Mitä tehdään vanhalle tuolille, joka toimii tarkoituksessaan, mutta on kulunut ja ruma sekä kirpparilta ostetulle neuletakille, joka on nyppyinen ja keinokuituinen, mutta ihanan värinen? Ne yhdistetään! Tästä lähdettiin liikkeelle:
Tuoli majailee meidän eteisessä, vessan ja keittiön oven väliin jäävässä kulmassa. Se on ihan täydellisen kokoinen siihen ja jotenkin asettunut paikoilleen. Meille se on kulkeutunut kummityttömme (4v) kotoa aikoinaan. Tuoli itse on vanha Martelan tuoli. Pohjassa luki vuosiluku 1985. Sopii hienosti meidän 1979 rakennettuun asuntoomme, joka on alkuperäiskunnossa. Se huomaa erimerkiksi tuosta ihanasta koiranoksennusmuovimatosta, mitä on kaikissa asunnon huoneissa (paitsi vessassa ja kylppärissä). Tuolin alla lattialla on myös joku kumma tahra, täytyy vielä testata jos se siitä jollain vähän hälventyisi.
Neuletakki on akryylia, nyppyyntynyt sieltä täältä ja hihassa joku musta läikkä. Makso vissiin vajaan euron aikoinaan ja mukaan lähti tosiaan ihan vaan tuon värin takia. Joskus mietin että teen siitä itselleni semmosen kesävaatteen, mikä vähän lämmittää jos ei pelkällä t-paidalla tarkene, mutta sitten tuo akryyli ei oikein inspiroinut...
Vaan tulihan se inspiraatio sieltä viimein! Tässä pari kuvaa lopputuloksesta.
Tykkään!
9 kommenttia:
hieno!
Tulin vastavierailulle ja heti näin tämän ihanan tuolin! Tosi kiva!
Ja terveisiä Kouvolaan, asuin sielläpäin aikoinaan melkein 20 vuotta ja aina se seutu sykähdyttää, vaikkei kaipuuta takaisin olekaan ;-)
Kiitos vupii, samoilla linjoilla siis ollaan. :) Olen tuolia ihaillut ohi kulkiessani ja yhä vaan kivalle se näyttää.
Heippa Hiipu, kiva kun poikkesit! Ja kiitos kommentista. Minä oon tämmönen paluu, paluu, paluu muuttaja täällä Kouvolassa. Nyt olen asunut täällä jo yli kymmenen vuotta, mutta useammassa erässä. Aina vaan pitää tulla takaisin.
minäkin vastavierailulle,vaikka olenkin jo blogiasi vaklannut muutaman kuukauden :) kivan tuolin olet tuunannut,ja ihanan värinen oli villatakki,mutta hyvän värinen on nyt tuolikin :))
Upea!
Kiitos vierailusta ja kommentista saia. Hauskasti ollaan menty ristiin, minäkin hetkisen sinun touhuja seuraillut. :)
Kiitos myös upa. Kyllä se tuoli edelleen jaksaa hymyilyttää kun ohi kävelee. Vaiva ei ollut kovinkaan suuri verrattuna lopputulokseen ja siihen kuinka kauan olin rikkinäistä tuolia katsellut ja ärsynnyt.
Ihanan tuolin vielä sait itsellesi siitä! Olemus muuttui tosi ryhdikkääksi. Taitaa tuoli olla itsekin ylpeä uudesta asustaan. Kiva, kun täällä tiedotat tuollaisesta gradukertojen vähyydestä alkutalvesta. Täytyy heti laittaa Sinikalle viestiä, että itsekin pääsen esittelijöiden joukkoon mahdollisimman pian!
-Jenni-
Moikka, kävin lueskelemassa! Tuoli on paljon hienompi kuin alkuperäisasussaan!Jäin miettimään sitä, että onkohan se laskupaikka vai istumakäytössä ja miten se nyppyyntyneeksi mainitsemasi pinta sitten nyppyyntymättä lisää takamuksia kestää ? Toivotaan, että pitkään ! Mukavaa joulunodotusta!
Heippa Annika! Ei se nyppyyntymättä kestäkään, mutta ei ne nypyt miuta tuossa tuolissa haittaa. Se on kyllä istumistakin varten, mutta harvemmin siihen istumaan mahtuu koska laskutilanakin hyvin suosittu. :)
Lähetä kommentti