Kaikkea ei tarvitse omistaa

Minulla on oma ompelukone, mutta saumuria en omista. Äidillä on saumuri joka aina välillä on minulla lainassa. Se saumuri on aikaa ja elämää nähnyt ja sai vähän lisäaikaa uudesta, venäläisestä hammasrattaasta. Edessä voi kuitenkin lähivuosina olla jo uuden saumurin hankinta. Olemme äidin kanssa päättäneet hankkia yhteisen saumurin, koska ei sitä saumuria niin paljon kuitenkaan tule käytettyä kuin ompelukonetta, että sitä koko ajan tarvitsisi. Lisäksi oman saumurointivuoron odottaminen aktivoi ihmistä kummasti kehittelemään ja valmistelemaan saumurointikohteita.

Koska äidin saumuri oli nyt käyttökelvoton ja meni sitten huoltoon, sain viime perjantaina lainaan yhden toisen saumurin. Se oli omistajallaan ollut jo jonkin aikaa käyttämättömänä, koska saumuri ei tehnyt tasaista tikkiä. Laitoimme Eekin kanssa saumurin taas toimintakuntoon ja nyt olen onnellisena hurruutellut koko viikonlopun. Saldona kolme korjattua vanhaa t-paitaa ja yksi ihan uusi paita. Niin ja saumurin omistajalle toimiva saumuri.

Kuvassa lainasaumuri ompelupöydälläni. Huomioitavaa lankojen värit: ruskea uloin neulalanka ja muut valkoisia. Olen laiska.

Ihana kirjasto

Aikani kuluu tätä nykyä siis gradun parissa. Kasvatustieteen maisterin opinnot ovat siinä vaiheessa, että jäljellä on enää gradu ja kolme siihen liittyvää kurssia. Kurssit on muuten käyty, mutta varsinainen suoritus, joka on osa gradua, on tekemättä. Täällä minä siis istuskelen koneen ääressä päivät ja yritän edistää tuota isoa geetä. Ja kylläpä on ilahduttavaa että Suomessa on vielä jäljellä ilmainen kirjastopalvelu. Olen todella positiivisesti yllättynyt miten paljon olen onnistunut saamaan graduun tarvitsemiani kirjoja lainaan ihan Kouvolan ja lähialueen kirjastoista sekä seutulainakokeilun kautta yhteistyökirjastoista. Lisäksi tuossa muutaman korttelin päässä on pieni aluekirjasto, johon voin tilata toimitettavaksi varaamani teokset. Kaiken kukkuraksi pääkirjastolla voi tulostaa pientä korvausta vastaan. Joten olen siirtänyt oman tulostimen pois käytöstä, koska mustekasetti ehtii aina kuivua ennen kuin saan sen loppuun ja kuivamista estääkseni joudun tulostamaan turhia papereita. Joten on paljon tehokkaampaa ja ympäristöystävällisempää käydä tulostamassa kirjastolla ja maksaa tulosteiden kappalemääristä. Ja minä hupsu vielä nautin pyöräilemisestä kaupunkiin tulostamaan.

Kuvassa gradukirjahyllyn pääty ja alkupää komeasta rivistä kirjaston kirjoja.

Löytö apteekista

Tein eilen onnistuneen kaupunkireissun. Treffasin "vanhaa" ystävääni ja kävin apteekissa. Ystävien tapaaminen on mainiota ja virkistävää vaihtelua gradukirjojen seuralle. Niin oli tälläkin kertaa. Mutta tarkoitukseni ei ollut kirjoittaa siitä, vaan toisesta retkikohteistani. Olen jo pitkään odottanut, että pääsisin ostamaan apteekista aatemaailmaani sopivia tuotteita, sillä sattuneesta syystä olen hiukan naimisissa apteekin rasvojen kanssa. Nyt apteekkiin oli tullut Valanni nimisen yrityksen valmistamaa ihonhoitosarjaa. Yritys on kotimainen ja valmistaa kasviöljypohjaisia ihonhoitotuotteita, jotka eivät sisällä esimerkiksi eläinperäisiä aineita, silikonia ja formaldehydia vapauttavia säilöntäaineita. Ostin yhden putelin kokeeksi ja olen ihan hullaantunut. Tätä tuotesarjaa on mietitty ja kehitelty monelta kantilta. Sen lisäksi että pornukoiden sisällä oleva tavara tuntuu olevan toimivaa, myös pakkauspuoleen on kiinnitetty huomiota. Tuotteista on jätetty turhat vedet pois, joten kuluttaja maksaa vain tiivisteestä, joka säilyy pidempään kun bakteereiden lisääntymiseen ei ole vettä tarjolla. Lisäksi pumppupullossa olevat voiteet saa käytettyä loppuun asti, sillä pumppupullon pohja nousee voiteen vähentyessä. Kerrassaan piristävä kaupunkireissu.

Kuvassa Valannin valmistama Ideal Choice lady Vartalovoide poseeraa parvekkeellamme.

Hurjan hauska viikonloppu

Sisäinen tätini on nyt taas himpun verran näkyvämpi olio. Kummityttöni isosiskonsa kanssa oli meillä viikonloppukylässä. Oli kyllä niin hassua ja hupaisaa kun välillä makuuhuoneestamme (joka oli pyhitetty tyttöjen huoneeksi viikonlopuksi) kuului kikatusta ja kiherrystä ja välillä pientä nahistelua. Se oli varmaan ensimmäinen kohta, jossa tunsin itseni aikuiseksi. Olin totaalisesti sen toiminnan ulkopuolella, se oli tyttöjen oma juttu.

Lauantaina kävimme Kouvolan keskustassa ihan vain muutamat liikkeet. Kaikki pieni, värikäs tai kiiltävä oli tutkittava ja hipellettävä tarkkaan. Lämpimän ilman kunniaksi söimme kesäisesti jätskiä kävelykadulla. Välissä kävimme ottamassa murua rinnan alle ja jatkoimme Tykkimäelle. Tytöt painattivat rannekkeineen onnellisina kolme tuntia laitteesta toiseen. Itse kävin viidessä laitteessa vain hiukan fiilistelemässä. Toisin sanoen, en varmaan olisi uskaltanut edes mennä useampaan laitteeseen. Loppuajan kävelin tyttöjen perässä ja räpsin kuvia ja kannoin tavaroita. Ja samaistuin niihin kaikkiin muihin aikuisiin jotka huolehtivat lapsosistaan. Sieltä se tätiminä taas nosti päätään.

Sunnuntaina pakkauduimme meidän kasarirakettiin, joka on siis merkiltään Peugeot. Tykkimäellä oli myös Peugeot-autorata, mutta tyttöjen mielestä meidän auto minun ajamana oli paljon hurjempi laite. Onneksi heillä oli rannekkeet vielä kädessä, pääsivät minun laitteeni kyytiin niillä samoilla rannekkeilla. Ajoimme siis Repovedelle. Kävimme Lapinsalmen riippusillalla ja Kapiaveden nuotiopaikalla paistamassa makkarat. (Ihan sama reitti kuin viikko sitten, mutta eri porukalla, koska olen ihan rakastunut siihen reittiin. Tuttu ja turvallinen, kohtuu helppo kulkea ja nuotiopaikka on ihana.) Sisäinen tätini ei ole vielä ihan täysin oppinut, pakkasin sitten mukaan vain yhden puukon ja tyttöjä oli kaksi. Onneksi osasivat kinastella puukon käyttövuoroista ilman sitä puukkoa, niin ihan nätisti se meni. Saimme makkarat paistettua ja paljon lastuja vuoleskeltua. Lisäksi saimme yhdet kengät ja lahkeet kasteltua, koska seurueen pienin jäsen oli vakuuttunut että hän ei saa kävellä polulla takaisin lähdettäessä. Hän siis käveli polun vieressä, joka oli hiukan märkä. Sitten ajoimme tyttöjen kotiin, yhden jätskipysähdyksen kautta.

Kuvassa olemme Tykkimäellä, tytöt kävivät kyllä kaikki mahdolliset laitteet läpi, mutta tämä kuva sopii blogiin. Takana näkyy vanha kunnon Calypso.

Äidin hemmottelua

Veimme äitini ulos syömään Äitienpäivän kunniaksi. Tällä kertaa ravintolana toimi Repoveden kansallispuistosta löytyvä Kapiaveden tulenteko- ja taukopaikka. Tarjosimme äidille makkaraa, leipää, nuotiopannukahvia ja rinkeliä, upeita maisemia, komeaa valaistusta ja hyvää seuraa unohtamatta. Repoveden maastoilun jälkeen kävimme vielä Hillosensalmen vanhalta rautatieasemalta löytyvästä kahviosta ostamassa jäätelöt ja nautimme ne vanhan aseman kiviportailla. Oli varsin mukava ja mieleen jäävä Äitienpäivä. (Toivottavasti äiti nautti yhtä paljon kuin minä.)

Kuvassa Repovedeltä löytyvä Lapinsalmen riippusilta, jonka myös ylitimme.