Pieniä tarinoita arjesta, maustettu käsitöillä, hörhöilyllä, onnella ja joskus ajatuksillakin.

lauantai 14. helmikuuta 2009

Etanapostista

Taas on sellainen aika että postiluukku rallattaa. Tai siis rallatti pari mennyttä päivää. Minä tykkään etanapostista, kirjeistä ja postikorteista. Kirjeet ovat kivoja, koska niistä voi lukea toisen ajatuksia ja kuulumisia. Itse tehdyt kortit taas ovat taideteoksia ja samalla tavalla kuin kirjeissä, niistä tulee olo että tämän lähettäjä on todella ajatellut minua pidempään kuin vain ohikiitävän hetken ja nähnyt vuokseni vaivaa. Ja sitten on vielä ostetut postikortit. Vaikka olenkin näpertämisen vankkumaton kannattaja, ostokorteillakin on oma paikkansa arvomaailmassani. Joskus joku kuvataiteilija tai ihan vaan kortintekijä on osannut tehdä niin hyvän kortin että se sopii jollekin ihmiselle kuin nenä päähän. Silloin on enemmän kuin riemastuttavaa voida ostaa kortti ja pistää se sille tärkeälle ihmiselle kenestä kortti muistuttaa. 

Tänä vuonna lähettämäni ystävänpäiväkortit oli osaksi itse tehty ja osaksi ostettu ja kaikkien sattumusten takia osa ystävistä sai tekstiviestin etanapostin sijasta. Mutta en minä niitä itse postittamiani ehtinyt kaikessa hässäkässä kuvaamaan ollenkaan. Joten tällä kertaa saattekin ihailla niita kuutta korttia jotka postin setä toi meille Ekkulin kanssa.

Ja sitten vielä lopuksi toivotan myös kaikille karhun kakan lukijoille 
Oikein Hyvää Ystävänpäivää! 

3 kommenttia:

fractal kirjoitti...

have a nice day
a friend from Greece

Luomulaakson Maria kirjoitti...

Onhan tuo etanaposti ihan toisenlaista kuin nämä sähköiset. Ihan on jo ikävä niitä aikoja jolloin kirjeet kirjoitetiin käsin ja postitettiin. Nykyään kaikki hujahtaa tietokoneelle... harmi.

Ouppa kirjoitti...

Niin pitäisköhän oikein pykästä pystyyn semmonen etanapostikampanja tai haaste tai joku. täytyykin miettiä.