Pieniä tarinoita arjesta, maustettu käsitöillä, hörhöilyllä, onnella ja joskus ajatuksillakin.

perjantai 28. joulukuuta 2007

Joulun yhteenveto osa 1 "suhaaminen"

Ryhdyin kirjoittamaan yhteenvetoa Joulusta, mutta siitä tuli tolkuttoman pitkä. Niinpä päätin paloitella tarinan pienempiin aihepiireihin. Luin kaventajien blogista ympäristön säästämisen kolmen ässän säännöstä, suuhunpantava, sähkö ja suhaaminen. Sen mukaan alan nyt Joulun saldoa pilkkomaan. Aloittaen suhaamisesta. Vietimme Joulun vuokratulla mökillä Paltamossa, 500 km päässä Kouvolasta. Kuljimme avokin kanssa mökille junalla, tosin vanhempani hakivat meidät mökille Kajaanin juna-asemalta ja veivät lähtöpäivänä Paltamon juna-asemalle. Vanhempani huristelivat eri aikaan mökille omalla autollaan ja ovat siellä edelleen. Heillä matkaa tuli noin 400 km ja autossa kulki mukana myös osa meidän tavaroista, helpottaen meidän liikkumista junalla. Eli suhaamista tuli suoritettua. Mutta parempi kuitenkin että liikuimme avokin kanssa edes suurimman osan matkasta junalla kuin että olisimme pörryyttäneet omalla, ihanalla mutta aika päästöisellä kasari-ihmeellämme koko matkan eestaas peläten auton hajoavan alle hetkellä millä hyvänsä. Mökin vuokraaminen taas on mielestäni hyvinkin järkevää jos kokee sellaista tarvitsevansa. Vuokramökillä on enemmän käyttöä vuoden mittaan kuin omistusmökillä, jolloin mökkejä ei tarvita ihan niin paljoa... Mutta mökin vuokraaminen 400-500 kilometrin päästä on asia erikseen. Tarkkaa syytä tähän toimintaan en muista, mutta epäilen sen liittyneen jotenkin toiveeseen valkoisesta Joulusta ja talvisista harrastuksista. No valkeaa Joulua emme ihan saaneet, mutta rauhallisen ja mukavan Joulun tarpeeksi kaukana arkihuolista sitä vastoin saimme.

perjantai 21. joulukuuta 2007

Joulua

Pakenen Joulun viettoon vähän Kouvolaa korkeammalle ja tässä "kortti" kaikille Karhun kakan lukijoille...

sunnuntai 16. joulukuuta 2007

...Ennen olin pelle ja muutenkin mauton...

Meillä kuunnellaan jo aikaisemminkin mainittua SuomiPOP -radiokanavaa tuolla toisella koneella. Kanava on ilmeisesti kirjoitettu noiden työkseen rekan ratissa roikkuvien dna:han. No ei siinä, kannatan periaatteellisella tasolla suomen kielen ja kulttuurin viljelyä aina kun se on mahdollista. Lisäksi kyseinen kanava saa minut nauramaan useasti, joten ilmeisesti ollaan ihan oikealla suunnalla. Sattuipa sitten niin että eräänä iltana kuului kaiuttimista Leevi And The Leavingsin Muotitietoinen. Jäin taas hekottelemaan sanoitukselle: ...oli kavereilla kaikilla jamekset, joten minäkin ostin sellaiset ylhäältä leveät ja alhaalta pillit...

No nythän on niin että selkeästi noilla kriteereillä olen sitten itsekin muotitietoinen. Tässä muutama viikko sitten toteutin pitkäaikaisemman suunnitelmani ja tuunasin yksistä kirpparilta ostetuista farkuista pillit. Möläytin sitten innokkaasti tämän ajatuksen ilmoille, johon avokki korjasi että erotuksena Leeviin minun pöksyni ovat Ouppikset. Ja tässä kuvaa...


perjantai 14. joulukuuta 2007

Vielä on heitäkin joilla ei ole kaikkea

Olen iloinen että meille täällä kotoisessa Suomessamme on jo tarjolla monipuolinen valikoima eettisiä vaihtoehtoja joululahjuksiksi, mutta... Se että Suomessa on paljon ihmisiä joilla, ja joille, on taloudellisesti mahdollisuus ostaa lahjaksi esimerkiksi lehmä jonnekin kaukomaille, ei tarkoita sitä etteikö apua tarvittaisi täällä kotoisessa Suomessakin. En missään nimessä sano etteikö meidän tulisi auttaa muiden maiden vähäosaisia, mutta joku tässä on kuitenkin pyllyllään, sillä samaan aikaan oman yhteiskuntamme kahtia jakautuminen korostuu entisestään. Miksi Suomalaisesta pahoinvoinnista ei puhuta joululahjojen hankinnan yhteydessä? Tuntuu että sitä ei enää tahdota muistaa ollenkaan että ihan läheltämme löytyy ihmisiä joilla ei vielä ole kaikkea, jotka todella tarvitsevat joululahjaansa, ruokaa, vaatteita, rahaa ensikuun vuokraan, harrastusvälineitä...

Pari päivää sitten SuomiPOPin nettiradio provosoi ajatuksiani kohti näitä pohdintoja soittamalla muutaman tunnin sisällä seuraavat kappaleet: Mikko Alatalon Ihmisen ikävä toisen luo, Jope Ruonansuun Enkeleitä toisillemme ja Sakari Kuosmasen Pieni sydän. Aloin pohtia tätä pienen maamme taloudellista kahtia jakautumista vähän aktiivisemmin ja sitä että tilanteelle pitäisi tehdä jotain. Ensimmäisenä ajattelin että nuo kyseiset kappaleet pitäisi koota yhdelle levylle ja etsiä vielä muitakin (niitä varmasti löytyy) ja huolehtia seuraavaksi siitä että kaikki kansanedustajat ja ministerit saisivat kyseisen levyn ja kuuntelisivat sen ajatuksella lävitse, mieluummin useamman kerran. Mutta jos ihminen ei ole nähnyt millaista elämää eletään kelan työttömyyspäivärahalla, lapsilisillä ja/tai sossun toimeentulotuella, häntä tuskin nuo kyseiset laulut koskettaa haluamallani tavalla. Joten suunnittelin kummiohjelman, nehän ovat nyt muotia muutenkin. Tässä kummiohjelmassa kansanedustan ja ministerin työhön kuuluu vähäosaisen Suomalaisperheen kummeus. Kummeus tarkoittaa tutustumista puolin jos toisin ja kummiperheen elämään osallistumista. Se on sitten jokaisen omasta tunnosta kiinni, miten paljon rahaa haluaa kummiperheeseensä sijoittaa, mutta pääasia olisikin tarjota sekä kummiperheelle että kummille ikkuna toisenlaiseen maailmaan ja edesauttaa tätä kautta ihmisten hyvinvointia. Kun tähän kummipakettiin lisätään vielä suunnittelemani levy, voisi olla jo mahdollista että kansanedustajat ja ministerit kantaisivat oikeasti huolta yhteiskunnastamme ja sen jäsenien hyvinvoinnista. Ja joulunaikaan jokaisella kansanedustajalla ja ministerillä olisi ainakin yksi joululahjottava perhe, joille voisi antaa ihan oikeita tavaralahjoja tietäen että ne menevät yhtä hyvin tarpeeseen kuin kaivot ja lehmät kaukomailla.

lauantai 8. joulukuuta 2007

Uutuudenviehätys

Pakkohan mun on tänne kirjottaa, vaikka yritin kovasti että kerta päivässä saa riittää. Käy vielä niinkin että en jaksa kirjoittaa viikkoihin, joten miksipä en kirjoittaisi nyt enemmän, kun asiaa tuntuu olevan. Toimikoon blogi sitten vähän muistikirjana omien ajatusketjujen rakentumiselle. Kuten olen jo kertonut lyhyesti, gradu on tekeillä ja liittyy käsitöiden ekologisiin ja eettisiin näkökulmiin. Mitään uutta en kuitenkaan tule varsinaisesti ekologisista ja eettisistä käsitöistä julkaisemaan, mutta ehkä edesautan jotenkin näiden asioiden käsittelyä tulevaisuudessa. Gradusta kerron lisää joskus myöhemmin. Mutta siis jostain on aloitettava matka tiedostavampaan kuluttamiseen ja kohti ekologisesti, eettisesti ja kulttuurillisesti kestävämpiä elämänratkaisuja.

Kulutusjuhla-blogista se alkoi. Sitä olen nyt lueskellut muutaman viikon ja pikkuhiljaa mielenkiintoisia sivuja vain löytyy lisää ja lisää. Joulukalenteria perinteisessä muodossa minulla ei ole, vaikka avokin kanssa vuosia sitten ompelimme käsin sievät pussit pieneen tavarakalenteriin, mutta ei sitten jaksettu tänäkään vuonna sitä kasata. Ei haittaa enää, Kulutusjuhlan kautta löysin Annamaijan joulukalenteriin ja se on paljon parempi, ja hauskempi, vaihtoehto kuin itse kasattu tavarakalenteri, vaikka sisältäisikin tarpeellista tavaraa.

Nyt olen jo unohtanut mistä kautta löysin itseni kuuntelemasta Naurispajaa, mutta olen iloinen että niin kävi. Naurispajan podcastien kuuntelu on mukavaa vaihtelua lukemiselle, sitä paitsi helpottaa elämä kuulla jonkun muun jo pidemmälle pohdittuja ajatuksia tästä tämän hetken elämäni aihepinon päällimmäisestä. Itseasiassa epäilen myös lievittäväni luentovieroitusoireita tuolla kuuntelulla. Ei ole ollut noita luentoja tänä syksynä kovin paljoa.

Joululahjat tilasin jo Mina von Münchausenin lahjaidealistasta poimituista WWF Suomen verkkokaupasta ja Suomen Luonnonsuojeluliiton luontokaupasta. Tänään löysin sitten Naurispajan kautta eettinenkuluttaja.netiin ja sieltä taas löysin eettisiä ja ekologisia sekä kivan näköisiä ja laadukkaita vaatteita myyvän Karma Shopin. Voi olla että seuraavan kerran kun tarvitsee(?) itselle jotain vaatetta hankkia, niin tuolta voisi käydä kurkistamassa. Kerrassaan upeaa että tällainen yritys on olemassa, Suomessa.

"Hamsteri" Joululahjuksien kuorista

Aamulla penkasin vähän kangaskaappejani. (Siis kyllä, minulla on kangaskaappeja, ei vain yksi kaappi. Olen kova tyttö jemmaamaan kaiken, välillä se on rasittavaa kun käsityötarpeistoa on niin paljon. Toisaalta kuitenkin usein löydän tarvitsemani omasta kaapista. Se on mielestäni hyvä asia, sillä keräilen varastoihini muiden vanhoja aarteita, silloin kun niitä on tarjolla. Eli pääsääntöisesti käsityönikin ovat muille tarpeettomien, vanhojen vaatteiden tai kankaan ja lankojen jämien hyödyntämistä. Tietysti hyödyn tästä myös taloudellisesti, jos sitä ei lasketa että maksan vuokraa myös kokoajan niistä neliöistä kodissani joihin olen varastoinut käsityötarvikkeita.) Löysin siis jemmasta paljon ihania kankaita, joista ei mitään suurta saa tehtyä, mutta jotakin sievää ja pientä kyllä. Hetken ehdin harmittelemaan, että ei taida kukaan tuttujen mukuloista olla Barbie-iässä, sillä voi niitä pukuja joita tilkuistani tulisi.

Sitten kehittelin kuitenkin toisenlaista ideaa. Tilaillessani eilen joululahjoja, törmäsin Globe Hopen joululahjapussi-ideaan. Tuolta löytyy se heidän ideansa, kymmenen vuoden lahjapussi, johon kirjoitettaan aina kyseisen vuoden kohdalle lahjan saajan nimi sinä Jouluna. Eli tilkuistani tuleekin lahjapusseja. En kuitenkaan kehtaa ihan kopioida tuota Globe Hopen mainiota ideaa, enkä jaksaisi pussiin tekstejä ruveta painamaankaan. Ajattelin että pussiin voisi tulla erillinen läpinäkyvä muovitasku, johon lahjan antaja voisi aina askarrella kortin lahjan saajalle. Kortit voisi joko säilyttää pussin mukana vuodesta toiseen tai sitten lahjan saaja voisi pitää kortin itse. Olen varma että pussin muovitaskuksikin löytyy materiaalia ihan omasta takaa ja pussien kangasmateriaalitkin ovat osa jo kertaalleen käytettyjä. Joten kohtuu ekologista toimintaa, kun vielä jaksaa uskoa että tänä Jouluna lahjan saajat laittavat pussit jemmaan ja antavat ensi vuonna omat lahjansa eteenpäin tekemissäni pusseissa. Silloin ollaan jo hyvässä vauhdissa lahjapaperin säästymisen kanssa. Nyt kun pussi karkeasti suunniteltu, ei puutu kuin toteutus. Se onkin yleensä se minun käsitöiden tekemisen kehtaamista ja ponnistelua vaativa osuus. Kunhan saa itsensä ruoskittua aloittamaan, niin sitten on jo helpompaa.

perjantai 7. joulukuuta 2007

Tästä se nyt lähtee

Pitkään mietin alanko kirjoittaa omaa blogia ja viimein päädyin positiiviseen ratkaisuun. Halusin kerätä jonnekin ylös linkkejä, joita käytän paljon. Halusin myös samaan paikkaan mahdollisuuden kirjoittaa ajatuksiani ja mahdollisuuden kuvitelluille lukijoille kommentoida sepostuksiani. Ja vieläpä halusin kaiken tämän kohtuullisen pienellä vaivalla. Siispä tässä ollaan. Kyhäsin blogin jotenkin kasaan tänään ja jatkan muokkaamista myöhemmin. Eli elkee hättäelkö.

Blogin nimi tarkoittaa myös kotoani löytyvää mainiota istuinta vuosien takaa, säkkituolia. Nimensä tuo ihanan rentouttava, ruskea, kasa sai ystävältäni Lauralta, jokunen kuukausi sitten. Mielestäni nimi on hyvin kuvaava, blogin nimenä se viittaa siis omituisia asioita arvostavaan elämäntyyliini sekä hiukan myös kirjoitusteni tasoon. Vaikka ei sillä, karhut ovat arvokkaita eläimiä, mutta en minä niiden jätöksiä sentään hirveästi arvosta.

Elämäni on siinä vaiheessa että gradu on työn alla. Aihepiiri sivuaa kestävää kehitystä ja ekologisia ja eettisiä valintoja. Viimeisen kuukauden aikana olen jumiutunut lukemaan kulutusta ja ekologisempaa elämää käsitteleviä blogeja. Kummasti sitä on taas havahtunut pohtimaan omaakin elämää kyseisiltä kanteilta. Varmaan näistä pohdinnoistani tulen tulevaisuudessa tännekin kirjoittelemaan.