Pieniä tarinoita arjesta, maustettu käsitöillä, hörhöilyllä, onnella ja joskus ajatuksillakin.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Muutto!

Täytyy aloittaa hehkuttamalla. Minä voitin eilen tänään huomenna -blogin arvonnassa kirjan. Voi hurjaa, tosi varvoin mitään voitan. Olen innoissani. Yllä mainittu blogi on muuten yksi innoitajani, aivan ihana kerrassaan.

Toinen asia josta olen myös innoissani on se, että olen saanut kaksi uutta lukijaa. Ihmeellistä! Tervetuloa sydämellisesti!



Tämä viikko on nyt sitten tehty muuttoa omaan kotiin, omalle tilalle. Minulla on kaksi googletiliä, toinen aikoinaan yliopiston s-postilla tehty ja toinen nyt vähän uudempi gmail-postiosoitteella. On ollut työlästä vaihtaa tunnuksia, kun tämä kakkanen on tietenkin niillä yliopiston tunnareilla toimiva. Niinpä kypsyttelyn jälkeen tulin päätökseen aloittaa uuden blogin näin sopivasti fyysisen muuton aikoihin. Tämä on niin suuri muutos minulle ihmisenä, että käännetään nyt sivuja elämän kirjassa sitten oikein urakalla.

Eli juuri kun olen saanut uusiakin lukijoita, hylkäänkin tämän osoitteen ja pomppaan uuteen. Toivottavasti seuraatte mukana kaikki jo tutut ja uudetkin lukijat. Uusi blogi yrittää nyt olla vähän aikuisempi, ainakin nimellään. Sisältö todennäköisesti on tuttua Karhistavaraa, höystettynä oman kodin onnesta höperehtimisellä.

Joten sydämellisesti tervetuloa tästä lähtien Oupan Omaan tilaan.

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Mitä siellä tapahtuu, kun mitään ei tapahdu?

No täällähän tapahtuu pakkaamista. Tänä kesänä ei lähdetäkään kesälomareissuun ulkomaille vaan tehdäänkin matka omalle pihalle. Opiskelupaikan saanti ei ollut ainoa tämän kesäkuun onnellinen ja suuri juttu. Toinen sitäkin suurempi ja onnellisempi oli se, että teimme talokaupat ja ensi viikolla pääsemme jo muuttopuuhiin. Talo on ihan täällä samassa kaupungissa, suurimpien kaupunkikeskusten välissä, mutta aika rauhaisalla paikalla.
En meinaa millään malttaa odottaa omaan kotiin pääsyä. Outoa se olisikin, jos olisin kuin viilipytty ja viittailisin vaan kintaalla muiden hötkyilyille, eikö?

Meillä on ruhtinaallisesti aikaa muuttaa, kokonaiset kolme viikkoa. Minä sanoin alusta asti, että muutamme kaikessa rauhassa, pakkaamme kun siltä tuntuu ja viemme tavaroita auto kerrallaan ja pakkaamme sitten lisää. Merimies taas sanoi että hän haluaa hoitaa homman nopeasti alta pois, mutta minä olin päättäväinen omassa mielipiteessäni. Tänään sitten tuhahtelin merimiehelle, joka istuu täysin onnellisena omalla koneellaan, muuton eteen turhaa hötkyilemättä. Pohdittuamme tuhinani syvempiä juuria tulimme tulokseen, että hän oli sisäistänyt minun muuttotekniikkani eikä turhia ressaile. Minä taas en pysty tekemään juurikaan muita asioita, kun jos en edistä muuttoa jotenkin, on laiska ja saamaton olo. Niinpä sovimme yhteistuumin, että minun TÄYTYY välillä relata. Kyllä meillä on aikaa. (Vaikka tulenkin kolmen viikon päästä kertomaan, miten kiireinen se viime tippa taas oli.) Mutta ennen sitä, kaikessa rauhassa.