Pieniä tarinoita arjesta, maustettu käsitöillä, hörhöilyllä, onnella ja joskus ajatuksillakin.

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Nollausta

Viikonloppu on mennyt nopeasti, mutta on tässä silti irtauduttu työkuvioista ja ajatuksista (ja stressistä). Olen ollut sosiaalinen. Perjantai-ilta meni rattoisasti kotona leffaillen merimieheni ja yhden kaverin seurassa ja lauantaina olin työkaverin synttäreillä. Tänä aamuna heitin merimiehen matkoihinsa, on vaihteeksi hänen vuoro bilettää, eiku joku opiskelureissu se viissiin on. Tulee kuitenkin jo tiistaina takasin, joten hyvin täällä pärjäillään. Tänään olen nauttinut yksin olosta. Olen kuunnellut radiota koko päivän ja yrittänyt väkertää jotakin omin pikku kätösin.

Mulla on menossa oranssi kausi. Joskus syksyllä se alkoi. Tallinnasta tuli ostettua syyslomalla yhtä jos toista oranssia ja talvikengätkin ovat tätä nykyä oranssit. Oranssia kynsilakkaa on oikein kahta sävyä, toiset silmälasit ovat musta-oranssit ja erinäinen määrä asusteita löytyy myös oranssina. Toteutin sitten tänään monta kuukautta haudotun idean, tuunata vanha villakangastakki ja lisätä siihen vähän oranssia. Otin takista kuvan ennen tuunausta, se on tumma ja ruma ja kamala, siis se kuva. Sit otin työntouhusta kuvan ja taas valmiista takista. Valmiin takin kuvat ovat ihan yhtä kamalia, tummia ja epäselviä, kuin alkuperäinenkin kuva. Joten niin kauan kunnes saan jokun ottamaan musta kuvan takki päällä, valoisan aikaan, en voi takkia täällä esitellä. :(

Kerron kuitenkin että takista tuli kiva, tosin saatan vääntää siihen vielä uuden hupun, koska vanha on vähän outo. Mielessä pyörii yksi tietty oranssi retrokangas...

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Onnellisille




Läheinen työkaveri avioitui aivan äskettäin, kaikessa hiljaisuudessa. Hän ei vielä teidä, että tulee lahjotuksi huomenna. Luotan että ei ole tietoinen tästä blogista, joten uskallan kuvat julkaista. Pistimme toisen läheisen työkaverin kanssa lahjomisprojektin puoliksi, hän hommasi täytteet ja minä paneuduin paketoimiseen ja kortittamiseen.

lauantai 22. tammikuuta 2011

Hiukan valoa





Myönnettäköön että en ole maailman fiksuin ihminen. Onnistuin saattamaan itseni tilanteeseen, jonka seurauksena varvas ei voi hyvin, koko kroppa on kipeä sieltä täältä ja mustelmiakin löytyy. Onneksi selvisin lähinnä säikähdyksellä ja vaikuttaa että kovin pahoja jäänteitä tapahtumasta ei jää. Toivottavasti irroitettu varpaankynsikin kasvaa joskus takaisin. Nyt on oltu kotosalla pari päivää aika hissukseen.

Selkeitä paranemisen merkkejä ilmassa, sillä iltapäivästä tuntui että on pakko näpertää. Jostain muistin syövereistä esiin pompsahti origamipallo. En muistanut miten se tehdään, mutta nopeasti apu löytyi. Kokeilin ensin kopiopaperista, mutta siitä ei näkynyt valo tarpeeksi läpi. Silkkipaperi olisi ollut taas liian ohutta. Vaan sittenpä keksin täydellisen materiaalin, ilmaisen ja kaikkea. (Meille kun tulee nykyisin Vartti ja PK, vaikka mainoksia ei tulekaan, niin ilmaista materiaalia riittää. Tosin taisi tuohon upota yksi vanha KouSa:kin.)

Aika monta tuntia noita näpertelin (20 origamipalloa), mutta niistä tuli kivat. Merimieskin myönsi, vaikka kulmiaan nosteli keskeneräiselle projektille. Paikkaa täytyy vielä miettiä, nyt ovat toistaiseksi piristämässä minua tuossa heti oman tietskaripöydän yläpuolella. Pieni kettu-taideteos on merimiehen tekemä, varmaan yli 20 vuotta sitten. Minusta niin ihana, että kuuluu seinälle.

maanantai 10. tammikuuta 2011

Ankeus





Mielessä pyörii miljoona asiaa, mutta en oikein saa tartuttua mihinkään. Vaan huomenna voi jo olla toisin. Katsotaan nyt.

Tänä aamuna töihin meno oli epäriemastuttavaa. Koulun ympärillä haisi lihakeitto. Miksi koulun lihakeitto haisee niin pahalle ja ihan erilaiselle kuin kotona tehty lihakeitto? Ei sillä, en minä sitä kotiversiotakaan söisi, mutta ei se pahalle haise.

Työpäivä oli lyhyt, pehmeä laskeutuminen arkeen. Tykkään, mutta ei se saanut aikaan suuria tunteita. Tulin kotiin ja lähdin sauvomaan. Lupasin tälle vuodelle pitää itsestäni parempaa huolta, joten yritän. Lenkillä hiekoitettu tie näytti ihan jäätelölle, sille jota minä kutsun roskajäätelöksi. Mikä lie oikealta nimeltään. Ei kuitenkaan tehnyt yhtään mieli maistaa.

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Vuoden ensimmäiset...



Blogger käänsi ihan itse kaksi ekaa kuvaa kyljelleen, en ymmärrä miksi, mutta olkoot.

Niin se vuosi vaihtui ja täällä on ompelukone surrannut sen jälkeen. Eilen urakoitiin pikku-ukolle vaippoja ja illalla surauttelin vielä itselleni mäenlaskutumput. No rukkaset nuo oikeastaan on. Päällinen on kaapista löytynyttä enstexiä, vuorina lehmäfleecen jämiä ja varsina vanhan villapaidan kaulus. Tänään käytiin naapurin lähetystön kanssa noita mäessä testaamassa ja hyvin toimivat. Eivät kastuneet, sormet pysyi lämpimänä ja ranteet kuivina.

Tänään tein myös urotyön, raivasin makkarista polut pois ja tein lattialle tilaa. Samalla ryhdistin vaatekaapinkin valmiiksi huomenna alkavaa työrupeamaa varten. Työasioihin jo vähän orjentoituessani, muistin että työavaimet tarvitsevat avaimenperän. Ne kun ovat pyörineet ilman perää jo jonkun aikaa, niin erehtyipä merimieskin luulemaan niitä omikseen. Avaimenperän matskut on joululahjamateriaalien jämiä. Tuon tekeminen oli ihan rentouttavaa ja eiköhän se asiansa aja.

Sellaiset vuoden ekat puuhat tällä kertaa.
Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoille!