Pieniä tarinoita arjesta, maustettu käsitöillä, hörhöilyllä, onnella ja joskus ajatuksillakin.

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Mitä olisi elämä ilman ystäviä?

Minulla on köh-ä eli flunssa. Nuhaksi en sanoisi kun nuha minusta liittyy nenään ja ei tämä liity nenään mitenkään. Kurkku on kipeä ja yskittää. Niin luulin siis viikko sitten olevani tervehtynyt siitä flunssasta mitä sairastin, mutta maanantaina iski sitten tämä kumma kurkkutauti. Täällä sitä nyt köhitään. Yksin. Ekkuli lähti kummipoikaamme (7kk, iän mainitsen aina kummilasten yhteydessä ikäänkuin henkilöidäkseni kenestä puhun kun en nimiä käytä, mutta ei se nyt tässä tapauksessa olisi kai tarpeenkaan, kun ei niitä poikia ole kuin yksi...) tapaamaan viikonlopuksi ja minä jäin kotiin kököttämään.

Eilen soittelin yksinäisyyttäni (=olen ollut kotona kohta kolme viikkoa ja tavannut ihmisiä vain harvakseltaan, minun sosiaaliselle luonteelleni tämä on vaaralliseksi luokiteltava asiaintila) ympäri kyliä ja tavoitin eräät liukurimäestä. Hetken kuluttua siitä soi ovikello ja sieltä tuli Piristyspartio, tuoden tulppaaneja, laulaen piristyslaulua ja sen lopuksi lausuen piristysrunon. Ja sitten he istuivat kohteliaasti Sinikalla pitkälle iltaan ja kuuntelivat jorinoitani. Voi että mitä ystäviä minulla! Suuren suuri kiitos teille! Kyllä piristi ja yksinäisyys muuttui taas siedettäväksi.

Kuvassa siis saamani tulppaanit joita yritän nyt sitten pitää hengissä parhaan taitoni mukaan. Kuvassa on myös Ekkulin tekemä koulukäsityö jostain yhdeksänkymmentäluvun alusta. Niin ja Euroopan eläinkartan ja yhden valokuvan kulmat.

Muistutan myös että Moonika arvonta on edelleen käynnissä ja arvontaan osallistuvat kaikki Sadas ja arvonta -postaukseen kommentoijat. Tai taidan minä itseni sieltä pois jättää. :)

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Parane pian, kokonaan! Ikävän pitkäkestoisia ovat tuonkaltaiset köhät tänä talvena olleet.

Ouppa kirjoitti...

No niinpä Annika, kamalan pitkään kesti (toivotavasti imperfekti). Vähän jo ehti jännittää että kuinka käy. Lupasin viime perjantaina että menen keskiviikkona taas töihin pitkästä aikaa ja maanantaiana oli vielä ihan räkäinen olo ja ääni hukassa, mutta niin vaan eilen olin töissä ja hyvin jaksoin. Sekä kävin jo vähän lenkilläkin. Eli ehkäpä tauti alkaa olemaan selätetty.

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa kuulla, että voit paremmin! Mä oon muuten löytänyt kaapeistani aivan uutta kangasta, joka ehkä kävisi niiden kestohedelmäpussien tekemiseen. Olisiko sinulla kaavaa, vai revitkö ihan kaupan muovipussin auki kaavaksi ? Mä haluaisin jollain aikajänteellä yrittää, - vaikka ennen ensi joulua ;)-, mutta juuri nyt ei ole kamalasti aikaa käsitöille.

Ouppa kirjoitti...

Ihana, joskus kaapistä löytyy aivan uutta kangasta, miten se on sinne päässyt on ihan mysteeri. :) Tein juuri niinkuin ehdotit Annika, leikkasin kaupan muovisen hedelmäpussin palasiksi ja sillä kaavalla leikkasin omat pussini ja mietin myös ompelujärjestyksen.