Ihana loma tänäänkin

Sinne katosi jo melkien koko loma. Jotain on tullut tehtyäkin, mutta enimmäkseen olen keskittynyt rentoutumiseen. Sellaisten asioiden tekemiseen joiden parissa voin hyvin. Olen vähän nikkaroinut, tavannut ystäviä ja vanhempiani ja ollut vaan. Tänäänkin oli taas kyllä yksi sellainen lomalta tuntuva päivä. Heräsin yhdeltätoista. Kiiruhdin kaupaungille etsimään paitaa huomisiin ristiäisiin. Hiki hatussa suhasin siellä ja löytyihän se paitakin. Sitten hurautin Lauralle haravoimaan, huhkin muutaman tunnin sydämeni ilosta haravan varressa ja hurautin takaisin kotiin. Myöhemmin illalla Laura tuli vielä meille (eihän sitä nyt voi koko päivää samassa paikassa olla, vaikka saman ihmisen kanssa olisikin). Teimme "hamppareita" itse, syöpöttelimme ja pelailimme äksälaatikolla.

Tänään valmistui myös pienen pienet tossut huomenna ristittävälle vietäväksi. Tein ne Ravelryn kautta löytyneellä enkunkielisellä ohjeella. Ohje oli aika helppo, mutta se oli minun ihan ensimmäinen enkunkielinen, joten hetki sen tavaamiseen meni. Tossut kaipaisivat jotakin piristys-koristusta, mutta nyt ei oikein luovuus ja jaksaminen enää kuki, joten ovat nyt tuollaiset vähän tylsät.

Kukkia

Kun sitten palasimme Tampereelta kotiin, ikkunassa odotti yllätys. Kaktus oli ryhtynyt kukkimispuuhiin. Minä kun hoidin kyseistä kasvia varsin lahjakkaasti koko kesän parvekkeella, muistamatta juurikaan edes kastella sitä. Siellä se nautti päivittäiset paahdeannoksensa ennen puolta päivää, kunnes aurinko kääntyi nurkan taakse. Nyt tuo rupesi sitten kiittelemään hyvästä hoidosta. :) Minä en muuten tiedä kaktuksen lajiketta, mikä lie joulu- vai juhannuskaktus. Joka tietää saa kertoa miullekin, Nalletäti ehkä, tai jopa äippä? Olisko syyslomakaktus hyvä? Minä kun olen biologiassa sillä tasolla että huonekasvit ovat joko roipakkeita, kaktuksia tai joitain muita vähän erikoisempia. Paitsi että kun aloin asiaa miettimään niin huomasin että kyllähän minä tiedänkin aika monen meilläkin asuvan kasvin nimen. Semmoinen viherpeukalo minä olen.

Loman käynnistys Tampereella

Täällä nautitaan syyslomasta koko perheen voimin. Aloitimme Ekkulin kanssa lomailun karauttamalla heti perjantaina Tampereelle kyläilemään ja tapaamaan samoja kavereita kuin helmikuussakin. Taas tuli pyörähdettyä Finlaysonilla ja American Dinerissa. Vähän tuli käveltyäkin ja ihmeteltyä niin kauniita maisemia kuin kesyjä oraviakin. Lauantai-iltaa vietimme isäntämme bändin bändikämpällä, soitellen äksälaatikolla rokkia. Oli kyllä tooosi hauskaa. :)

Lahjetta pitkin kiivenneen oravan ihmettelyn ja rokin soittelun lisäksi tältä reissulta mieleen jää ehdottomasti omenat. Vierailimme isäntämme vanhemmilla ja voi ihmettä, minä sain sieltä mukaan kaksi omenahillopurkkia ja ison purnukan kuivattuja omenalastuja. Itse olen siis tavannut tämän kaverimme ihastuttavan äidin kerran aikaisemmin. Kylläpä oli mukava vierailu. :)

Kuva on vähän ankea; hämärä, salama ja valokuvaustaidoton kuvaaja ovat huono yhdistelmä. Koittakaa kestää.

Harmaa syksy

Vielä ennen kuun vaihtumista ehdin pienen päivityksen väsätä. Suuria ajatuksia ei ole jakaa, eikä suuria tekojakaan, vain pientä arkea. Tämä syksy on jotenkin harmaa, syksyn väriloisto ei nyt pääse maailmaani läpi, vaan pimeys, koleus ja harmaus ovat vaan vahvasti läsnä. Kaikki on ihan hyvin, mutta stressi on edelleen valtava jossain alitajunnassa. Siksi en ole jaksanut kirjoittaa tänne, en tehdä käsitöitä, en ulkoilla ihmettelemässä syksyn värejä... Tämän kuitenkin tiedostettuani olen nyt vähän jo pakottanut itseni aktivoitumaan.

Olen taas kaivanut neulepuikot esiin, selannut Ravelryä hartaudella ja vähän näperrellyt. Mihinkään suureen ei riitä energia. Tänään kävin Sinooperin Idea-illassa ihmettelemässä. Suuria ideoita ei sieltäkään mukaan tarttunut, mutta helmiä kuitenkin, nimittäin puuhelmiä. Minun työpukeutumiseeni kuuluu olennaisena osana puuhelmet ja nyt tunnen suunnatonta tarvetta saada useammat helmet töissä käytettäväksi. Nappasin siis Sinooperista matkaan viininpunaisia isoja puuhelmiä ja kotiin päästyäni värkkäsin niistä jo olemassa olevien pikkuhelmien kanssa kaulanauhan.

Täällä ollaan...

Elämässä on nyt vähän tapahtunut ja blogin päivitys on jäänyt taas jalkoihin. Itse aloitin useamman kuukauden pituisen sijaisuuden jo heti silloin kun koulut alkoi. Olen ihan uponnut koulumaailmaan ja tykkään työstäni sekä koulusta jossa työskentelen. Tänään lupauduin pitämään tekstiilityön tuunauskurssin koululla joskus kevätlukukaudella... Teen neljä päivää töitä ja keskiviikoisin teen gradua kotona. Tämä järjestely on ainakin tähän asti toiminut. Vaikka työpäivät on pitkiä ja gradupäivinäkin saan hyvin kulutettua koko päivän opintojen parissa, jaksan ainakin toistaiseksi ihan hyvin. Työ ja gradu antavat niin erilaista ajateltavaa että on oikeastaan piristävää vaihtaa välillä puuhailun kohdetta.

Perheen toinen osapuoli taas lopetti duunarihommat ja lähti opiskelemaan. Tuolla se nyt naputtaa selän takana esitelmää. On ollut hassua sopeutua taas kahden opiskelijan arkeen, vaikkakin omat opintoni ovatkin jo loppusuoralla. Lähinnähän tuo opiskelun aloitus vaikuttaa meidän tuloihin ja siihen että nyt meillä on enemmän yhteistä aikaa kotona. Tosin tuo toinen opiskelija tuntuu käyttävän sitä aikaansa vähän noihin opintoihinkin... No ollaanpahan ainakin samassa huoneistossa. Ai ja juu, on meillä nyt sitten toinen autokin koulumatkoja varten. Juu kyllä mun sisäinen hörhöni kapinoi, mutta näillä mennään. Täytyy nyt miettiä eri vaihtoehtoja, minähän siis TARVITSEN tuon pikku Zipittimen työmatkoja varten ja olen niin kiintynyt siihen että en tahtoisi luopuakaan.