Helmiaskartelua

Lapsuuden ystävän häihin valmistautuminen jatkuu. Eilen ostimme isälle ja Ekkulille paidat ja kravaatit ja kaikille muuta pientä juhlatarvetta. Värjäsin äidin ja omat hiukset sekä lyhensin isän paidan hihat. Se mitä emme kaupasta löytäneet, oli äidille koru. Löysimme kyllä yhden joka olisi ollut melkein, mutta ei kuitenkaan ihan. Joten päädyimme ostamaan helmiä ja minun osaksi jäi pujotella helminauha. Tänä aamuna joutessani (luetaan välttelen mekkoa ja gradua) pujottelin yhden version helminauhasta, siinä kaikki helmet ei ole ihan sitä mitä suunnittelimme, mutta kokeilin tuollaista. Ja täytyy myöntää, niin yksinkertaista hommaa kun tuo helmien teko onkin, niin se addiktoi tämmöisen näpertelijän. (Kuvasta ei tullut kovin tarkka ja taustakangaskin on rypyssä, mutta koittakaa kestää.)

Äipälle tunika

Vietin eilisen illan ja tämän päivän äippiksen kanssa puuhaillen. Meidät on kutsuttu lapsuudenystäväni häihin, jotka ovat reilun viikon päästä. Niitä varten nyt siis vähän ahertelimme. (Äippis on meistä se joka osaa aloittaa valmistutumisen niin ettei ehkä ehdi tulla paniikki, minä olen se enemmän viimetippainen. Joten tilanne on se että minun päällepantavani on vielä suunnitteluasteella ja kankaina, kun taas) äippiksen tunika on nyt sitten kasassa. Kaavat teimme itse, vaikka alun perin purimmekin yhden äippiksen vanhan vaatteen. Siitä nyt ei kuitenkaan jäänyt jäljelle kuin leikkaussaumojen paikat.

Oli kyllä miettimistä ja pyörittelemistä, hihankin kaavan väänsin suoraan kankaasta sovitusversioon kiinni. Ja sitten tuota kangastakin oli rajallisesti, joten leikkuussuunnitelman tekokin oli aika haastavaa (tosin tunnustettakoon että pidän juuri sellaisesta pyörittelystä). Niin ja kankaasta sen verran että tuon olen ostanut itselleni ihan joitakin vuosia sitten ja äippis on sitä himoinnut siitä asti. Nyt viimein raaskin luopua kankaasta, kun en kerta ole siitä vielä mitään saanut tehtyä ja toinen sitä niin halusi. Vaan eipä harmita, on se niin äippiksen värinen ja näköinen.

Kuvia saa taas vähän suuremmaksi klikkaamalla...

Puola, osa 3

Vietimme Krakovassa keskiviikon koluten Wawelin linnan alla olevan lohikäärmeen luolan, (ei löytynyt lohikäärmettä) juutalaisten kaupunginosan ja ghetton johon juutalaisten aikoinaan ympättiin. Torstaina marssimme juna-asemalle ja lähdimme takaisin Varsovaan. Juna matka olikin sitten taas jännä. Tällä kertaa osuimme oikeaan junaan, ihan helposti jopa, mutta kesken junamatkan ulkona puhkesi ukonilma. (Kun lähdimme Krakovasta aurinko siis paistoi pilvettömältä taivaalta.) En tiedä miten hyvin puolalaiset junat on tehty kestämään ukkosta, mutta meidän junamme ainakin hiljensi vauhtia ja mateli noin tunnin ykkosen ja sateen läpi. Ihan vähän pelotti. Oikein tarkkaan kun tihrustaa kuvasta näkee miten kovaa siellä satoi.

Saapuessamme Varsovaan, aurinko paistoi jälleen eikä sateesta ollut tietoakaan. Loppureissun vietimme Varsovassa rennoissa merkeissä. Kiertelimme kaupungilla ja katsomassa nähtävyyksiä, kuten ison isoa ostoskeskus Arkadiaa. :) Sen pihalla oli hauska suihkulähde, joka ikään kuin soitti musiikkia, vesisuihkut pulpahtelivat hauskan rytmikkäästi. Ja kaikki lapset ja lapsen mieliset juoksentelivat itsensä läpimäriksi vesisuihkujen seassa. Löysimme samanlaisen suihkulähteen toisestakin paikasta kaupungilta ja siellä oli ihan sama meno.

Lauantaina sitten lensimme takaisin kotiin. Joku matkaopas taisi sanoakin että Puolasta kannattaa hankkia matkamuistoiksi muistoja ja niihin me tosiaan keskityttiin.

Puola, osa 2

Junailu Krakovaan ei ollut meille ihan niin helppoa kuin voisi luulla. Puolassa on useampi junayhtiö ja lippu pitää olla juuri kyseisen yhtiön junaan. Lisäksi ainakin Varsovan isoimmalla juna-asemalla on numeroitu sekä laiturit että raiteet. Tuli siis hienosti testattua että väärän junayhtiön lipulla ei pääse Krakovaan, vaikka juna sinne menisikin. Sillä pääsee seuraavalla paikallisliikenteen pysäkille, mistä voi hypätä takaisin Varsovan keskustaan vievään paikallisjunaan, jos löytää sen ja yrittää uudelleen. Kyllä me lopulta selvittii Krakovaan, vähän vain myöhemmin kuin oli tarkoitus. Krakovassa yövyimme hostellissa jonka paras osa oli kohtuullinen aamupala ja alla näkyvä kyltti.

Ensimmäisen Krakovapäivän vietimme ei niin hilpeissä merkeissä Auschwitzissa ja Birkenaussa. Ilmat oli koko reissun ajan tosi kauniit, aurinko paistoin lähes pilvettömältä taivaalta. Kuitenkin Auschwitziin mentäessä, siellä oli joku kummallinen sumu, mikä vielä lisäsi ankeuden ja ahdistuksen tuntua. Olimme mukana opastetulla kierroksella ja opas puhui englanniksi, mikä oli minulle varmasti ihan hyvä asia. Ymmärsin oleellisen, mutta en kuitenkaan kaikkea.

Auschwitzin ja Birkenaun jälkeen pötkelsimme Krakovan vanhaan kaupunkiin ihmettelemään. Siellä ei juuri pääse autolla liikkumaan, joten siellä on paljon hevosia kärryineen, riksoja ja golfkärryjä. Kaikki tietysti turisteja varten. Me olimme aika väsyneitä päivän jälkeen ja suunnatessamme jalkoja jo kohti hostellia, ohitimme riksan jossa luki "eko taxi". Voiko tällainen matkustaja vastustaa kiusausta, ja vielä väsyneenä? Meidän hostellimme oli siis vanhan kaupungin ulkopuolella, mutta kuski oli sen verran hullu että lähti meidät sinne kuskaamaan. Oli kyllä mukava kevennys päivään suharoida muutenkin vähän sekavan liikenteen seassa riksalla. Kuski mukamas tyyttäili autoilijoille ja teki ison auton peruutusäänetkin kun asetteli riksaa hostellin oven eteen.

Puola, osa 1

Karkasimme Ekkulin kanssa viikko sitten Puolaan pienelle seikkailulle. Lensimme Varsovaan ja yövyimme siellä. Maanantaina junailimme itsemme Krakovaan ja elelimme siellä kolmen yön yli. Sitten junailimme takaisin Varsovaan ja seikkailimme vielä Varsovassa muutaman vuorokauden. Eilen lensimme takaisin kotoiseen maahan. Alla Varsovan vanhan kaupungin katukuvaa.

Matkaoppaat sanoo ettei vanhassa kaupungissa kannata viettää aikaa, siellä ei ole mitään ihmeellistä ja hintatasokin on korkea. Meidän ensimmäinen hostelli oli vanhassa kaupungissa ja oli oikein mukavaa olla siellä. Kävelimme sunnuntai-iltana Kuninkaantietä joka kulkee vanhan kaupungin läpi hostellille ja siellä oli jos vaikka minkä moista tapahtumaa. Yöksi vanha kaupunki kuitenkin hiljeni ja nukuimme hyvin, ikkuna auki kadulle. Meidän huoneen ikkunat on alla olevassa kuvassa tuossa seinässä olevassa "ulokkeessa". Puolan hintataso on myös sen verran alhaisempi kuin Suomen, että ei ne turistihinnatkaan hirveästi haitanneet. Ja voihan sitä maisemasta ja ympäristötä nauttia, käyttämättä rahaakin.

Puolan hintataso oli sen verran alhaisempi kuin Suomen, että ei ne turistihinnatkaan hirveästi haitanneet kun ei me muuta osteltu kuin syömistä ja juomista.