Kivaa kun kavereilla on omia pihoja. Perjantaina kävin kahdelta pihalta hamstraamassa omenoita ja lauantaina kävimme vähän kasaamassa autotallia yhdelle pihalle ja illan pimentyessä grillasimme samalta pihalta löytyvässä grillikodassa. Meillä ei ole pihaa, vaan parveke, mikä tuli tänään kummitytän toimesta useaan kertaan todettua.Kohta jo kolmevuotias kummityttömme oli tänään siis meillä kyläilemässä ja me leivoimme ja herkuttelimme sämpylöitä,. Me myös pelailimme, luimme, leikimme ja vähän väliä kävimme parvekkeella tarkastamassa että olemme yhä yhtä korkealla kuin aikaisemminkin. Lisäksi pidimme kovaa meteliä, hypimme, pompimme ja ihailimme hiuksia. Tuon ikäisen pikkuihmisen kanssa on kyllä helppo olla, kun tyttösellä on minä itse -vaihe menossa. Ei tarvitse paljon autella, kunhan vähän katsoo perään että ei itseään telo.
Kuvassa siis perjantaina haalitut omenat, joita saan tuhota koko ensiviikon pakastimeen ja ties minne, sekä se mitä taiteellisista sämpylöistämme on enää jäljellä.
3 kommenttia:
Excellent work!!!
Congratulations!!!
Mitä ihmettä omenoille tekis, kun osa jää yli mehusta. Ja ei tykkää omenapiirakasta. Rupeavat kohta käymään tuossa pussissa...
Tiivi, minä ajattelin keittää soseeksi ja osan pakastaa paloina. Niitä voi sitten viskellä piirakkaan ja kiisseliin talvi-iltoina. Niin ja kuivattaa lastuina, ihan parhaita. Tänään ostin omenaporankin, että jos vaikka huomenna taas palaisi omppusavotan pariin.
Lähetä kommentti