Eilen

Mitä tehdään vanhasta vahakankaasta ja tyylikkäästä 90-luvun kansitakista? Mäenlaskuvekotin. Tässä siis lähtökohdat, alla tarina siitä kannattiko.

Lauantai-iltana surauttelin kasaan the Vekottimen. En sitten ehtinyt ottaa vekottimesta kuvaa ennen sen ensi laskua, mikä myös heti tuhosi luomusta hiukan. Alla kuva tilanteesta ensimmäisen laskun jälkeen. Vekotin on melkein kasassa. Onneksi eräät ei liiku minnekkään ilman jesaria. Ilmeisesti vahakangasta ei ole suunniteltu kestämään pakkasessa, se nimittäin jatkoi repeilyä sieltä ja täältä. Kuitenkin jokainen lasku jonka vekotin minulle ja muille rohkeille tarjosi, oli aika vauhdikas..

Vekottimen malli oli kyllä ihan toimiva, oli mukavaa istua pehmeällä tyynyllä, jalat suorana. Ohjata sitä ei pystynyt juurikaan, mutta osa hauskuutta tulikin juuri siitä kun ei yhtään tiennyt mihin päätyi. Toinen osa hauskuutta oli se että vekotin tuppasi kääntymään aina selkä menosuuntaan päin, ja kun vauhtiakin riitti, niin kyllä joutui vähän kirkumaan ja nauramaan hysteerisenä.

Vekottimen menestys jatkui samaa rataa. Palasia karisi matkan varrelle, mutta ei se menoa haitannut. Mäen päälle kiivettiin yhä uudelleen ja uudelleen ja aina mietittiin, miten vekotin nyt mytystellään, että sillä vielä pääsee alas.

Onneksi en ole kaveriporukan ainut tee-se-itse -henkinen. Kun vekottimesta alkoi aika jättää, päätimme Janin kanssa yhdistää voimamme ja korjata Janin rikkinaisen pulkan vahakankaan riekaleilla. Tätä viritelmääkin testattiin ja kyllä sillä mäen alas pääsi muutaman kerran. :)

Hennalla ja Matilla oli mukana myös oikea, ehjä pulkka ja liukuri, joten ei kokonaiskuva ollut ihan niin surkea kuin the Vekottimen kohtalo. Lopuksi vielä laskin monta liukua vekottimesta jääneellä tyynyllä, jonka sulloin muovipussiin. Se olikin yllättävän toimiva ratkaisu. Kokonaisuudessaan oli hupaisa iltapäivä ulkona, ja sen päätteeksi söimme vielä ystävänpäivälounaan kaikessa rauhassa.

Kiitos valokuvista kuuluu Ekkulille, joka urhoollisesti jaksoi kuvata kummia tilanteita.

Joulun muistelua

Tämä joulunaika meni näin. Tein gradua kovasti paljon marraskuusta asti ja lopulta olin ilmeisesti niin stressaantunut ja tiukilla tuon projektin kanssa että sairastuin flunssaan. Sitä herkkua kestikin sitten reilusti yli viikon, siis sellaista kuntoa että en juuri sohvalta noussut. Jäi jouluhössötykset aika vähiin ja gradu kanssa. Onneksi koti oli laitettu joulukuntoon jo marraskuussa olleita kaveriporukan pikkujouluja varten joten kotona oli sentään tunnelmaa. Alla olevan lasipullon ja jouluvalot ostin Lahdesta kirpparilta ja nerokkaasti yhdistin itse. :)

Jossain kumman välissä onnistuin tekemään joulukortit. Meille muutti tulostin-skanneri-hässäkkä myös marraskuussa ja tällä kertaa käytin sitä korttien tekoon. Tosin lähti meiltä tänäkin vuonna myös ostokortteja kun en millään jaksa askarrella kaikkia kortteja itse. Minulla on vähän näissä jouluhommissa periaate että sen teen mikä tuntuu kivalle ja loput saa jäädä tekemättä. Ja joulukorttejakin huvitti askarrella jokunen kappale. Ai juu, sekin piti sanoa että kuvat ovat yhä vaan huonompia, koska mun valokuvaajan taito ei ole muuttunut miksikään ja tähän mun läppäriin vaihdettiin uusi käyttis ja nyt mulla ei ole painttia kummempaa kuvankäsittelyohjelmaa.

Ekkulin vanhemmille tein sytykeruusuja kananmunakennoista ja kynttilän jämistä. Ja juu, ei ne olleet tuon kauniimpia, mutta paloivat kuulemma hyvin.

Ison kasan aikuisia lahjoin vanhasta kaulahuivista ja collegepaidasta tehdyilla kasseilla joissa oli lämpötyynyt. Tyynyt taas ompelin Viipurista tuodusta pellavasta ja täytin ohran jyvillä. Niin tervehdyin juuri sopivasti että ehdimme vielä piipahtaa Viipurissa Ekkulin kanssa 21.12. Estimme tällä tempauksella joulustressin, koska näin minulle jäi oikestaan vain yksi päivä aikaa valmistella joulua, se 22.12.

Pikkuiset aasit meni paketissa Ekkulin sisarusten lapsille. Niitä ompelin jo pitkin pimeneviä iltoja, joten ne olivat valmiina (no ilman silmiä) kun pakettienteon aika tuli. (Kummilapset saivat tänä vuonna ostolahjat ihan käytännön sanelemista syistä.)

23.12 Lähdimme Ekkulin kanssa liikkeelle jo aamupäivästä. Kävimme viimehetken ostoksilla ja suuntasimme auton nokan Verlaa kohti. Meillä oli sieltä vuokrattu mökki jossa vietimme joulua vanhempieni kanssa. Mökki oli aika sopivan kokoinen: tupa, keittokomero, kaksi makkaria, pieni saunaosasto ja vessa. Siellä oli sähköt ja juokseva vesi, mutta takkaa sai lämmittää, ja puukiuas. Hyvin siellä joulu meni ja mukavaa että tänä jouluna ei juuri tullut ajettua autolla, sillä Verla on huomattavasti lähempänä sekä meidän omaa kotia kuin Ekkulin vanhempiakin, johon menimme Tapaninpäivänä, kuin minun vanhempieni koti. Alla olevassa kuvassa Ekkuli tekee lumitöitä mökin pihalla. Mökin tuvassa oli kiva moniosainen ikkuna, jonka yhdestä osasta avautui alla oleva näkymä joelle.

Mökillä tunnelmaa teki kyllä paljon myös lumi. Sitä oli ihanan paljon tänä vuonna ja kerrostaloasuja ihan mielellään kolaili pihalle liikkumatilaa.

Mikähän lie joulutonttu se siellä kurkistelee...

Taas ihan mukava joulu, vaikka jäikin vähän nysäksi, kun en oikein ehtinyt panostaa. Kirjoitin kuitenkin joulukirjaa ahkerasti aina kun jaksoin ja ehkä ensi vuonna runsaammin.

Ai mitä pukki toi, no piikkimaton, kuten varmaan miljoonalle muullekin tänä jouluna, olin sitä toivonutkin ja kyllä tykkään. Sain myös akvarellivärikynät, itsetehdyn saippuan ja kynttilän, sukat, Rudolf Koivun julisteesta tehdyn taulun ja pienen Marimekon pyyhkeen joka sopii täydellisesti meidän keittiöön juuri nyt. Yhteiseksi saimme Ekkulin kanssa tämän joulun muumimukit, Pentikin (en tiedä mitä sarjaa) mukit ja pyyhkeet, suklaata ja kahvia.

Nyt jatkan gradun puurtamista, kun vielä on vapaapäiviä jäljellä. Maanantaina sitten reippaasti töihin pitkän tauon jälkeen. Gradu pitäisi jättää esitarkastukseen 15.1, joten tulevat viikot ovat taas kovaa paahtamista.