Eilen sen sitten toteutin. Hiippailin aamuvilakoilla talomme takapihalle ja lähimetsikköön. Kaivoin pakasterasiaan hiekkakentän reunasta hiekkaa ja noukin peppu pystyssä toiseen rasiaa pikkukiviä. Ja piiloilin koiranulkoiluttajia. Tulin kotiin ja sekoitin hiekan kukkamultaan, ongin ämpäristä vuorokauden lionneet saviruukut ja aloin istutuspuuhiin. Kaupasta olin napannut mukaan persiljan, basilikan ja jäävuorisalaatin. Kaivoin ne pois muoviruukuista ja istutin saviruukkuihin. Pikkukivet menivät ruukkujen pohjalle "salaojitukseksi". Olin siis oikein ottanut selvää mitkä yrtit ja muut hyötykasvit voisivat aurinkoisella ikkunallamme viihtyä ja kuinka tämä istutusprosessi tehdään. Hyödyllistä infoa löysin ainakin Yrttitarhan ohjeesta ja Marttojen sivuilta hakusanalla yrttejä.Saa nyt nähdä miten noiden käy, eihän nyt ole mikään istutusaika, tiedetään kyllä. Lisäksi viherpeukaloni on todellinen nysä ja kasvanut ihan keskelle kämmentä. On kuitenkin erittäin mukava fiilis napsia kyökin ikkunalaudalta tavaraa suoraan leivän päälle ja ruokaan, kun niitä nyt toistaiseksi on siinä tarjolla vielä kaupan tädin kasvattamana. Unelmahan tietysti olisi, että saisin nuo hyvin kasvamaan ja säästyisin yrttien ostolta. Onhan se vähän hupsua että rehuja kasvatetaan isoissa lasisissa kopeissa ympäri vuoden, vähän niin kun kertakäyttömeiningillä.
Kuvassa parhaimman näköinen yksilö, eli persilja tähystyspaikallaan. Ja kuten kuvasta näkyy, paikka on hyvin aurinkoinen, ainakin tänään.
4 kommenttia:
Täällä pidetään peukkuja yrttikasvatuksen onnistumiselle! Mie oon omavarainen chilien suhteen, oon jo saanu piettää yhet sadonkorjuujuhlat ittelleni ku eka tuli kypsäksi! Tein tortilloja nam nam, ja kattoin maratonina Ylpeyden ja ennakkoluulon. Ai että oliki onnenhetkiä! Hyvää ruokaa ja Mr. Darcy, ei sitä vapaapäiviä juuri paremmin vois vietellä!
Vau! Tuo yksilö on ihan priimaa ainakin :) Minä olen aina elänyt siinä luulossa että kauppojen yrttejä ei voi istuttaa enää kun juuret on jo niin kärsineet että eivät selviä. Mutta jo tämä luulo on väärä niin taidanpa kokeilla samaa minäkin! :)
Relli, kuulostaa tosi onnenhetkiltä! Äipälläkin olijoskus chilejä kasvamassa ja nyt ne onkuivattuina miun kaapissa. :D Kiitos peukutuksesta, saattaa tulla tarpeeseen.
Kataliina, mitä pienemmät juuret, sen paremmat mahdollisuudet noilla on, mun käsittääkseni. Mikään ei kuitenkaan estänyt tätä hullua testaamasta. Ja on mulla ollu aikasemminkin noita kasvamassa, kyllä ne ainakin jokun hetken pärjäilee. Raportoin jossain vaiheessa sitten mihin suuntaan on menty.
Vähän sydäntä siulle!
http://tiivin.blogspot.com/2008/09/sillitnt-salaattia-ja-muita-kuvia.html
Lähetä kommentti