Voihan räkä mikä influenssa

Täällä on maattu sängynpohjalla puolitoista viikkoa. Maaliskuun toisen viikonlopun elelin enemmän ja vähemmän kuumeessa. Jostain syystä kuvittelin että, kun neljä päivää makaa, niin kyllä se ohi menee. Toisin kävi, tarvittiin vielä viikko lisää. Kuumeen lisäksi yksi inhottava oire perus nenän niiston lisäksi oli huimaus. Minua huimasi monta päivää niin että en pystyssä jaksanut olla ollenkaan.Kaikki alkoi kurkkukivulla ja kurkkuongelmat on enää jäljellä. Vatsalihaksia on treenattu yskimällä niin että yököttää. Muuten kunto vajosi sängynpohjan läpi kellariin asti ja viime viikolla ei juuri liikuttu. Tänään olen palannut pikkuhiljaa arkeen. Nyt pitäisi sitten siivoilla viikon sotkut (äiti oli aluksi täällä pyörittämässä arkea, joten sotkut on äidin jälkeiseltä ajalta) ja ampaista opintojen pariin oikein suurella antaumuksella. Sairastaminen on tyhmää, tylsää ja typerää, mutta jotenkin minulla kuitenkin on nyt levännyt olo ja ihan mielelläni palaan taas opintoihini. (Vaikka pientä stressiä onkin ilmassa, koska homma on nyt aika paljon rästissä.)

Helmikuun kaatisjätteet

Viime kuun alussahan kirjoitin seuraavani kaatopaikkajätteideni lisääntymistä helmikuun ajan. Nyt alkaisi olemaan jo korkea aika pistää syntyneet kaatopaikkajätteet pakettiin. Viime torstaina Savonlinnasta lähtiessäni kuskasin pussillisen kaatopaikkajätettä roskiin. Tämä pussi oli tuotettu kahden kuukauden opiskeluni aikana, eli kutistettuna yhtäjaksoiseksi ajaksi kyse on noin kuukaudesta. Mutta mutta, eihän tuo ole koko totuus. Kouvolan suunnalla jätettä syntyy paljon enemmän ja olen minäkin sitä ollut tekemässä. Eli uskallan väittää henkilökohtaisen jätemääräni olevan kuluneelta kuukaudelta ainakin kaksi roskapussillista kaatopaikkajätettä. Minusta tuo kaksi pussia ei ole kovin paha, mutta vielä siitä voisi vähän tinkiä. Ja muovien kierrätystä Suomessa voisi parantaa, suututtaa heittää esimerkiksi paksusta muovista tehtyjä lihapaketteja suoraan kaatopaikalle. Tässä helmikuussa tosin jätemäärääni vähensi asumisenaloitus, jolloin olen osan noista ärsyttävistä muovipakkauksista pessyt ja hyödyntänyt säilytysastioina sun muina. Mutta näin siis helmikuussa. Kunhan taas asumisolosuhteet muuttuvat, uusin tämän seurannan kyllä ihan mielenkiinnosta. Mitenhän muissa talouksissa, pitikö kukaan silmällä kaatopaikalle kuskattujen roskapussien määrää?

El turismo

Alkuviikko kului siivillä, sillä sain seuraa Savonlinnaan. Kanssani muutaman tylsän päivän muutti läsnäolollaan hauskemmaksi Laura-ystäväni, jolle kuuluu myös kunnia tämän blogin nimestä. Ja kylläpähän oli silmiä avaavaa myös minulle. Kun toinen innoissaan ja iloisesti ottaa kuvan asiasta jos toisestakin, joita itse en ole vuosiin enää edes rekisteröinyt olemassa oleviksi, sitä muistaa taas asuinympäristönsä mielenkiintoisuuden.

Tiistaina, kun minulle osui vapaapäivä, vietimme käytännössä koko päivän kaupungilla. Sen lisäksi että nautimme toistemme seurasta, nautimme myös mitä mainioimmasta ilmasta. Ensin kävelimme jäätä ja rantoja pitkin kohti Olavinlinnaa. Matkalla otimme paljon kuvia ja kävimme vähän leikkimässä Pikkukakkosen puistossa. Olavinlinnassa kävimme kurkistamassa jo osaksi sulaneita jääveistoksia ja tietysti linnaa myös sen verran kun sitä nyt talviaikaan pääsee katselemaan. Sitten suuntasimme kylpylä Casinolle tai vanhanaikaisesti kylpylaitokselle, mikä kuulostaa jotenkin ihanalle. Siellä lilluimme porealtaassa, kävimme ulkoaltaassa, uimme ja saunoimme enemmän ja vähemmän ja lilluimme lisää porealtaassa. Hyvin rentoina ja väsyneinä raahauduimme sitten kaupungin läpi opiskelijakomerooni ja ihmettelimme loppuillan painavia silmäluomia.

Tiistaipäivä opetti minulle muutaman asian. Elinympäristöni kauneus ja mielenkiintoisuus ei katoa, vaikka näen sitä joka päivä. Kysymys on suhtautumistavasta. Ja toinen asia, josta olen monesta blogista lukenut, mutta jota en ole uskonut. Meidän tavallisella digikamerallakin saa ihan kauniita kuvia ulkoilmassa, hyvällä säällä. Tuossa vieressä olevat kuvat on otettu Pikkukakkosen puistossa, jossa riittää siis virikkeitä niin isommille kuin pienemmillekin. Meidän tapauksessa minä isompana (olen Lauraa pidempi ja kookkaampi, sekä vajaat parikymmentä päivää vanhempi) otin kuvia ja Laura pääsi leikkimään Pikkukakkosen hahmojen kanssa. Olipas hauskaa!

Opiskelijan elämä

Tein viikon töitä. Olin yhden Kouvolan yläkoulun käsityönopettajan viransijaisena. Tein siis juuri niitä töitä mihin olen opiskelemassa, kaiken lisäksi pääsin pitämään ysiluokalle kaksi matikan tuntia, mitä myös opiskelen. Toivottelin oppilaille perjantaina hyvää lomaa ja moni vastasi takaisin samoja toivotuksia. Heitä vähän nauratti kun kerroin, että itseasiassa minun lomani loppuu juuri (siis ihan omaa lomaa, ei taukoa yliopiston opetuksessa), sillä palaan maanantai-aamuna Savonlinnaan ja jatkan opintoja, tekemällä ensitöikseni yhden matikan kurssin välikokeen. Sellaista se on olla opiskelija. Mutta oli ihan mukavaa vaihtelua opiskelulle tehdä työtä (johon opiskelee) pitkiä päiviä ja tulla kotiin ja vain maata sohvalla tai lorvia kaupungilla. Nyt se ihanuus on kuitenkin ohi ja paluu arkeen edessä. Tosin kyllä se vähän mieltä lämmittää, että ehkä jo kuun vaihteessa saan palkan viikon "lomailustani" ja pääsiäisen aikaan olisi sitten tiedossa ihan oikeaa lomaakin, jolloin niitä tienattuja rahoja voisi johonkin kuluttaa (jos eivät ole tililtä sitä ennen kadonneet.)

Hörhöilyä

Perjantaina ilmoitin tv-maksuhallinnolle, että meillä ei ole digi-boxia, eli tv-luvan maksu loppuu helmikuun loppuun. Huoh. (Rahatkin digi-boxiin olisi olemassa, mutta emme sitä silti varmaankaan hanki. Täytyy miettiä niille rahoille jokin muu asiallinen käyttötarkoitus. Jos olisivat minun rahoja, eikä yhteisiä saattaisin hyvinkin sijoittaa ne leffoihin tai hyviin sarjoihin, silloinhan rahat menisivät tavallaan samaan asiaan, katsoisimme niillä rahoilla niitä asioita mistä pidämme. Uusintoja sieltä töllöstäkin tulee. :) ) Ja vielä toinen asia, soitin myös Kss-energialle ja muutin sähkösopimuksemme hyödyntämään vihreää sähköä. Asiakaspalvelijatäti laski, että säästöä tulee vuodessa jopa euron verran uudella sopimuksella. (Kilpailuttamalla olis varmaan saanu enemmänkin säästöä, mutta siihen projektiin en jaksanu vielä ainakaan tarttua. Kuitenkin tuo vihreän sähkön käyttö itsessään on jo hyvä ympäristöteko, eikä siitä tosiaan tule itselle kuluja, muuta kun se puhelinlasku tietty joka varmasti kuittaantuu ensimmäisen vuoden sähkölaskussa. :) )

Minjan blogista bongasin jo aikoja sitten ekohaasteen, jossa kerrottiin päivittäisistä ekoteoista. (Jatkakoon kuka haluaa...) Ja kun nyt vauhtiin pääsin niin jospa listaisin tähän jatkoksi muut jokapäiväiset ekotekoni.

eli vihreän sähkön ja hyvin vähäisen television käytön lisäksi meillä
- lajitellaan jätteet
- mietitään jo kaupassa valintoja siten että tuottaisimme mahd. vähän kaatopaikkajätettä
- kaupassa ostokset pakataan kangaskasseihin, ja reppuun
- itse käytän kestositeitä, ja -nenäliinoja
- pesuaineet vaihdettu kutakuinkin kokonaan luonnollisiin, myrkyttömiin vaihtoehtoihin
- valitsemme usein luomun, jos sellainen on tarjolla
- itse olen vähentänyt lihan syöntiä ja maitotuotteiden käyttöä reilusti
- valot sammuu jo automaattisesti sieltä missä ei olla (tässä avokki on kouluttanut minua)
- muiden vanhojen tavaroiden käyttö ja omien eliniän jatkaminen korjaamalla
- itse käytän julkisia, jos en voi kävellä tai pyöräillä, kun se on mahdollista

ja niitä ei niin hyviä juttuja
- energiansäästölamput on edelleen kaupassa
- ihana kasari-ihme automme on aikamoinen myrkkypilvikone
- mulla on varmaan ihan liikaa tavaraa (jos ei olisi sellaisia varastoja esim. käsityötarvikkeita, voisimme asua pienemmässä asunnossa)
- laturit ja muut jäävät vähän liian usein kiinni seinään vaikka eivät ole käytössä