Pieniä tarinoita arjesta, maustettu käsitöillä, hörhöilyllä, onnella ja joskus ajatuksillakin.
lauantai 22. tammikuuta 2011
Hiukan valoa
Myönnettäköön että en ole maailman fiksuin ihminen. Onnistuin saattamaan itseni tilanteeseen, jonka seurauksena varvas ei voi hyvin, koko kroppa on kipeä sieltä täältä ja mustelmiakin löytyy. Onneksi selvisin lähinnä säikähdyksellä ja vaikuttaa että kovin pahoja jäänteitä tapahtumasta ei jää. Toivottavasti irroitettu varpaankynsikin kasvaa joskus takaisin. Nyt on oltu kotosalla pari päivää aika hissukseen.
Selkeitä paranemisen merkkejä ilmassa, sillä iltapäivästä tuntui että on pakko näpertää. Jostain muistin syövereistä esiin pompsahti origamipallo. En muistanut miten se tehdään, mutta nopeasti apu löytyi. Kokeilin ensin kopiopaperista, mutta siitä ei näkynyt valo tarpeeksi läpi. Silkkipaperi olisi ollut taas liian ohutta. Vaan sittenpä keksin täydellisen materiaalin, ilmaisen ja kaikkea. (Meille kun tulee nykyisin Vartti ja PK, vaikka mainoksia ei tulekaan, niin ilmaista materiaalia riittää. Tosin taisi tuohon upota yksi vanha KouSa:kin.)
Aika monta tuntia noita näpertelin (20 origamipalloa), mutta niistä tuli kivat. Merimieskin myönsi, vaikka kulmiaan nosteli keskeneräiselle projektille. Paikkaa täytyy vielä miettiä, nyt ovat toistaiseksi piristämässä minua tuossa heti oman tietskaripöydän yläpuolella. Pieni kettu-taideteos on merimiehen tekemä, varmaan yli 20 vuotta sitten. Minusta niin ihana, että kuuluu seinälle.
Tunnisteet:
arjen oivalluksia,
askartelu,
ihan vaan elämää,
kierrätysmateriaali,
vanhoja tavaroita
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti