Lisää vaippoja

Se pieni, jonka syntymää minä ainakin odotan jo suurella innolla sai viikonloppuna lisää vaippoja. Teimme kosteussulullisia ja -suluttomia taskuvaippoja ja ison kasan imuja. Tuommoisia pieniä söpöjä ne kostaussululliset taskut ovat.

Vaippahommia

Ystäväpiiriin tulee pian vauva. Aloittelimme vaipatusurakkaa eilen leikkelemällä ja surauttelemalla sisävaippoja vanhasta flanellilakanasta. Nuo on niin ihanan pieniä! Mitään juuri en vaippa-asioista tiedä, mutta vaikuttaa tuo vauvan tuleva äiti aika hyvin jo asiaan perehtyneen, joten minun roolini oli olla toteuttamispuolen organisaattori. Se tarkoitti myös sitä että komensin ukkelitkin leikkuuhommiin. (Tästä ei sitten tietenkään puhuta julkisesti.)

Pesänrakennusta

Olen saanut merimieheni takaisin kotiin ja viimeisimmät päivät olemme laitelleet kotia uuteen uskoon. Elohuone on uudistanut näköään ja ehkä jopa hiukan tunnelmaakin. Projekti on vielä kesken, enkä enempää nyt vilauttele, mutta tämä piti tulla näyttämään.

Toteutin noin kuudessa tunnissa pitkään suunnittelemani löhöistuinten huputuksen. Ostin kirpparilta kaksi valkoista helmalakanaa, hintaan 4,6oe. Koska materiaalikustannukset olivat niin pienet, uskalsin toteuttaa huput hyvin vapaalla kädellä suoraan sohvan ja nojatuolin päälle kangasta muotoillen. Ihan hyvät niistä tuli, omaan käyttöön kelpaa. Elohuone rauhoittui kummasti ja vähän raikastuikin vaalean värin ansioista. Voi tosin olla että meidän käytössä nuo ei kauaa vaaleita ole, mutta onneksi lakanakankaan voi aina värjätä.

höpöti höpöti

Nythän on niin että minulla ei ole tällä hetkellä kameraa käytössä, joten bloggaaminen mistään uudesta ei nyt suju. Halusin kuitenkin kirjoitella tänne jotain ja kertoa että verkkainen voi olla tahti päivittelyllä. Löysinkin hauskoja kuvia alkukesän kasvimaareissulta.

Näin olin asiaa pohtinut kesemmällä: Kasvimaan sijainti muutaman kilometrin päässä kodista tekee hommasta viehättävää. Nautin eniten siitä, kun saan pyöräillä kasvimaalle ja siellä kitkeä, kastella ja kuopsuttaa kaikessa rauhassa. Kun sitten tulen kotiin, kasvimaa ei muistuta kokoajan olemassa olostaan ja keskeneräisyydestään näkymällä koti-ikkunasta. Tämän kasvimaan olemassa olo tekee kerrostaloasumisesta kesäaikaan huomattavasti mielekkäämpää.

Alimmassa kuvassa on ystäväni Kissa, joka on siis Hannan kissa.

Sadonkorjuuta

Meillä on Hanna-ystäväni kanssa yhteinen kesäharrastus. Kasvattelemme luomuherkkuja kaupungilta vuokratulla viljelypalstalla. Kahdestaan projekti on varsin mukava, kasvimaa ei sido liikaa menoja ja aikatauluja. Venetsian matkamme ajan Hanna hoiti urhoollisesti kasvimaata yksikseen. Kun sitten reilun viikon jälkeen menin maalle, olikin siellä tapahtunut valtavasti kasvua. Herventelin penkkejä ja napsin syksyn ensimmäisiä herkkuja kotiin tuotavaksi. Osa on ihan valioyksilöitä ja toiset vieläkin suloisempia. ;)