Taas on puuhattu

Tänään oli taas ihan huippupäivä! Teimme retken kaupunkiin Hanna-ystäväni kanssa. Piipahdimme parilla kirppiksellä, jätskibaarissa ja muutamassa muussa kaupassa. Haalimme kasaan sisustusostoksia ja vähän muutakin. Reissun jälkeen laittelimme Hannan ja kumppaneiden parveketta kesäkuntoon ja siitä tuli ihana. 

Kun sitten marssin kotiin, en voinut olla puuhaamatta omallakin partsilla. Sain onneksi Ekkulinkin mukaan touhuamaan ja parveke sai amppelitelineet ja bambuverhon jo paikoilleen. Amppelitelineet on kivat, toisessa on orava ja toisessa pöllö. Kasveja tulee vielä lisää kunhan kasvavat suuremmiksi. 

Surauttelin liivin

Helatorstain kunniaksi toteutuin yhden ompelusuunnitelman. Olisi kyllä pitänyt ompeloida ihan muita juttuja, mutta olin tämän tarpeessa. Tampereelta muinoin tarttui mukaan Finlaysonin Tapiota yhden pussilakanan muodossa. Tein siitä nyt sitten tuollaisen ulkoiluliivin. Oli mukavan piristävää pitkästä aikaa kohdistaa kuvioita ja tikkailla oikein huolella saumoja.

Kaavan nappasin tämän vuoden helmikuun Suuresta Käsityölehdestä, mutta muokkasin kaavoja aika paljon. Liivistä tuli muuten oikein ihana, mutta helman tein monta kertaa eri versioina enkä saanut siitä vieläkään mieleistä, saatan sen vieläkin tehdä uudelleen, kunhan pohdin... Kuvioiden kohdistamiset onnistuivat minun tekemiksi todella hyvin, en nimittäin ole mitenkään kykeneväinen tekemään millin tarkkaa työtä. Kaulukset kokoilin pienemmistä tilkuista että sain niihin kivasti kuviot. Kun kaulusta pitää auki alhaalla kurkistelee sieltä puput.

Liivin vetoketjut on kirppikseltä, ruskeat resorit kirppikseltä löytyneestä ribbipoolosta. Liivin vuori on vanhasta työtakista reikävuoria ja kauluksen naru ihan käyttämätöntä. Lisäksi liivin niskasta löytyy ripustuslenkin alta "tuotemerkki" ja kunnianosoitus kankaasta sinne minne kuuluukin. 

(Kuvat ovat tänään kökköjä, en ollut kuvauksella päällä, halusin kuitenkin esitellä aikaansaannokseni heti.)

Tänään onnellinen

Monen muun lailla minutkin valtaa keväisin hirveä pesänrakennusvimma. Luen sisustusblogeja ja katselen myynnissä olevia asuntoja huokaillen. Sitten palaan todellisuuteen ja tajuan että kotona, täällä missä nyt asun, olisi paljon paljon tehtävää. Ja sitten siinä puuhaillessa muistan että olen päättänyt iloita siitä mitä minulla on, enkä haikailla sitä mitä ei ole, niin voin olla onnellinen aina kun haluan. Niinpä nappasin äärettömän käytännöllisestä, mutta samalla niin suloisesta kyökin seinästä kuvan ja päätin olla tänään siitä iloinen.

Seinällä on yllättävän paljon lämpimiä tunteita ja muistoja, mitkä eivät ehkä näy tuosta kuvasta. Pienen kaapin olen tehnyt itse ala-asteella, se toimittaa nyt lääkekaapin virkaa. Sen päällä on minun ja äidin neulomat tiskirätit. Keskimmäisen naulakon olen saanut rippilahjaksi silloiselta kaveriporukaltani. Muut naulakot on ostettu Savonlinnassa asuessa, norsunaulakko Karoliinasen kanssa. Pikkunaulakossa roikkuu Savonlinnasta kirpparilta ostettu minun essu ja kummitytölle (3v) itse tekemäni essu, sillä hänestä on itsestään selvää että hän tulee meille leipomaan silloin kun tulee. Iso kukan rotisko joka tunkee kuvaan, on Nalletädiltä saatu. Oikeasti se on ihana, eikä mikään rotisko. Ei hullumpi seinä.

Meni meni

Vappu meni, viikko meni, Äitienpäiväkin meni, jäljelle jäi yksinäinen kahvikuppi pöytään. Viime viikolla sairastelin urakalla ja tämä ihan kohta päättyvä viikko on ollut työntäyteinen. Pestauduin tuonne melkein kymmenen kilometrin päähän ehkä koko loppu kevääksi ts-opeksi. Tunteja on paljon ja päivät on pitkiä, kun vielä pyöräilen työmatkan useana päivänä. Vaan eipähän tarvitse miettiä kuinka vapaa-ajan kuluttaa. Yritän blogiakin joutaa päivittämään, mutta jos ei kuulu hetkeen niin työ se sitten häiritsee.

Äitienpäivää vietimme tänä vuonna ihan meillä kotona, koska kaikki seurueen jäsenet eivät ole nyt Repovesi-kunnossa, kuten viime vuonna. Minä olen sen tasoinen keittiöihme että omille vanhemmilleni kehtaan ruokaa laittaa ja tarjota, mutta en kyllä juuri muille. No juu, kyllä meillä syödä saa jos ruoka-aikaan paikalle osuu, mutta en kyllä rohkene ketään oikein syömistä varten kylään pyytää. Niin ja tänään siis laittelimme ruuan ihan yhteistuumin Ekkulin kanssa, en ole ottamassa koko kunniaa itselleni. :)