Elämän aakkoset

Nappasin Tiivin Lahonneelta lankkulattialta idean ja listaan oman elämäni aakkoset. Keskityn siihen mitä ne ovat juuri nyt, jotta voin vaikka kymmenen vuoden päästä nähdä häivähdyksen tästä hetkestä. Muutama jäi pois kun en millään keksinyt.

A auttaminen, aurinko, aivopierut

B blogit

C chibi (uusi automme, josta voisinkin kirjoittaa joku päivä)
D dialogi
E Ekkuli, ekologisuus
F fysioterapia, foorimit
G gradu, Göteborg
H hiljaisuus, huumori, hippeily, hiusten kanssa räpeltäminen, hyvyys
I iskä
J julkiset kulkuneuvot
K kierrätys, käsityöt, kirpputorit, kirjasto, kummeus, koti
L luonto, luottamus, luomu, laulaminen, lehtiroskis :), liikunta
M metsä, matkustaminen
N netti, nettipelit, nukkuminen, näpertäminen
O oppiminen, ompelukone, opintotuki
P polkupyörä, parisuhde, positiivisuus
R retro, reppu ja rinkka, reilu kauppa
S sauvakävely, stressaaminen, Stockholm, sämpylät, sijaisuudet
T tietokone, tanssiminen, talkoohenki
U uusiokäyttö, uudelleenkäyttö, uusiutuvat luonnonvarat, ulkoilu
V vastuu, viini,vaeltaminen
W wikipedia
X x-akseli tai vaan joku muuttuja
Y ystävät, ympäristöystävällisyys, yhteistyö
Å Åland
Ä äippä

Kuvassa polkupyöräilyä, matkustamista, Ålandia, ulkoilua, käsitöitä, näpertämistä ja vaikka mitä muuta. Erityisesti huomioitavaa kauniit taiteilemani lehdet, jotka edustavat piirrustustaitoni huippua.

Onnellinen päivä

Tänään piti olla kaunis ja aurinkoinen päivä. Odottelin, mutta ei näkynyt aurinkoa. Kaunis siitä kuitenkin tuli, ainakin mieleinen. Aamupäivän istuskelin koneella lueskellen minulle uusia blogeja, kuten Tiukusen, Kataliinan ja Tiivin blogit. Rentouduin ja tempauduin taas aivan eletyn elämän syvyyksiin ja nauttimaan vanhojen asioiden hengestä. Mielessä oli myös pyörineet keittiössä majailevat, kohta vanhaksi menevät kananmunat ja niiden hyötykäyttö. Yhdistin ihanuuksia, vanhoja tavaroita ja herkuttelun, ja väänsin minikokoisen muffinitaikinan. Paistoin muffinit kirpparilöydössä, kuuden muffinin vuoassa. Siinä häärätessäni muistin myös tuon kuvassa olevan ihanan keittiön pikkuliinan, jonka kaivoin käyttöön taas hetken lepotauon jälkeen.

Muffneissa on ruokosokeria, kaakaojuomajauhetta (ei siis leivontakaakaota) ja pari palaa Fazerin lontoonrae suklaalevystä. Kovasti jännitin noin pienen taikinaerän onnistumista ja noiden ainesten sopimista muffineihin. Avokin makutestin mukaan kelpaavat kuulemma töihin evääksi, joten taisin onnistua. Olo on hurjan onnellinen, koska en ole mikään leipoja enkä keittiöihminen. Sopiva itsetunnon kohotus viikon lopetukseksi.

Hyvän mielen kaupunkireissu

Ekoshoppailimme tänään Hanna-ystäväni kanssa. Meidän pesuaineet alkoivat olla vähissä, joten uudelleen täyttöä kaivattiin jo kipeästi. Aloitimme luonnonsuojeluliiton Luontopuodista, siellä kävimme täydentämässä tyhjentyneet pyykinpesuaine-, tiskiaine- ja shampoopurnukat. Sitten suuntasimme Kouvolan Luontaistuote -kauppaan mistä ostin Avena sativaa ja Passifloraa. Avena sativaa olen käyttänyt nukahtamiseen, minulle se ei enää tehoa kovin hyvin, mutta avokille tehoaa, joten ostin myös Passifooraa testiin, josko se tehoaisi minullekin. Luontaistuotekaupasta ostin vielä hammastahnaakin. Tähän asti olen luullut että tarvitsen fluorillista hammastahnaa, mutta Hanna ystäväni tiesi kertoa, ettei Kouvolan alueella tarvitse, koska vedessä on fluoria ihan riittämiin. Ostin siis fluorittoman.

Seuraavaksi suuntasimme kirjastoon, josta ongin muutamia kirjoja graduun ja Hanna kävi lukemassa päivän lehden. Lehden lukeminen tekisi minullekin hyvää, niin tietäisin mitä täällä tapahtuu, mutta jäi taas lukematta. Ennen kotiin lähtöä taapersimme vielä suutarille kyselemään, josko Haltin mainioita kävelykenkiäni voisi korjata. Ja minusta ihan uskomatonta, suutari sanoi korjaavansa ne 12 eurolla. Kengistä oli siis kantavahvike hiertänyt sisäpuolelta kankaan rikki. Paremmin en osaa ongelmaa selittää. Pääasia että saan hyvät ja luotettavat kenkäni takaisin toimintakuntoisina niin ei jalat kastu syksyn sateissa.

Tuli tosi hyvä mieli moisesta shoppailureissusta. Pääsimme autokyydillä retken alkuun ja muuten kävelimme ekohenkisesti rastilta toiselle ja lopuksi kotiin asti. Emmekä edes kastuneet, kun sade alkoi vasta vartin kotiin tulon jälkeen.

Kuvassa Luontaistuotekaupan ostoksia.

Perusasiat kunnossa

Tänään olen tutustunut vaihtoehtoisen kaupan järjestöön nimellä MarketPlace: Handwork of India, joka tarjoaa Intian slummeissa asuville naisille mahdollisuuden työskennellä käsityöläisinä, kouluttaen työntekijöitä samalla terveyteen liittyvissä asioissa ja tarjoten haasteellisia työtehtäviä ja maan tulotasoon suhteutetun palkan. Systeemi kohottaa naisten itsetuntoa, elämänhallintataitoja, elämänlaatua ja vaikka mitä muuta (hyvin tieteellinen ilmaus tuo viimeinen). Luin tästä siis Clothing and Textiles Research Journal -lehden artikkelista ja sain graduunkin kirjoitettua pienen kappaleen aiheesta. Teksti oli hyvin innostava, ja yksi kohta siitä jäi erityisesti mieleen. Naiset esittelivät onnellisina yhden huoneen kokoisia siistejä kotejaan, joiden kohentaminen oli mahdollistunut omien tulojen myötä.

Edellinen pisti ajattelemaan. Ehkä minulla olisi vielä vähän varaa tinkiä kestävän kehityksen ajatuksen hengessä omista tarpeistani. Kestävän kehityksen ideahan on kaikille tasapuoliset mahdollisuudet elämän perustarpeiden tyydyttämiseen. Minun elämässäni on kaikki perusasiat kohdallaan, ja asunnossammekin on useampi huone. Joten pyrin muistamaan tämän. Intialaiset naiset ovat ylpeitä yhden huoneen kodeistaan, johon joku oli esimerkiksi saanut betonilattian itse hankituilla ansioilla. Noissa kodeissa asuu varmasti myös enemmän ihmisiä kuin meillä, joten miksi en olisi tyytyväinen omaan kotiini? Mitä olennaista minulta puuttuu?

Ihan vain itseäni ruoskiakseni, otin kuvan yhdestä kotimme inhokkikohdasta, keittiötä. Ruskeat kaapinovet, kamala välitilan muovimatto "laatoitus", valokatkaisijasta en edes vaivaudu sanomaan mitään ja sitten tuo teräksinen tiskipöytä... Mutta siis, ole onnellinen Ouppa siitä mitä sinulla on. Nehän toimivat tarkoituksessaan.

Ojensin käteni

Eilen kävin elämäni ensimmäistä kertaa luovuttamassa verta. Olin Hanna-ystäväni kanssa liikkeellä, joten minun kovan jännittäjän ei tarvinnut jännittää ihan niin paljon. Lisäksi olin lukenut Veripalvelun sivuilta mitä tuleman piti. Ensiksi terveydenhoitaja katsoi terveystietojani läpi ja tenttasi kovasti onko ihonsiirteeni varmasti kokonaan omaa ihoani. Vakuutettuani että iho on omaani pääsin luovuttamaan. Siinä pedillä pötkötellessäni, vasemmasta käsivarrestani yritettiin löytää verisuonta, pienen pistelyn jälkeen jouduttiin vaihtamaan kättä. Onneksi oikeasta kädestä löytyi verisuoni helpommin ja pääsin lopulta luovuttamaan. Itse luovutus kesti vain kymmenisen minuuttia ja sen jälkeen piti vielä pötkötellä ja istuskella hetki. Kokonaisuudessaan reissuun meni kuitenkin yli tunti, kun oli noita mutkia matkassa. Verenluovuttajille oli varattu juomista, pientä purtavaa, ruusut, pinssit ja ensikertalaiset sai vielä hengenpelastaja-kassin tietovihkosen kera.

Verenluovutuspäivänä pitää juoda paljon ja luovutuksen jälkeen ei saisi saunoa tai rasittaa itseään fyysisesti. No minulle ainakin tuli sen verran hutera olo että ei olisi edes tehnyt mieli. Itse asiassa olo oli heikko vielä tänään aamupäivälläkin. Lisäksi aivotoiminta on ollut jotenkin hidasta ja nurinkurista. Vaikka eihän sitä välttämättä voi verenluovutuksen piikkiin laittaa. Kuitenkin luulen, että minusta tuli nyt verenluovuttaja. Olen aikoinaan saanut itse aika paljon toisten luovuttamaa verta, joten nyt kun fyysisesti kykenen, haluan maksaa omalla verelläni takaisin.

Kuvassa ruusu jonka sain urheasta suorituksestani palkkioksi. Kukkateema näköjään jatkuu...