Muutto!

Täytyy aloittaa hehkuttamalla. Minä voitin eilen tänään huomenna -blogin arvonnassa kirjan. Voi hurjaa, tosi varvoin mitään voitan. Olen innoissani. Yllä mainittu blogi on muuten yksi innoitajani, aivan ihana kerrassaan.

Toinen asia josta olen myös innoissani on se, että olen saanut kaksi uutta lukijaa. Ihmeellistä! Tervetuloa sydämellisesti!



Tämä viikko on nyt sitten tehty muuttoa omaan kotiin, omalle tilalle. Minulla on kaksi googletiliä, toinen aikoinaan yliopiston s-postilla tehty ja toinen nyt vähän uudempi gmail-postiosoitteella. On ollut työlästä vaihtaa tunnuksia, kun tämä kakkanen on tietenkin niillä yliopiston tunnareilla toimiva. Niinpä kypsyttelyn jälkeen tulin päätökseen aloittaa uuden blogin näin sopivasti fyysisen muuton aikoihin. Tämä on niin suuri muutos minulle ihmisenä, että käännetään nyt sivuja elämän kirjassa sitten oikein urakalla.

Eli juuri kun olen saanut uusiakin lukijoita, hylkäänkin tämän osoitteen ja pomppaan uuteen. Toivottavasti seuraatte mukana kaikki jo tutut ja uudetkin lukijat. Uusi blogi yrittää nyt olla vähän aikuisempi, ainakin nimellään. Sisältö todennäköisesti on tuttua Karhistavaraa, höystettynä oman kodin onnesta höperehtimisellä.

Joten sydämellisesti tervetuloa tästä lähtien Oupan Omaan tilaan.

Mitä siellä tapahtuu, kun mitään ei tapahdu?

No täällähän tapahtuu pakkaamista. Tänä kesänä ei lähdetäkään kesälomareissuun ulkomaille vaan tehdäänkin matka omalle pihalle. Opiskelupaikan saanti ei ollut ainoa tämän kesäkuun onnellinen ja suuri juttu. Toinen sitäkin suurempi ja onnellisempi oli se, että teimme talokaupat ja ensi viikolla pääsemme jo muuttopuuhiin. Talo on ihan täällä samassa kaupungissa, suurimpien kaupunkikeskusten välissä, mutta aika rauhaisalla paikalla.
En meinaa millään malttaa odottaa omaan kotiin pääsyä. Outoa se olisikin, jos olisin kuin viilipytty ja viittailisin vaan kintaalla muiden hötkyilyille, eikö?

Meillä on ruhtinaallisesti aikaa muuttaa, kokonaiset kolme viikkoa. Minä sanoin alusta asti, että muutamme kaikessa rauhassa, pakkaamme kun siltä tuntuu ja viemme tavaroita auto kerrallaan ja pakkaamme sitten lisää. Merimies taas sanoi että hän haluaa hoitaa homman nopeasti alta pois, mutta minä olin päättäväinen omassa mielipiteessäni. Tänään sitten tuhahtelin merimiehelle, joka istuu täysin onnellisena omalla koneellaan, muuton eteen turhaa hötkyilemättä. Pohdittuamme tuhinani syvempiä juuria tulimme tulokseen, että hän oli sisäistänyt minun muuttotekniikkani eikä turhia ressaile. Minä taas en pysty tekemään juurikaan muita asioita, kun jos en edistä muuttoa jotenkin, on laiska ja saamaton olo. Niinpä sovimme yhteistuumin, että minun TÄYTYY välillä relata. Kyllä meillä on aikaa. (Vaikka tulenkin kolmen viikon päästä kertomaan, miten kiireinen se viime tippa taas oli.) Mutta ennen sitä, kaikessa rauhassa.

Ilonpäivä

Koska on tylsää kirjoittaa blogiin mitään ilman kuvaa, niin piirsin mielentilaani kuvaavan kukkasen. Minä niin tykkään tuosta paintilla suhertamisesta.

Mutta nyt asiaan. Kamalan pitkälle tuntunut odotus on ohi ja sain tiedon erityisopeopinnoista. Pääsin opiskelemaan! Opinnot alkavat syyskuussa ja kestävät 2012 vuoden loppuun. Olen hurjan onnellinen ja lähden kohta kaupungille järjestelemään yhtä toista suurta juttua. Elämme jälleen muutoksen aikoja, mutta niin iloisia aikoja!

Kevään korut

Tämän vuoden ensimmäisen puoliskon aikana valmistui kolme kaulakorua. Sinivihreää väkersin talvella erkkaopintojen ohessa. Siinä on kolmenlaisia helmiä, jotka kaikki kävin Sinooperista ostamassa. Punaoranssin pitkän kaulanauhan helmet on joskus kirpparilta mukaan tarttuneesta helmilaatikosta. Samoja helmiä on esimerkiksi meidän eteisen kaapin ovissa, vaikka tuolla aikaisemmassa kuvassa vetimiä tuskin edes erottaa. No ne jotka meillä ovat käyneet tietävät. Molempien virkattujen korujen langat on kirpparilta mukaan tarttuneita jämäkeriä.

Viikko sitten Savonlinna-aikaisen kämppikseni ja hyvän ystäväni häät. Sinne tein mekon ja kaulakorun, joista nyt aikanin tuo kaulakoru teille näytillä. Kukkaosa on Sinooperista (taas, kyllä, myönnän minulla on addiktio) ostetuista muovisista marmorihelmistä ja nauha jossa kukka roikkuu pienistä lasihelmistä. Lasihelmilajitelman ostin Tallinnasta syyslomalla.Mulla on selkeästi meneillään oranssi kausi, oranssi väri pilkahtelee esiin sieltä ja täältä. Tosin vihreäkin on edelleen oikein mieleinen. Oleellisinta taitaakin olla se, että värekä on ja ne ovat mahdollisimman raikkaita. Nimimerkki ompelupöydällä punaiset pellavahousut...

Kesätohvelit

Joku epäili että tuleeko aika pitkäksi kun on loma ja kaikkea. Ei ainakaan tänään tullut. Aloitin aamun haaveilemalla keveistä kesäkengistä. Minulla kun on isot ja rumat jalat, jotka on pakko verhota pitkillä housuilla, niin olisi kivaa kun olisi edes sellaiset kengät joissa on hyvä olla. Ja kun kaikki pitää saada heti, niin helpoimmalla pääsee kun tuunaa vanhat kengät toimiviksi.

Alkuperäiset tohvelit eivät kestäneet edes jalassa kun olivat vain tuommoiset jalkaan tyrkkästävät (keskimmäinen kuva). Paransin popojen käytettävyyttä surauttamalla niihin remmit. Ne ovat vanhaa mainoslahjana saatua collegepaitaa ja kantapään päälle menevässä remmissä on havupallon ruutunauha. Nilkan etupuolen remmissä on sisällä kolme kuminauhaa omissa kujissaan. Ja ihan koneella ompelin remmit kiinni tohveleihin. Lopuksi ompelin vielä kokoelmieni reippaimman väriset napit jalkapöydän päälle.

Popot on ihan hyvät jalassa, todellakin ne kepeät mitä kaipasin. Kamalan näköiset kun nostaa lahjetta, mutta se johtuu enimmäkseen jalkojeni epämääräisestä muodosta. Pitkien lahkeiden alle piilotettuna tohvelit kuitenkin toimivat loistavasti. Olen iloinen!

Tänään tein paljon muutakin, mutta ei kaikkea kerralla!

Loma alkoi, hetkeksi

Eilen oli kevätjuhla ja nyt on loma! Edessä on vielä muutama työpäivä yhteishaun tulosten julkaisun aikoihin, mutta nyt on monta päivää aikaa hengitellä. Olin eilen niin lomatunnelmissa, että merimies vei minut pienelle kotiseuturetkelle. Hän ei kertonut etukäteen mihin mennään ja päädyimme ekaksi Tykkimäelle. (On niin kauheen kaukanakin meiltä, ainakin 5 km:n päässä.)

Oli sinne muutama muukin eksynyt ja valokuvaamisessa piti keskittyä taivaskuviin. Vaan hauskaa se oli sellainenkin.

Taifunin kotkasta on jo värit haalenneet.

Aikamme laitteita taivasteltuamme, merimies vei minut parhaaseen laitteeseen, terassinaarioon! Maisematkin olivat aika komeat, kuten kuvasta voi hahmottaa.

Oli niin pimeä päivä, että Raveliinin terassilla oli valot päällä!

Tykkäriltä jatkoimme matkaa toiselle puolelle kaupunkia. Ajelimme eräällä kivalla asuinalueella, ihaillen pelto- ja metsämaisemia. Oli ihan mielettämän kaunis ilma muuten! Vaan ei ollut ihan pilvetön taivas. Pilvet tosin olivat hauskemman näköisiä livenä, mutta menkööt.

Meille tuli nälkä ajellessa, mutta niin oli tullut poliiseillekin.

Sellainen oli ensimmäinen lomapäivän puolikas. Tänään puunasimme ja puleerasimme autoja. Mitähän sitä huomenna keksii?

Kortti

Eksyin viime perjantaina etsimään elämää eräästä nimeltä mainitsemattomasta askarteluliikkeestä. Olihan siellä elämää, sain taas nauraa mahan kipeäksi liikkeen naisten kanssa. Kyseisessä askarteluliikkeessä vierailu on koukuttavaa, sillä löysin itseni myös lauantaina sieltä, askartelemasta. Minulla olikin tilauksessa kortti työkaverilleni, joka siirtyy kokopäiväiseksi koiran rapsuttajaksi, häntä itseään lainaten. Näpertelin kortin lauantaina lähes valmiiksi. Eilen niihin aikoihin, kun olisi pitänyt mennä nukkumaan, kirjoitin runoa korttiin luomisen hurmoksessa ja väkersin myös tuon kannen kyltin.

Tämän kyseisen työkaverin siirtyminen luppoelämään on minulle henkilökohtainen onnenpotku, vaikkakin olisin mielelläni työskennellyt juuri hänen kanssaan vielä pitkään. Uskomattoman viisas ihminen, sellainen jonka toimintaa ihailee monelta kantilta. Minä nyt kuitenkin saan jatkaa hänen jalan jäljissään, nykyisessä työpaikassani. Toistaiseksi paperilla on vuoden sopimus eteenpäin, mutta tulevat viikot ratkaisevat suunnitelmaani työkuvioiden suhteen siitäkin pidemmälle. Ihanaa kun tuntee koulun, lapset, työkaverit sekä talon tavat ja voi käyttää energiansa työn opetteluun, kun kaikki muu on jo tuttua. No on se työkin osittain, mutta mukana tulee myös paljon uutta.

Enää kolme työpäivää ja sitten pieni breikki! Oi aurinko!

Arvatkaa kenellä on uusi lompakko

Ihana kevät! Minun kesäni alkaa siitä kun koulut loppuu, eli kuuden päivän päästä. Juuri nyt olen hurjan väsynyt, koko lukuvuosi on ollut todella rankka ja enää ei huvittaisi mennä töihin. Toisaalta taas on paljon innostavaa raportoitavaa ja kädet ovat jo saaneet aikaan yhtä sun toista. Tänään tuli sen verran hyvät kuvatkin, että voisi harkita kuvien kanssa raportontia aikaansaannoksista. :)

Lompakko on ollut jo pitkään uusimislistalla ja tänään sen sitten tein. Käsin en jaksanut kirjoa, vaan hurauttelin koneella perhosen erilliselle kankaalle, leikkasin irti ja ompelin toiselle kankaalle. Ja loppu onkin sitten tuttua jo "Moonikoista", joita on maailmalle lähtenyt yhteensä kolme. Neljäs palveli omassa käytössä muutaman vuoden. Tämä lompakkomalli on hyväksi havaittu ja jo kolmas versio. Usean vuoden käyttökokemus muokkaa mallia aina vaan paremmaksi. Tähän versioon lisäsin pankkikorttitaskun, tukikankaalla tuetun päällisen ja "taitetikatun" pohjan, edellisen version parannus oli vuori. Tässä versiossa on mukana tuttua materiaaliakin, perhosen taustakangas ja lompakon vuori on nähty aikaisemmin jumppapatjassa. Lakanaa on vielä vähän jäljellä, onneksi, koska se on aika ihanaa!

Kevätsiivousta!

Nyt on Erityispedagogiikan perusopinnot valmiina ja hakemus seuraavaan opintorupeamaan postitettu. Kylläpä tuntuu hyvälle! Tuli sitten todistettua että erityispedagogiikan perusopinnot on mahdollista tehdä työn ohessa yhdeksässä viikossa. Se onko siinä mitään järkeä ja miten oma mieli ja ihmissuhteet voivat rupeaman jälkeen, on vähintäänkin vakavasti pohdittava ja puntaroitava. Minä kiitän läheisiäni, että ovat jaksaneet. Oman osansa teki myös Jyväskylän avoin yliopisto opettajineen. Olivat hurjan ymmärtäväisiä, nopeita tehtävien tarkistamisessa ja kaiken lisäksi aina niin ystävällisiä!

Kotona on kaaos, jota on nyt ryhdyttävä selättämään. Jotta homma sujuisi mukavammin, surauttelin muutaman siivousrätin itseäni ilahduttamaan. Materiaalina vanhoja pyyheliinoja, jotka ovat palvelleet jo ties missä. Toivon, että tämä surauttelu avasi taas oven surauttelun maailmaan paremminkin, sillä alkukesästä olisi yhdet häät, johon pitäis mekko pyöräyttää.

Nii tänään olisi ollut Kouvola-päivä ja olin jo suunnitellut kaikkea kivaa tekeväni, mutta ei. Olo on räkäinen ja puolikuntoinen, joten siivostelen kotona sen minkä jaksan ja lepään lopun aikaa. Nautin Kouvolasta sitten joku toinen päivä. :(

Kukka

Elävien kirjoissa ollaan, vaikka elämä sinänsä onkin ollut lähes tulkoon työtä ja opiskelua. Vielä on vähän erkkahommia jälellä, mutta suurin osa jo hienosti valmiina. Tänä vuonna meillä luovutaan myös pääsiäisestä opintojen vuoksi. (Minun opintojen, merimies on jo kesälomalla, kauheen rankkaa toi amk-opiskelu.) Kuvittelin että se aika olisi jo ohi, kun opinnot menevät muun edelle, mutta näköjään ei. Taidan olla ihminen jolla on aina joku prokkis menossa, häikkäämässä "normaalia" arkea. Olkoon sitten niin.

Tässä tämän ja edellisen postauksen välissä on juhlittu muutamat synttärit ja pyörähdetty Kuopiossa. Jotta polla ei ihan hajoaisi, on ollu pakko aikatauluttaa elämään vähän jotain muutakin, mutta hyvin maltillisesti että opinnot etenisivät. Viime lauantaina kävin äipän ja hänen"opiskelukavereiden" kanssa Kuopiossa rentoutusretkellä. Tutustuimme lasilinkkiin ja Ryijy elää -näyttelyyn, söimme tietysti hyvin ja kävimme Matti Mattssonin opissa. Harmittaa hirveästi että Matin kotisivut ovat vasta tekeillä, niin en voi linkittää tähän, joten tyydyn kertomaan jotakin oleellista. Matti on koruseppä joka loihtii toisille turhista tavaroista mitä kiinnostavimpia ja hienompia koruja ja muita esineitä. Hän tuntui myös hyvin mukavalle ja sympaattiselle ihmiselle.

Olimme siis Matin korupajalla opissa. Teimme kuutisen tuntia koruja ja muita väkerryksiä, mitä kukin halusi. Koko porukkamme oli hirveän innostunut metallintyöstötekniikoista ja Matin oivaltavan yksinkertaisista työtavoista. Siellä syntyi taulua kakkuvuoasta, piparkakkumuotista ja haarukasta, naulakoita ja yrttikylttejä vanhoista ruokailuvälineistä, kello kattilankannesta ja vaikka mitä muuta aina tuhkakupista rintakoruihin. Itse tein vanhempieni palkintolusikoista yllä olevan kukkariipuksen. Tein myös muuta, mutta elättelen toiveita että saan ne yhdistettyä johonkin muuhun myöhemmin, niin esittelen loput sitten kun niiden aika on. Reissu oli kerrassaan mainio, oikein hyvä rentoutus ja nollaus tiukkaan opiskelutahtiini. Pieni kiitos vielä isällenikin, joka mahdollisti kotiin paluun melkein yöllä, että pääsin taas aamulla opiskelemaan.

Nyt toivottelen hyvää Pääsiäistä niille, jotka kyseistä juhlaa juhlistavat ja mukavia kevätpäiviä kaikille! Itse vetäydyn vielä hetkeksi kaikille yhteisen ja monikulttuurisen koulun pariin. Tsempitystä otetaan vastaan.

Kirjapinon takaa hei!

Tässä on tullut vähän sählättyä ja sitten olen ottanut itseäni niskasta kiinni (lievän painostuksen jälkeen) ja ruvennut opiskelemaan. Johan tässä ehdittiin ollakin pelkkiä työssä käyviä ihmisiä, joten nyt joutaa taas opiskelemaan. No oikeesti ei joutais, mutta karsitaan vapaa-ajasta. Projektina on siis tällä hetkellä erityispedagogiikan perusopinnot avoimessa yliopistossa ja tarkoitus olis saada ne tosi nopeesti valmiiksi. Niin nopeesti että hetkeen en tee mitään muuta kuin käyn töissä ja opiskelen. Tai no ettei pää hajoais, niin välillä fysioterapiaa, lenkkeilyä ja satunnaisia ystävien tapaamisia. (Kotityötkin olen ulkoistanut, kiitos äiti!)

En tiedä onko minulla jaksamista tai innostusta kirjoittaa oppimistani asioista tulevaisuudessa, mutta pikkasen voisin tähän nyt jotain raportoida. Ensimmäinen oppimistehtävä jonka tein, käsitteli kommunikoinnin häiriöitä ja luin muun muassa kuulohäiriöisistä lapsista ja nuorista. Sydämeni sai sykkyrälle ajatus, että vanhemmat rakentavat lapselle elämäntarinaa sekä tämän käsitystä itsestään. Kai tämä on opittu jo kasvatustiedettä opiskellessa, mutta ei kaikkea voi muistaa. :) Tämä koskee niin kuulohäiriöisiä kuin muitakin lapsia, mutta erityisesti niitä lapsia joille minäkuvan ja oman elämäntarinan hahmottaminen itse on vaikeaa.

Eli tarina, jonka ihminen kertoo itsestään on vanhemman pohjustama. Vanhempi tallentaa lapsen tunteita tämän elämänvaiheista, rakentaa niistä jatkumoa ja kertoo lapselle. Samalla tavalla myös minäkuvan muodostumiselle on tärkeää vanhemman viestit. Vanhempi tulkitsee lapsen persoonaa ja viestittää kuvaa lapsesta tälle itselleen. Jos vanhempi on omien vaikeuksiensa vuoksi estynyt tai muuten kyvytön rakentamaan ehyttä kuvaa lapsen elämästä tai todellisuutta vastaavaa kuvaa lapsen persoonasta, voi lapsen minäkuva tai elämäntarina jäädä kokonaan muodostumatta. Voi voi kun tuntuu pahalle tuo ajatus.

(Kuva on otettu kännykällä ja sen siirtämiseksi koneelle on taisteltu kauan. Pitäs varmaan ladata kameran patterin.)

Nollausta

Viikonloppu on mennyt nopeasti, mutta on tässä silti irtauduttu työkuvioista ja ajatuksista (ja stressistä). Olen ollut sosiaalinen. Perjantai-ilta meni rattoisasti kotona leffaillen merimieheni ja yhden kaverin seurassa ja lauantaina olin työkaverin synttäreillä. Tänä aamuna heitin merimiehen matkoihinsa, on vaihteeksi hänen vuoro bilettää, eiku joku opiskelureissu se viissiin on. Tulee kuitenkin jo tiistaina takasin, joten hyvin täällä pärjäillään. Tänään olen nauttinut yksin olosta. Olen kuunnellut radiota koko päivän ja yrittänyt väkertää jotakin omin pikku kätösin.

Mulla on menossa oranssi kausi. Joskus syksyllä se alkoi. Tallinnasta tuli ostettua syyslomalla yhtä jos toista oranssia ja talvikengätkin ovat tätä nykyä oranssit. Oranssia kynsilakkaa on oikein kahta sävyä, toiset silmälasit ovat musta-oranssit ja erinäinen määrä asusteita löytyy myös oranssina. Toteutin sitten tänään monta kuukautta haudotun idean, tuunata vanha villakangastakki ja lisätä siihen vähän oranssia. Otin takista kuvan ennen tuunausta, se on tumma ja ruma ja kamala, siis se kuva. Sit otin työntouhusta kuvan ja taas valmiista takista. Valmiin takin kuvat ovat ihan yhtä kamalia, tummia ja epäselviä, kuin alkuperäinenkin kuva. Joten niin kauan kunnes saan jokun ottamaan musta kuvan takki päällä, valoisan aikaan, en voi takkia täällä esitellä. :(

Kerron kuitenkin että takista tuli kiva, tosin saatan vääntää siihen vielä uuden hupun, koska vanha on vähän outo. Mielessä pyörii yksi tietty oranssi retrokangas...

Onnellisille

Läheinen työkaveri avioitui aivan äskettäin, kaikessa hiljaisuudessa. Hän ei vielä teidä, että tulee lahjotuksi huomenna. Luotan että ei ole tietoinen tästä blogista, joten uskallan kuvat julkaista. Pistimme toisen läheisen työkaverin kanssa lahjomisprojektin puoliksi, hän hommasi täytteet ja minä paneuduin paketoimiseen ja kortittamiseen.

Hiukan valoa

Myönnettäköön että en ole maailman fiksuin ihminen. Onnistuin saattamaan itseni tilanteeseen, jonka seurauksena varvas ei voi hyvin, koko kroppa on kipeä sieltä täältä ja mustelmiakin löytyy. Onneksi selvisin lähinnä säikähdyksellä ja vaikuttaa että kovin pahoja jäänteitä tapahtumasta ei jää. Toivottavasti irroitettu varpaankynsikin kasvaa joskus takaisin. Nyt on oltu kotosalla pari päivää aika hissukseen.

Selkeitä paranemisen merkkejä ilmassa, sillä iltapäivästä tuntui että on pakko näpertää. Jostain muistin syövereistä esiin pompsahti origamipallo. En muistanut miten se tehdään, mutta nopeasti apu löytyi. Kokeilin ensin kopiopaperista, mutta siitä ei näkynyt valo tarpeeksi läpi. Silkkipaperi olisi ollut taas liian ohutta. Vaan sittenpä keksin täydellisen materiaalin, ilmaisen ja kaikkea. (Meille kun tulee nykyisin Vartti ja PK, vaikka mainoksia ei tulekaan, niin ilmaista materiaalia riittää. Tosin taisi tuohon upota yksi vanha KouSa:kin.)

Aika monta tuntia noita näpertelin (20 origamipalloa), mutta niistä tuli kivat. Merimieskin myönsi, vaikka kulmiaan nosteli keskeneräiselle projektille. Paikkaa täytyy vielä miettiä, nyt ovat toistaiseksi piristämässä minua tuossa heti oman tietskaripöydän yläpuolella. Pieni kettu-taideteos on merimiehen tekemä, varmaan yli 20 vuotta sitten. Minusta niin ihana, että kuuluu seinälle.

Ankeus

Mielessä pyörii miljoona asiaa, mutta en oikein saa tartuttua mihinkään. Vaan huomenna voi jo olla toisin. Katsotaan nyt.

Tänä aamuna töihin meno oli epäriemastuttavaa. Koulun ympärillä haisi lihakeitto. Miksi koulun lihakeitto haisee niin pahalle ja ihan erilaiselle kuin kotona tehty lihakeitto? Ei sillä, en minä sitä kotiversiotakaan söisi, mutta ei se pahalle haise.

Työpäivä oli lyhyt, pehmeä laskeutuminen arkeen. Tykkään, mutta ei se saanut aikaan suuria tunteita. Tulin kotiin ja lähdin sauvomaan. Lupasin tälle vuodelle pitää itsestäni parempaa huolta, joten yritän. Lenkillä hiekoitettu tie näytti ihan jäätelölle, sille jota minä kutsun roskajäätelöksi. Mikä lie oikealta nimeltään. Ei kuitenkaan tehnyt yhtään mieli maistaa.

Vuoden ensimmäiset...

Blogger käänsi ihan itse kaksi ekaa kuvaa kyljelleen, en ymmärrä miksi, mutta olkoot.

Niin se vuosi vaihtui ja täällä on ompelukone surrannut sen jälkeen. Eilen urakoitiin pikku-ukolle vaippoja ja illalla surauttelin vielä itselleni mäenlaskutumput. No rukkaset nuo oikeastaan on. Päällinen on kaapista löytynyttä enstexiä, vuorina lehmäfleecen jämiä ja varsina vanhan villapaidan kaulus. Tänään käytiin naapurin lähetystön kanssa noita mäessä testaamassa ja hyvin toimivat. Eivät kastuneet, sormet pysyi lämpimänä ja ranteet kuivina.

Tänään tein myös urotyön, raivasin makkarista polut pois ja tein lattialle tilaa. Samalla ryhdistin vaatekaapinkin valmiiksi huomenna alkavaa työrupeamaa varten. Työasioihin jo vähän orjentoituessani, muistin että työavaimet tarvitsevat avaimenperän. Ne kun ovat pyörineet ilman perää jo jonkun aikaa, niin erehtyipä merimieskin luulemaan niitä omikseen. Avaimenperän matskut on joululahjamateriaalien jämiä. Tuon tekeminen oli ihan rentouttavaa ja eiköhän se asiansa aja.

Sellaiset vuoden ekat puuhat tällä kertaa.
Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoille!