Elämäni kuvataiteilijana

Elämässä on vähän hulinaa ja se on selkeästi rokottanut blogiaikaa ja -jaksamista. Viime sunnuntaina oli kummipojan ristiäiset ja kortin kyllä väsäsin itse, mutta en sitten ehtinyt ja tajunnut siitä kuvaa nappasta. Nyt olen viettänyt hyvin ansaittua lomaa, gradunteon merkeissä, kaiken muun huolen keskellä. Tänään teen pienen matkan sairaalaan ja tuliaisiksi syntyi viereinen enkelikortti.

Minä en ole koskaan ollut mikään piirtäjä. Itseasiassa siinä on taas yksi niistä kouluaineista, mistä en oikein koskaan päässyt perille. Välillä kuitenkin iskee suunnaton tarve vähän tuherrella. Ja kovasti yrittämällä voi joskus saada jotein ihan siedettävääkin aikaiseksi.

Että sellainen kuvataiteilija.

Vanhan paidan piristystä

Yritän päästä eroon pahasta tavasta päivittää blogia keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Ainakaan vielä en onnistunut. :D Töitä on taas tehty siihen malliin että tämän paidan tuunaukseen on mennyt neljä iltaa! Sunnuntaina tein polkupyörä- leimasimen, maanantaina suunnittelin, tiistaina painoin pyörän kukkakankaalle ja tänään ompelin kukkakankaisen pyörämerkin vanhaan t-paitaan. Paita ei ollut malliltaan ja väriltään ihan lemppareitani ja tuppasi jäämään muiden paitojen jalkoihin, kilvassa siitä kuka pääsee kanssani töihin. Joten minun oli toimittava. Vieressä on toimintani lopputulos tyylikkäästi esillä. Polkupyörään tullaan siis varmasti törmäämään vielä monet kerrat, sillä se on tehty leimasimeksi press print -levystä.

Olihan se testattava

Minä en tykkää muovista pintana, enkä tikkikankaasta. Tämä oli hyvä lähtökohta. No pitihän sitä silti kokeilla. Ja tekeminen oli kyllä kivaa. Eli Romuluksen ja Desthean innoittamana tuhosin asunnon entisen asukkaan, Kitarasankarin, jälkeensä jättämän Jimpan ja Jillin pussukan. Pussukoiden pinta on siis muovipussia, sisäpuolella fleecea ja kiinnitys Luhdan ihanalla oranssilla vetoketjulla. Pussukoista tuli ihan kivat, kun ei katso liian läheltä.

Eilen kävin täydentämässä taas pesuainevarastoja ja siitä intoutuneena järjestelin kylppäriä. Pussukat pääsevät sinne heti käyttöön, säilyttämään korviksia ja pinnejä.

Ostoksilla kirjastossa

Sisäinen kasvattajani se täällä tänään tekee merkintää. Olin taas kaupaungin hankkeissa yhdellä yläkoululla. Keskelle päivää päksähti hyppytunti, jonka käytin hyödyllisesti palauttamalla kirjastoon myöhässä olevan kirjan. Tuuletin myös aivoja samalla nauttimalla ihanasta syyssäästä. Kirjaston täti kommentoi muuten että eikö ole kuin yksi myöhässä oleva kirja. No ei onneksi tällä kertaa ollut. Kun aikaa sitten oli, kulutin sitä kirjastossa, hyvä tapa sinäänsä, mutta olin taas ihan väärällä hyllyllä. Selasin läpi poistokirjojen hyllyä, ja vieläpä lastenkirjojen puolelta. No niinhän siinä kävi että palasin hankkeisiin selkä vääränä, kun reppu oli täynnä kirjoja.

Ei niitä kirjoja vain voinut jättää sinne hyllyyn, kun olivat niin ihania. Valitsen aina omasta mielestäni kauniisti kuvitettuja kirjoja. Silmäilen vähän kirjaa ja jos se vaikuttaa kiinnostavalle, ostan sen ja luen sitten kotona. Juuri muita kirjoja ei sitten gradukirjojen lisäksi tulekaan luettua, mutta lasten kirjoja sentään jaksaa lukea. Jos luettuani huomaan että kirja on ihan kökkö, siitä voi vaikka askarrella jotain, mutta jos kirja on hyvä se päätyy hyllyyn odottamaan vierailevia kummilapsia tai muita lapsia ja joku saattaa joskus kulkea mukanani töihinkin. Tänään löysin aika monta sellaista kirjaa, joiden ympärille voisi rakentaa vaikka minkä aineen tunnin. Jokohan huomenna joku lähtee mukaani tokaluokkalaisten iloksi?

Kirjaston poistokirjoissa on muutamia kivoja ominaisuuksia verrattuna uutena ostettaviin kirjoihin. Ne on valmiiksi päällystetty, ne on edullisia ja useimmat ovat 70- ja 80-luvuilta. En minä noihin aikoihin julkaistuja kirjoja, ainakaan hyviä kirjoja, mistään enää uutena saisi. Ja onhan noissa käytetyissä kirjoissa myös se käytetyn tavaran fiilis.

Pöllö mikä pöllö

Vapaa-ajan puute on ollut täällä huomattava, vaikka toisin voisi luulla. Stressi painaa kun gradu ei etene kun ei ole voimia sitä edistää. Joten oli tehtävä jotain mistä saa onnistumisen tunteen ja mielialan nostetta, sillä edessä on kaksi tiukkaa gradupäivää (toivottavasti) ja energiat olisi hyvä olla hommaan kohdillaan. Muutama nappi joita olin muovaillut pääsi nyt käyttöön. Tuunasin toisen neulepaidoista jotka tarttuivat matkaan kirpputorilta viikon alussa. Paita on puuvilla/polyakryyli-sekoite ja ihanan pehmeä (ja maksoi 2 euroa). Ylempi kuva on siitä mistä lähdettiin liikkeelle ja alempi kuva lopputuloksesta.

Lähtokohta oli jo selvästi jonkun tuunaama. Niskasta sisäpuolelta oli leikattu Twice-merkki irti ja siirretty etureunaan päällipuolelle (pieni punainen läikkä kuvassa). Merkin yläpuolelta oli tursittu umpeen neuletakin alkuperäiset napinlävet. Ilmeisesti takki on ollut kietaisumalli ja siinä on ollut neulenyörivyö, joka tuon aikaisemman tuunauksen yhteydessä oli poistettu ja pätkitty napeille silmuiksi. Eli neuletakkiin oli tehty silmunapitus. Napeista en tiedä olivatko alkuperäiset vai eivät, mutta ainakin niiden paikkaa oli muutettu. Nii ja etureunan ja pääntien ympäri oli ilmeisesti kulkenut nurjalla puolella jonkun näköinen kiristysnauha, joka esti reunan liekotamista. Nauha oli osittain poistettu ja siksi pääntien osalta etureunaa yläkuvassa vähän lerpattaa.

Oman tuunauksen aloitin rapsimalla irti sekä Twice-merkin jämät niskasta että itse merkki edestä. Sitten irrotin napit ja purin neuleen omien napinläpien tursinnat. Ompelin napinlävet uudelleen umpeen jäljittelemällä silmukoita. Poistin ylimmäisen napin silmun ja siitä puretun langan pujottelin neuletakin pääntielle kiristämään ja estämään liekotusta. Kiinnitin omatekemät napit neuleeseen ja ompelin vasempaan etureunaan keltaisesta lakanakankaasta vahvikkeen joka pitää reunan suorassa ryhdikkäästi. Ja sitten kun sovittelin aikaansaannostani, tajusin että neuletakista puuttuu pöllö. Niinpä tein takkiin vielä pöllön silmukoita jäljittelemällä, käyttäen lankana kaikkia jämälankoja laadusta ja raaka-aineista välittämättä.

Nyt neuletakkini sopii tosi hyvin työvaatteeksi, olen varmasti hyvin viisas opettaja, kun minulla on pöllö henkisenä tukena.

Leimaamista

Mitä tehdään hyödyttömiltä vaikuttaneista pakasterasian rikkinäisestä kannesta ja sairaalan lääkkeiden annostalukupista, sekä uudesta press print -levystä? No leimasin tietysti. Olen jo jonkun aikaa haaveillut kankaanpainantaan sopivista leimasimista ja taannoin Sinooperin askarteluillassa sain vinkin leimasimen materiaaliin. Press print -levy, on siis painamista varten kehitylty, kuten nimikin vihjaisee.

Tänään sitten luomisen tuskassa kehittelin laimasimelle muut materiaalit. Kuivauskaapista löytyy tosi monta reunoista rikki lohjennutta pakasterasian kantta ja menneiltä sairaala-ajoilta tuli kerättyä ihan muutaman kymmentä lääkkeen annostelukupposta. Ja työkalukaapista löysin vielä Ekkulin jonkun liimaputkilon jolla sain materiaalit liimattua yhteenkin. Asiantuntevaa menoa taas kerran...

Hetihän sitä piti päästä testaamaan. Ensi hätään tein tuommoisen piparikierteen painokuvaksi, kaivoin kaapin kätköistä jonkun violetin painovärin jämän ja pienen sinertävän collegetilkun, johon muutaman kuvion leimasin. Leimasin toimi oikein hyvin, ja jälki oli halutun oloista. Jatkan siis suunnittelua ja leimasinten tuotantoa.

Pieniä herkkuja

Kylläpä on aika taas hurahtanut. Kouvolan kaupungilla tuntuu töitä minulle riittävän, mikä ei ole mitenkään ikävää. Niinpä on jäänyt gradu sekä kaikki muu mukava puuhastelu vähän vähemmälle. No onhan tässä oltu sosiaalisia kuitenkin. Viikonloppuna pyörähdimme kummipoikaa ihas- telemassa ja alkuviikosta äippä oli täällä kanssani shoppailemassa ja omenoita soseuttamassa. Nyt on sammakkoneuleet vaihtaneet omistajaa ja omenavuori ängetty soseena pakastimeen.

Äipän kanssa kirpparilta löytyi muutama kiva neule ja niitä haluaisin tuunailla. Eilen vähän jo aloittelin, mutta saa nyt nähdä päätyykö eiliset hommat kuitenkaan neuleisiin. Se vähän mitä eilen tein, on nuo vieressä näkyvät napit. Olikin pitkästä aikaa tosi kivaa massailla, napit ovat siis Cernit massasta muovailtuja. Ihan on elämäni ensimmäiset Cernit-napit ja aika epätasaiset ovat paksuudeltaan, mutta kyllä minä ne saatan johonkin kelpuuttaa.

Tulisi nyt vähän kirkkaammat ilmat, niin saisi parempia kuvia ja voisi vähän projeketeja dokumentoidakin.