmihässäkkää kaapissa odottaen inspiraatiota ja aikaa. Lopulta se tuli. Purin kasan helmiä ja pujottelin ne sitten isännän vanhan työtakin helmasta löytyneeseen pyöreään kuminauhaan. Materiaalia uusiin helminauhoihin ja muihin puuhelmivirityksiin on nyt sitten tässä taloudessa ihan vain pikkasen. En edes viitsinyt purkaa vielä kaikkia, kun ovat helpompia säilyttää kun pysyvät kiinni toisissaan.

Nii joo, nimitän syntyneitä helmiä Datsun-helmiksi, koska Datsunit edustaa minulle automaailmassa juuri tuota puuhelmi-istuinpäällisten kulta-aikaa...

Arvaa minkä kassi?

Tein tuossa muutama päivä sitten tämmösen. Se on ihan tiettyä esinettä varten tehty. Tuo kyseinen esine on pyörinyt ompelupöydän lähesyydessä useamman kuukauden odotellen tämän kassinnyssäkän valmistumista. Kassiin käytin materiaalina jotakin vanhaa farkun lahjetta joka asusti tilkkulaatikossani. Kassin muotoilin salaperäisen esineen päälle ja hurauttelin hyvin luovasti ilman mittoja ja malleja kasaan.

Nyt sitten saa käyttää mielikuvitusta ja arvata mille esineelle kassi on tehty. Kerron oikean vastauksen vaikka viikonloppuna.