Pieniä tarinoita arjesta, maustettu käsitöillä, hörhöilyllä, onnella ja joskus ajatuksillakin.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Metsäterapiaa

Minulla on uusi vanha harrastus. Ulkoilutin tässä sauvoja yksi päivä purkkarilla ja tunsin olevani väärässä paikassa. Purkkarilla on nimittäin jo ladut, ei tosin koneen tekemät, mutta ei se himohiihtäjiä haittaa. Siellä suihkii suksimaakareita ihan solkenaan, joten suksettoman sauvojan on parempi pysyä poissa. Tämä on minulle aina haikeaa aikaa vuodesta, koska rakastan metsää ja jos en voi kävellä purkkarilla en pääse metsään. Kunnes tajusin ihan äskettäin että koiraihmiset metsäilevät talvellakin. Pakkohan koirien on päästä ulos. Joten minäpä otin asiakseni opetella lähimetsän koirapolut ja samoilla niitä pitkin illan hämärissä. Toivottavasti koirat ja koiraihmiset eivät pahastu että käytän heidän polkujaan. Itse ajattelen sen niin että onpahan helpompi kulkuiset polut kun useampi jalkapari niitä tallustaa.

Ei kommentteja: