Täällä on maattu sängynpohjalla puolitoista viikkoa. Maaliskuun toisen viikonlopun elelin enemmän ja vähemmän kuumeessa. Jostain syystä kuvittelin että, kun neljä päivää makaa, niin kyllä se ohi menee. Toisin kävi, tarvittiin vielä viikko lisää. Kuumeen lisäksi yksi inhottava oire perus nenän niiston lisäksi oli huimaus. Minua huimasi monta päivää niin että en pystyssä jaksanut olla ollenkaan.Kaikki alkoi kurkkukivulla ja kurkkuongelmat on enää jäljellä. Vatsalihaksia on treenattu yskimällä niin että yököttää. Muuten kunto vajosi sängynpohjan läpi kellariin asti ja viime viikolla ei juuri liikuttu. Tänään olen palannut pikkuhiljaa arkeen. Nyt pitäisi sitten siivoilla viikon sotkut (äiti oli aluksi täällä pyörittämässä arkea, joten sotkut on äidin jälkeiseltä ajalta) ja ampaista opintojen pariin oikein suurella antaumuksella. Sairastaminen on tyhmää, tylsää ja typerää, mutta jotenkin minulla kuitenkin on nyt levännyt olo ja ihan mielelläni palaan taas opintoihini. (Vaikka pientä stressiä onkin ilmassa, koska homma on nyt aika paljon rästissä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti