Sain tuossa eilen tuotesuunnittelu ja projektityöskentely 3 -kurssin valmiiksi. Kyseisellä kurssilla ainakin Anna-Mari Raunio, Marketta Luutonen ja Mirja Kälviäinen kertoivat siitä että ihmiset kuluttavat tuotteita paljon myös ihan henkisistä syistä. Tuotteisiin muodostuu henkinen suhde, ihmiset jatkavat identiteettiään, täydentävät keskeneräisyyttään tuotteilla. Ovelat markkinavoimien edustajahenkilöt käyttävät tätä hyödykseen luoden ihmisille uusia tarpeita ja sitten suunnittelemalla tarpeisiin sopivia tuotteita. Näin alkaa kuluttajien nurkat pursuilla toinen toistaan oleellisempaa roinaa, jota käytetään muutama viikko ja unohdetaan sitten. Kyseinen kurssi on taas saanut pohtimaan omaa kulutuskäyttäytymistä vähän kriittisemmin.
Vessapaperi, ei se ole ihan huono keksintö. Nykyiset tarkoitukseensa tarkasti suunnitellut peränpyyhkimet ovat ihan miellyttäviä, verrattuna edeltäjiinsä sanomalehtiin. Ainakin tarve on ollut olemassa jo ennen tätä tuotekehitystä. Tiedän kyllä talouksia, jossa vessapaperia ei osteta kaupasta, vaan peränpyyhkimen virkaa ajaa pestävät kangaslaput tai ihan kangaspyyhkeet. Suurimmassa osassa Suomalaisista kotitalouksista kuitenkin käytetään ihan vessapaperia, pahvihylsyn päälle rullattuna, kaupasta ostettuna. Niin käytetään meilläkin. Tällä hetkellä vessasta löytyy Soft Emboa, ja osuipa silmäni paperin muoviseen pakkaukseen. Kyseisen kakkapaperin pakkauksessa lukee "pehmeää ja kaunista". Siis onko minulle myyty peränpyyhintää varten kaunista tuotetta? En oikein käsitä sen kauneuden ideaa tässä yhteydessä, sillä ei se paperi ainakaan kovin kauaa ole kaunista sen jälkeen kun se on otettu käyttöön. No siitä pehmeydestä ei kyllä ole mitään haittaa.
