Pieniä, suuria ihmeitä

Nyt on ollut hyviä päiviä. Tänään sain ruusun Ekkulilta vuosipäivän kunniaksi. Osasipa tuo yllättää. Vietimme hurjan hauskaa juhlapäivää ihan kotosalla hömpsötellen. Päivemmällä ehdin käydä töissäkin ja tehdä gradua, tehokas ja onnellinen minä.

Gradu on nyt edennyt siihen pisteeseen että sivuja on jo 70, teoria valmis, tutkimuksen toteutusosa valmis, tutkimustulokset ja päätelmät melkein valmiit, luotettavuuden tarkastelu, pohdinta ja johdanto puuttuu. Tarkoitus oli mennä esittelemään gradu tammikuussa, mutta silloin ei ole gradusemmoja. Ensimmäinen mahdollinen aika on vasta maaliskuussa, joten silloin sitten. Eli huomio ne joita minun valmistuminen kiinnostaa, valmistujaiset eivät ole maaliskuussa miten olin suunnitellut, vaan vasta huhtikuussa!

Minulla on ihania ystäviä. Yksi lähettää postikortteja mielettömillä elämänviisauksilla piristämään ja tsempittämään.On mennyt etanapostirakkauteni perille. Toinen oikolukee ja kommentoi gradun retaletta ihan vain huvikseen ja auttaakseen minua. Ihan uskomaton aarre. Ja kolmas postitti minulle joulukalenterin, kun surkuttelin kiireisyyttäni ja joulukalenterin puutostilaa, joka on vakava tila. Ihania olette kaikki! Kiitos tuestanne! Olisin halunnut postata näistä erikseen, mutta tämä kortilla oleva aika...

Ja sitten vielä palattuani töihin kahden viikon graduloman jälkeen, yksi opettaja tiedusteli graduni vointia ja kysyi tarvitsenko kieliopin tarkastajaa gradulle. Häneltä puuttuu tarkistettava päättötyö jostain äidinkielen kurssisuorituksesta. No jaa, mitenhän olisi, antaisinko graduni tarkistettavaksi. Kuten varmaan kaikki blogin lukijat ovat huomanneet, minun oikeinkirjoitus ei ole mitään maailman huippua, joten, TODELLAKIN annan gradun kielioppitarkastukseen. Taas kerran elämässäni tapahtuu asioita joiden uskon vain kuuluvan mennä juuri näin.

Tuolin tuunaus

Mitä tehdään vanhalle tuolille, joka toimii tarkoituksessaan, mutta on kulunut ja ruma sekä kirpparilta ostetulle neuletakille, joka on nyppyinen ja keinokuituinen, mutta ihanan värinen? Ne yhdistetään! Tästä lähdettiin liikkeelle:

Tuoli majailee meidän eteisessä, vessan ja keittiön oven väliin jäävässä kulmassa. Se on ihan täydellisen kokoinen siihen ja jotenkin asettunut paikoilleen. Meille se on kulkeutunut kummityttömme (4v) kotoa aikoinaan. Tuoli itse on vanha Martelan tuoli. Pohjassa luki vuosiluku 1985. Sopii hienosti meidän 1979 rakennettuun asuntoomme, joka on alkuperäiskunnossa. Se huomaa erimerkiksi tuosta ihanasta koiranoksennusmuovimatosta, mitä on kaikissa asunnon huoneissa (paitsi vessassa ja kylppärissä). Tuolin alla lattialla on myös joku kumma tahra, täytyy vielä testata jos se siitä jollain vähän hälventyisi.

Neuletakki on akryylia, nyppyyntynyt sieltä täältä ja hihassa joku musta läikkä. Makso vissiin vajaan euron aikoinaan ja mukaan lähti tosiaan ihan vaan tuon värin takia. Joskus mietin että teen siitä itselleni semmosen kesävaatteen, mikä vähän lämmittää jos ei pelkällä t-paidalla tarkene, mutta sitten tuo akryyli ei oikein inspiroinut...

Vaan tulihan se inspiraatio sieltä viimein! Tässä pari kuvaa lopputuloksesta.

Tykkään!

Piparkakun voimalla

Viime viikolla laittelin kotia joulukuntoon. Tällä viikolla olen odotellut Joulua syömällä pipareita. Piparit ovat mielestäni paras jouluruoka, mistään muusta suuhunpantavasta Joulunaikaan en niin välitä, no ainakaan niin paljon. Yritän taas tietoisesti tänäkin Jouluna vältellä pipareita minkä jaksan, mutta nyt vähän repsahti.

Kytrötän nyt pari viikkoa kotona koneen ääressä hyvin tiiviisti. Tavoitteena saada gradun tutkimustulokset kirjattua ja tehdä niistä jokunen päätelmäkin. Ihan kivaa hommaa se on, mutta maistuu niin paperille aina välillä että pipari silloin tällöin jouduttaa hommaa kovasti. (Niin tässä teille selitys mistä se akateeminen turvotus tulee...)

Päivän kuva liittyykin hienosti koko postauksen asiaan. Se on siis yksi keittiön joulukoristeista ja jostain syystä minulle kovin mieleinen. ;)

Sur sur surauteltu

Tällä viikolla olen tehnyt kovasti töitä, koska ensi viikolla olen kotona tekemässä gradua. Olen myös käynyt Lahdessa Jenni-ystävää tapaamassa ja samalla vähän jouluostoksilla. Perjantai-iltana vietimme kaveriporukan pikkujoulunt meillä. Kotikin on siis jo aika hyvällä joulumallilla. On ollut touhukas viikko ja siitä toipumiseen olen tarvinnut paljon aikaa ompelukoneen ääressä.

Eilen tein muutaman kauppakassin jo aikoja sitten kirpparilta mukaan terttuneesta kankaanpalasta. Tästä lähtien ei pitäisi ostaa muovikasseja edes yllärikauppareissuilla työpäivän jälkeen, sillä nuo kassit muuttavat jemmailemaan autoon (siihen pieneen jolla minä ajan).

Emalinalle

Viime viikolla tein pitkästä aikaa retken Kylähullu-kirppikselle Laura-ystäväni kanssa. Mukaan tarttuin Ekkulille farkut, biojätekori, peltinen Joululautanen ja pieni emalimuki. Tällä kertaa kuvaan pääsi vain tuo viimeeksi mainittu. Kahvipurkki on jo vanha tuttu, mutta tuo nallen kuvalla varustettu emalinen kahvimitan säilytysmuki on se uusi suloinen tulokas.