Puola, osa 2

Junailu Krakovaan ei ollut meille ihan niin helppoa kuin voisi luulla. Puolassa on useampi junayhtiö ja lippu pitää olla juuri kyseisen yhtiön junaan. Lisäksi ainakin Varsovan isoimmalla juna-asemalla on numeroitu sekä laiturit että raiteet. Tuli siis hienosti testattua että väärän junayhtiön lipulla ei pääse Krakovaan, vaikka juna sinne menisikin. Sillä pääsee seuraavalla paikallisliikenteen pysäkille, mistä voi hypätä takaisin Varsovan keskustaan vievään paikallisjunaan, jos löytää sen ja yrittää uudelleen. Kyllä me lopulta selvittii Krakovaan, vähän vain myöhemmin kuin oli tarkoitus. Krakovassa yövyimme hostellissa jonka paras osa oli kohtuullinen aamupala ja alla näkyvä kyltti.

Ensimmäisen Krakovapäivän vietimme ei niin hilpeissä merkeissä Auschwitzissa ja Birkenaussa. Ilmat oli koko reissun ajan tosi kauniit, aurinko paistoin lähes pilvettömältä taivaalta. Kuitenkin Auschwitziin mentäessä, siellä oli joku kummallinen sumu, mikä vielä lisäsi ankeuden ja ahdistuksen tuntua. Olimme mukana opastetulla kierroksella ja opas puhui englanniksi, mikä oli minulle varmasti ihan hyvä asia. Ymmärsin oleellisen, mutta en kuitenkaan kaikkea.

Auschwitzin ja Birkenaun jälkeen pötkelsimme Krakovan vanhaan kaupunkiin ihmettelemään. Siellä ei juuri pääse autolla liikkumaan, joten siellä on paljon hevosia kärryineen, riksoja ja golfkärryjä. Kaikki tietysti turisteja varten. Me olimme aika väsyneitä päivän jälkeen ja suunnatessamme jalkoja jo kohti hostellia, ohitimme riksan jossa luki "eko taxi". Voiko tällainen matkustaja vastustaa kiusausta, ja vielä väsyneenä? Meidän hostellimme oli siis vanhan kaupungin ulkopuolella, mutta kuski oli sen verran hullu että lähti meidät sinne kuskaamaan. Oli kyllä mukava kevennys päivään suharoida muutenkin vähän sekavan liikenteen seassa riksalla. Kuski mukamas tyyttäili autoilijoille ja teki ison auton peruutusäänetkin kun asetteli riksaa hostellin oven eteen.