Nyt se lähti...

gradu esitarkastukseen, minuutti sitten. Oi elämä mikä odotatakaan nurkan takana. *nostaa kädet ilmaan ja juoksee hullusti jalkoja sivulle viskelleen naapuriin päivittämään kuulumisia* Jotkut kuulemma elää sillä aikaa kun toiset tekee (leikki)tutkimusta. Kiitos kaikille tsempityksestä matkan varrella!

no niin no

Se on kuulkaa nyt niin että muuntokuitujen valmistus ei ole ympäristölle ongelmatonta, sillä valmistuksen yhteydessä syntyy mikkihiiripäästöjä...

Joo gradun viimeistely jatkuu, mutta nyt menen lenkille. Toivon että saan nukuttua edes vähän parina seuraavana yönä, niin jaksan olla töissäkin. Gradu lähtee kyllä esitarkastukseen perjantaina, siitä ei ole pelkoa. Eri asia on vain missä kunnossa. :)

Hyvää alkanutta vuotta kaikille, jatkan elämäntarinani kirjoitusta ehkä jo ensi viikolla. Nyt olisi tsempitykset paikallaan, että saan tuon G:n työstettyä loppuun.

Joulun muistelua

Tämä joulunaika meni näin. Tein gradua kovasti paljon marraskuusta asti ja lopulta olin ilmeisesti niin stressaantunut ja tiukilla tuon projektin kanssa että sairastuin flunssaan. Sitä herkkua kestikin sitten reilusti yli viikon, siis sellaista kuntoa että en juuri sohvalta noussut. Jäi jouluhössötykset aika vähiin ja gradu kanssa. Onneksi koti oli laitettu joulukuntoon jo marraskuussa olleita kaveriporukan pikkujouluja varten joten kotona oli sentään tunnelmaa. Alla olevan lasipullon ja jouluvalot ostin Lahdesta kirpparilta ja nerokkaasti yhdistin itse. :)

Jossain kumman välissä onnistuin tekemään joulukortit. Meille muutti tulostin-skanneri-hässäkkä myös marraskuussa ja tällä kertaa käytin sitä korttien tekoon. Tosin lähti meiltä tänäkin vuonna myös ostokortteja kun en millään jaksa askarrella kaikkia kortteja itse. Minulla on vähän näissä jouluhommissa periaate että sen teen mikä tuntuu kivalle ja loput saa jäädä tekemättä. Ja joulukorttejakin huvitti askarrella jokunen kappale. Ai juu, sekin piti sanoa että kuvat ovat yhä vaan huonompia, koska mun valokuvaajan taito ei ole muuttunut miksikään ja tähän mun läppäriin vaihdettiin uusi käyttis ja nyt mulla ei ole painttia kummempaa kuvankäsittelyohjelmaa.

Ekkulin vanhemmille tein sytykeruusuja kananmunakennoista ja kynttilän jämistä. Ja juu, ei ne olleet tuon kauniimpia, mutta paloivat kuulemma hyvin.

Ison kasan aikuisia lahjoin vanhasta kaulahuivista ja collegepaidasta tehdyilla kasseilla joissa oli lämpötyynyt. Tyynyt taas ompelin Viipurista tuodusta pellavasta ja täytin ohran jyvillä. Niin tervehdyin juuri sopivasti että ehdimme vielä piipahtaa Viipurissa Ekkulin kanssa 21.12. Estimme tällä tempauksella joulustressin, koska näin minulle jäi oikestaan vain yksi päivä aikaa valmistella joulua, se 22.12.

Pikkuiset aasit meni paketissa Ekkulin sisarusten lapsille. Niitä ompelin jo pitkin pimeneviä iltoja, joten ne olivat valmiina (no ilman silmiä) kun pakettienteon aika tuli. (Kummilapset saivat tänä vuonna ostolahjat ihan käytännön sanelemista syistä.)

23.12 Lähdimme Ekkulin kanssa liikkeelle jo aamupäivästä. Kävimme viimehetken ostoksilla ja suuntasimme auton nokan Verlaa kohti. Meillä oli sieltä vuokrattu mökki jossa vietimme joulua vanhempieni kanssa. Mökki oli aika sopivan kokoinen: tupa, keittokomero, kaksi makkaria, pieni saunaosasto ja vessa. Siellä oli sähköt ja juokseva vesi, mutta takkaa sai lämmittää, ja puukiuas. Hyvin siellä joulu meni ja mukavaa että tänä jouluna ei juuri tullut ajettua autolla, sillä Verla on huomattavasti lähempänä sekä meidän omaa kotia kuin Ekkulin vanhempiakin, johon menimme Tapaninpäivänä, kuin minun vanhempieni koti. Alla olevassa kuvassa Ekkuli tekee lumitöitä mökin pihalla. Mökin tuvassa oli kiva moniosainen ikkuna, jonka yhdestä osasta avautui alla oleva näkymä joelle.

Mökillä tunnelmaa teki kyllä paljon myös lumi. Sitä oli ihanan paljon tänä vuonna ja kerrostaloasuja ihan mielellään kolaili pihalle liikkumatilaa.

Mikähän lie joulutonttu se siellä kurkistelee...

Taas ihan mukava joulu, vaikka jäikin vähän nysäksi, kun en oikein ehtinyt panostaa. Kirjoitin kuitenkin joulukirjaa ahkerasti aina kun jaksoin ja ehkä ensi vuonna runsaammin.

Ai mitä pukki toi, no piikkimaton, kuten varmaan miljoonalle muullekin tänä jouluna, olin sitä toivonutkin ja kyllä tykkään. Sain myös akvarellivärikynät, itsetehdyn saippuan ja kynttilän, sukat, Rudolf Koivun julisteesta tehdyn taulun ja pienen Marimekon pyyhkeen joka sopii täydellisesti meidän keittiöön juuri nyt. Yhteiseksi saimme Ekkulin kanssa tämän joulun muumimukit, Pentikin (en tiedä mitä sarjaa) mukit ja pyyhkeet, suklaata ja kahvia.

Nyt jatkan gradun puurtamista, kun vielä on vapaapäiviä jäljellä. Maanantaina sitten reippaasti töihin pitkän tauon jälkeen. Gradu pitäisi jättää esitarkastukseen 15.1, joten tulevat viikot ovat taas kovaa paahtamista.

Joulu, Joulu, Joulu

Pitkän blogihiljaisuuden jälkeen tämä karkaa vähin äänin Joulunviettoon metsän keskelle. Toivotan kaikille lukijoille Mitä Parhainta Joulua ja palaan joskus ensi viikolla raportoimaan kuulumisia.

Pieniä, suuria ihmeitä

Nyt on ollut hyviä päiviä. Tänään sain ruusun Ekkulilta vuosipäivän kunniaksi. Osasipa tuo yllättää. Vietimme hurjan hauskaa juhlapäivää ihan kotosalla hömpsötellen. Päivemmällä ehdin käydä töissäkin ja tehdä gradua, tehokas ja onnellinen minä.

Gradu on nyt edennyt siihen pisteeseen että sivuja on jo 70, teoria valmis, tutkimuksen toteutusosa valmis, tutkimustulokset ja päätelmät melkein valmiit, luotettavuuden tarkastelu, pohdinta ja johdanto puuttuu. Tarkoitus oli mennä esittelemään gradu tammikuussa, mutta silloin ei ole gradusemmoja. Ensimmäinen mahdollinen aika on vasta maaliskuussa, joten silloin sitten. Eli huomio ne joita minun valmistuminen kiinnostaa, valmistujaiset eivät ole maaliskuussa miten olin suunnitellut, vaan vasta huhtikuussa!

Minulla on ihania ystäviä. Yksi lähettää postikortteja mielettömillä elämänviisauksilla piristämään ja tsempittämään.On mennyt etanapostirakkauteni perille. Toinen oikolukee ja kommentoi gradun retaletta ihan vain huvikseen ja auttaakseen minua. Ihan uskomaton aarre. Ja kolmas postitti minulle joulukalenterin, kun surkuttelin kiireisyyttäni ja joulukalenterin puutostilaa, joka on vakava tila. Ihania olette kaikki! Kiitos tuestanne! Olisin halunnut postata näistä erikseen, mutta tämä kortilla oleva aika...

Ja sitten vielä palattuani töihin kahden viikon graduloman jälkeen, yksi opettaja tiedusteli graduni vointia ja kysyi tarvitsenko kieliopin tarkastajaa gradulle. Häneltä puuttuu tarkistettava päättötyö jostain äidinkielen kurssisuorituksesta. No jaa, mitenhän olisi, antaisinko graduni tarkistettavaksi. Kuten varmaan kaikki blogin lukijat ovat huomanneet, minun oikeinkirjoitus ei ole mitään maailman huippua, joten, TODELLAKIN annan gradun kielioppitarkastukseen. Taas kerran elämässäni tapahtuu asioita joiden uskon vain kuuluvan mennä juuri näin.