Pieniä tarinoita arjesta, maustettu käsitöillä, hörhöilyllä, onnella ja joskus ajatuksillakin.

tiistai 28. huhtikuuta 2009

Parvekkeella tapahtuu taas

Parvekkeen muovikalusteet saavat verhoilunsa yksi kerrallaan. Nyt oli yhden tuolin vuoro. Aluksi oli tarkoitus leikellä ja ommella mummon vanha päiväpeitto tuolille hupuksi, mutta sitten keksinkin tämän. Päiväpeitto on vain pyöritelty ja taiteltu tuolin päälle, se on edelleen kokonainen. Näin se pysyy käyttökelpoisena ja monikäyttöisempänä pidempään. Tuolin kaapu oli itsekseen niin vaalea että halusin siihen jotain väriä ja siksi pyöräytin pöytäliinasta jääneistä jämäpaloista ja muista pikkutilkuista tuolille tyynyn. Tyynyn oli tarkoitus olla täysin esteettinen olio, mutta istuttuani tuolille ensimmäisen kerran tyynyn kanssa, muomasin että tuolilla on paljon mukavampi istua kun tyyny on ristiselän takana.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Monta sanaa pienestä puuhasta

Taas piiiitkä pitkä aika ilman päivittelyä. Vaan nytpä olen täällä. Pieni tiivistelmä kuluneesta viikosta ensin. Olin koko viikon yhden kuudennenluokan opettajan sijaisena. Kuudesluokkalaiset on aika höppänöitä, eivät vielä isoja, mutta eivät enää ihan pieniäkään. Viikko oli hauska, mutta aika rankka myös. Torstai-iltana oli kansalaisopiston kevätjuhla, missä pääsin esiintymään tanssiryhmämme kanssa. Voi kauhia kun oli jännää ja ihan huippufiilikset esityksen jälkeen. Siitä onkin jokunen vuosi kun olen aikaisemmin lavalla esiintynyt... Ja sitten kun työt loppuivat perjantaina puolilta päivin, iski flunssa saman tien. Ihmettelinkin jo torstaina kun oli niiiin kuuma, että mikä juttu tämä on, mutta taisin olla jo silloin kipeä, en vain malttanut tajuta sitä kun oli niin paljon muuta meneillään. Viikonloppu on siis mennyt pieniä puuhaillen, nenää sarvikuonolla huuhdellen ja leväten. 

Aamut on sairastajan kulta-aikaa. Yön levänneenä jaksaa hetken jotakin puuhata ja minä pyöräytin äsken parvekkeen pöydälle liinan. Meidän parvekkeen kalusteet on ihan samaa sarjaa kuin kaikki muutkin kalusteet, jostain meille kulkeutuneita. En mitenkään rakasta noita muovikalusteita, mutta kerta toimivat ja ovat olemassa niin mitäs sitä uusia hankkimaan. Mennään niillä mitä on. Siksipä olen ajatellut että kalusteista saa mukavammat kun niitä vähän verhoilee ja näin kipeänä oli mukavaa aloittaa tuosta pikkuhommasta, pöytäliinasta. Liina on tehty kangaskaupan palakorista napatusta verhokapasta. Liinan reunaan hyödynsin suoraan verhokapan aaltoilevaksi vinokantatun reunan, paitsi seinää vasten tulevalle sivulle sitä ei riittänyt. Eihän sitä kukaan kurki sieltä seinän vierestä ja vaikka kurkkisikin niin mitäpäs siitä. (Hauskasti tulee varjo tuohon pöydälle ulkoilmailua opettelevasta ahkeraliisasta, nimittäin valo heijastuu meidän puhtaiden olkkarin ikkunoiden kautta sinne kukan taakse.)

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Keväinen piristyspaketti

Mulla on paha tapa hillua kotona aika vähissä vaatteissa. Toimii muuten ihan hyvin (meillä tarkenee aina vuodenajasta riippumatta), mutta joskus kun ovikello soi yllättäen tulee vähän hoppu etsiä vaatetta sen verran edes päälle että ei säikäytä oven takana kolkuttelijaa matkoihinsa. 

Tänään se ovikello sitten soi. Siellä oli postin setä (tosin oli aika nuoren oloinen, mutta en minäkään tykkää tytöttelystä, joten olkoot nyt setä) paketin kanssa. Osallistuin yhteen salaseen vaihtoon ja tänään sain ensimmäisen pakettini. Onneksi olin kotona! Ulkona on taas niin koleaa ja ankeaa että tämä piriti kivasti. Aika hauskaa että katselin jostain juuri eilen ristipistotöitä vähän sillä silmällä, että jos vaikka jonkun tekisi taas pitkästä aikaa. Ja ihan ihan äsken, ennen postin tuloa suunnittelin vähän sisustusjuttuja. Niin sieltä paketista tuli siis postikortti, ristipistokortin pohja, ristipistomalleja ja kivoja keltaisia perhostarroja. Ristipistokuvat on kivan pieniä, saattaa kärsivällisyys riittä tehdäkin niitä ja tarrat pääsevät todennäköisesti osaksi kesäsisustusta... Kiitos lähettäjälle jos täällä kurkistelet.

torstai 16. huhtikuuta 2009

Lomailijan kanssa

Eilen oli ihanaa tulla töistä kotiin. Kotona tuoksui uunilohi ja tuore leipä! Ja kaikenlisäksi niitä sai ahmia nälkäiseen mahaan (eikä vain haistella). Minun äipällä on vähän erilainen tapa lomailla. Hän oli meillä useamman päivän "piikomassa". Äippä on kyllä ihme tehopakkaus, ehdimme ostaa vaatteita, pyöräillä, pestä ikkunoita, vaihtaa kukkiin multia ja siivota parveketta. Puhumattakaan ruuista ja leivistä mitkä valmistuivat meidän ollessa töissä. Minä tein äippikselle t-paitaan kuvan siinä kaiken muun puuhan keskellä. Tuommoinen siitä tuli. Sopii hyvin tänne blogiinkin. :D

torstai 9. huhtikuuta 2009

Ihanaista Pääsiästä!

Meillä ei juurikaan juhlisteta pääsiäistä, kotona vähän ohraa ja pari pajun oksaa. Kortteja laitoin postin setän matkaan joitakin, kertoakseni kuulumisia ja muistaakseni niitä joille Pääsiäinen on tärkeä. Muutaman kortin piirrustin itse ja tuollaisen sain tuherrettua. 

Kortti on minulle jo aika ominaisella tavalla toteutettu. Kuva on piirretty valkoiselle kirjekuorelle (jossa esim. pankin täti on laittanut minulle tiliotteen) ja liimattu sitten tyhjän kaurahiutalepaketin yhdelle sivulle, kuvapuolen päälle. Näin kortin kääntöpuolelle jää yksivärinen ja huokoinen pinta, mihin voi hyvin kirjoittaa toivotukset.

Hyvää Pääsiäisen aikaa kaikille, merkitseepä se sitten vuoden suurinta juhlaa, kevään alkamista, pitkää vapaata tai jotein niiden väliltä!

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Polkupyöräilyn aiheuttamaa pohdintaa

Perjantaina olin lähdössä töistä polkemaan kotiin. Pari kolmasluokkalaista lähti samaa matkaa koulun pihalta. Yksi tytöistä kommentoi pyörääni "hieno pyörä". Vastasin "kiitos". Toinen tyttö jatkoi siihen että "aika vanhanaikainen". Minä jäin nauramaan risteykseen ja lapset jatkoivat (todennäköisesti käsittämättä ollenkaan mille nauroin) kotia kohti. Pyörä jolla olin liikenteessä on Helkaman kai-muka-maastopyörä, veikkaisin jostain 90-luvun alkupuolelta. Siinä on vaihteet ja kaikki sekä hieno harmaa-persikka-kuvioitu runko. Käsittääkseni kutakuinkin siis samat toiminnot kuin nykypäivänäkin myynnissä olevissa polkupyörissä, kaksi pyörää, polkimet, vaihteet ja jarrut. Vaikka onhan se niinkin että vuonna 1999 syntyneen mielestä jo vuosia ennen hänen syntymäänsä tehty pyörä saattaa olla vähän vanhanaikainen.

Kun nyt pyörästä aloin kirjoittaa niin kerrottakoon tämäkin. On nimittäin niin että olen vähän juppi. Toiset keräävät autoja, jotkut jopa lentokoneita... Minulla on kaksi pyörää, ja ne kertovat minusta jotakin perin ominaista. Kesäpyöräni on vaihteeton aito Kombi maxi, jota olen itse tuunannut. Pyörä on kauniin punainen ja siinä on ihana valkoinen kori. Sillä ajelen kirkkaassa auringonpaisteessa, sulalla kelillä, kaikessa rauhassa. Talvipyöräni taas on karun kamala, mutta niin käytännöllinen, edellä kuvailemani Helkama. Siinä on leveät kuvioidut renkaat ja monta vaihdetta (en tiedä kuinka monta). Talvipyörälläni pääsee kovempaa ja sillä voi ajaa talvikelilläkin. Tällä pyörällä liikun myös silloin kun on kiire tai en vain halua käyttää paljon aikaa pyöräilyyn (yleensä töihin tai fysioterapiaan). Tätä samaa jakoa noudattelee yllättävän moni asia elämässäni. Rakastan esimerkiksi helppoja, teknisiä urheilu- ja ulkoiluvaatteita jotka harvoin miellyttävät silmääni kovin paljon. Käytän niitä usein kuitenkin juuri siitä syystä että ne ovat niin käyttömukavia. Silloin kun käyttömukavuus ei ole niin tärkeää, käytän pillifarkkuja, saappaita, villatakkeja, huiveja ja hassuja paitoja, kaikkea höpömpää ja silmää miellyttävämpää. Hassu kaksijakoinen minä.

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Shopattua

Eilen kävin (taas) kirpparilla. Oli kyllä hyvä reissu. Mukaan tarttuin urheilu- ja ulkoiluvaatteita ison rahan edestä (jos olis kaupasta ostanu nimittäin) sekä kasa käsityötarvikkeita, kankaita ja lankoja. Erityisen onnellinen olen tosi hyväkuntoisesta polarfleecetakista, jota voin käyttää kuoritakin alla ja ihan itsekseenkin. Niin ja ne muut löydöt oli parit mikrokuituiset (vai mikähän sen kuidun kauppanimi tänäpäivänä on) ulkoiluhousut ja coolmax pyöräilypaita.

Huomasin kankaita penkoessani että olen jostain syystä mieltynyt retrokankaisiin, missä on kaksi väriä, valkoinen ja joku muu (joo joo, tiedetään, valkoinen ei oikeasti ole väri, mutta...). Minulle on kauhean vaikea ostaa kankaita joissa on enemmän värejä kuin kaksi tai kankaita joissa ei ole valkoista. Yritän päästä tästä yli ja eteenpäin. Ainakin olen tiedostanut pienen vajaavuuden itsessäni.