Kortti

Eksyin viime perjantaina etsimään elämää eräästä nimeltä mainitsemattomasta askarteluliikkeestä. Olihan siellä elämää, sain taas nauraa mahan kipeäksi liikkeen naisten kanssa. Kyseisessä askarteluliikkeessä vierailu on koukuttavaa, sillä löysin itseni myös lauantaina sieltä, askartelemasta. Minulla olikin tilauksessa kortti työkaverilleni, joka siirtyy kokopäiväiseksi koiran rapsuttajaksi, häntä itseään lainaten. Näpertelin kortin lauantaina lähes valmiiksi. Eilen niihin aikoihin, kun olisi pitänyt mennä nukkumaan, kirjoitin runoa korttiin luomisen hurmoksessa ja väkersin myös tuon kannen kyltin.

Tämän kyseisen työkaverin siirtyminen luppoelämään on minulle henkilökohtainen onnenpotku, vaikkakin olisin mielelläni työskennellyt juuri hänen kanssaan vielä pitkään. Uskomattoman viisas ihminen, sellainen jonka toimintaa ihailee monelta kantilta. Minä nyt kuitenkin saan jatkaa hänen jalan jäljissään, nykyisessä työpaikassani. Toistaiseksi paperilla on vuoden sopimus eteenpäin, mutta tulevat viikot ratkaisevat suunnitelmaani työkuvioiden suhteen siitäkin pidemmälle. Ihanaa kun tuntee koulun, lapset, työkaverit sekä talon tavat ja voi käyttää energiansa työn opetteluun, kun kaikki muu on jo tuttua. No on se työkin osittain, mutta mukana tulee myös paljon uutta.

Enää kolme työpäivää ja sitten pieni breikki! Oi aurinko!