Käytiin isännän kanssa Venetsiassa. Olipahan jännä paikka. Vettä oli jokapuolella ja siltoja kanssa. Varoittelivat etukäteen että tähän aikaan vuodesta vesi haisee, mutta eipä se juuri haissut. Käytiin sillä kuuluisalla kondoliajelulakin, kun kerta oltiin tuonne asti vaivauduttu. En tiedä oliko se nyt maineensa veroista. Oli se kuitenkin aika jännää, olimme iltahämärillä liikkeellä ja välillä kondoli lipui vedessä ihan hiiren hiljaa. Pääsaarilla kun ei kuljeta autoilla ollenkaan, siellä on öisin aika hiljaista, kun ei ole liikenteen melua.
Kaunista Venetsiassa on. Sinivihreä vesi, punaiset, keltaiset ja valkoiset vanhat rakennukset, vihreitä puskia siellä täällä ja pieniä siltoja joka puolella. Tuntui että jokainen näkymä oli tallennettava mieleen. Jalan liikkuminen suurissa ihmismassoissa ja yhtenään siltojen yli kiipeily taas ei ollut niin hurmaavaa. Siksi ajelimmekin paljon vesibussilla eli Vaporetolla ja kävelimme syrjäisimmillä kujilla. Vain torstain kaatosateessa oli pakko mennä lyhyintä reittiä hotellille ja sen reitin oli valitettavasti valinnut miljoona muutakin ihmistä sateenvarjoineen. Onneksi muina päivinä oli kuivaa ja lämmintä.
2 kommenttia:
Oih, Venetsiassako kävitte! Ihania muistoja...pienet värikkäät ja sokkeloiset kadut jäivät mieleen, kultaukset ja historian tuntu kaikkialla, samoin roskat jotka vaan jätettiin kaduille muovisäkeissä. Ne haisivat vettä enemmän. Tervetuloa kotiin!
Kiitosta Annikainen!
Roskapolitiikasta piti ottaa vähän kuviakin, kun tuo Ekkuli on roskaakin ehtinyt ajamaan täällä kotona niin piti ihmetellä miten erilailla ne hommat siellä tehdään. Siellä kun kanavaa pitkin liukuu roskalaiva, johon roskat pakataan ja on siellä semmonen puristinkin, niinkuin roska-autoissa.
Ja oli se kyllä niin ihana reissu. Jää niin kauniita muistoja keinutuolissa haikailtaviksi.
Lähetä kommentti