Oli aika kun olin teini ja olin sitä mieltä että ainoa oikea sisustusväri on sininen. Hamstrasin sinisiä kankaita ja sinisiä tavaroita. Kaikki sai olla yksinkertaisesti sinistä. No sellaisen absoluutisuus aiheuttaa ähkyä. Vieläkään en oikein pidä sinisestä sisustusvärinä.
Kävi kuitenkin niin että minusta riippumattomista syistä meille eksyi sininen sohva (nimeltänsä Sinikka). Ja sitten turkoosin sininen pieni kirjoituspöytä, josta tulikin minun ompelupöytä. Kun nämä kaksi ovat elohuoneessamme yhtä aikaa, ei voi kun antaa periksi ja todeta että kai sitä sinistä voi taas vähän olla. Ja onhan se helpompaa kuin tapella vastaan kun on jo valmiiksi sinisiä huopia ja tyynyjä ja lamppuja ja tauluja ja...
Niinpä repsahdin lopulta ihan täysin. Kaivoin esiin vanhoja sinisiä sisustusjuttuja ja kankaita. Ja kaiken kukkuraksi ompelin elohuoneen tuoliini sinisen päällisen. (Valitettavasti kuva on huono, en jaksanut värjötellä parvekkeella pidempään.) Päällinen on tietysti vain epämääräisistä tilkuista kasattu. Isommat siniset kankaat säästän parempaa tarkoitusta varten, niinkuin sellainen joskus tulisi...
4 kommenttia:
sininen on mainio sisustusväri! t.bacu, jolla kotona paljon sinistä..
HEipsan "naapuri". Mä vähän arvelinkin että sä kommentoit tätä. :) Joo on se sininen ihan ok...
Mäkin oon sun kriteereillä sitten ihan teini edelleen, jos sininen on teiniväri ;)! Hienon päällisen olet tehnyt tuolille!
Moikka Annika! Se teiniys ja sininen liittyy vain minun henkilökohtaisessa elämässä tiiviisti yhteen. Pidän kyllä montaa näkemääni sinisellä sisustettua kotia ihan viihtyisänä ja ei-teininä, mutta omassani tunnen edelleen voimakkaan viittauksen nuoruusvuosiin. Esimerkiksi Bacun koti ei ole mitenkään erityisen teini, vaan ihanan rauhallinen ja viihtyisä ja ne kuvat joita Sinun kodista olen nähnyt, eivät myöskään viittaa teiniyteen. :) Eli ei hätää!
Lähetä kommentti