Pieniä tarinoita arjesta, maustettu käsitöillä, hörhöilyllä, onnella ja joskus ajatuksillakin.

tiistai 29. syyskuuta 2009

Harmaa syksy

Vielä ennen kuun vaihtumista ehdin pienen päivityksen väsätä. Suuria ajatuksia ei ole jakaa, eikä suuria tekojakaan, vain pientä arkea. Tämä syksy on jotenkin harmaa, syksyn väriloisto ei nyt pääse maailmaani läpi, vaan pimeys, koleus ja harmaus ovat vaan vahvasti läsnä. Kaikki on ihan hyvin, mutta stressi on edelleen valtava jossain alitajunnassa. Siksi en ole jaksanut kirjoittaa tänne, en tehdä käsitöitä, en ulkoilla ihmettelemässä syksyn värejä... Tämän kuitenkin tiedostettuani olen nyt vähän jo pakottanut itseni aktivoitumaan.

Olen taas kaivanut neulepuikot esiin, selannut Ravelryä hartaudella ja vähän näperrellyt. Mihinkään suureen ei riitä energia. Tänään kävin Sinooperin Idea-illassa ihmettelemässä. Suuria ideoita ei sieltäkään mukaan tarttunut, mutta helmiä kuitenkin, nimittäin puuhelmiä. Minun työpukeutumiseeni kuuluu olennaisena osana puuhelmet ja nyt tunnen suunnatonta tarvetta saada useammat helmet töissä käytettäväksi. Nappasin siis Sinooperista matkaan viininpunaisia isoja puuhelmiä ja kotiin päästyäni värkkäsin niistä jo olemassa olevien pikkuhelmien kanssa kaulanauhan.

torstai 3. syyskuuta 2009

Täällä ollaan...

Elämässä on nyt vähän tapahtunut ja blogin päivitys on jäänyt taas jalkoihin. Itse aloitin useamman kuukauden pituisen sijaisuuden jo heti silloin kun koulut alkoi. Olen ihan uponnut koulumaailmaan ja tykkään työstäni sekä koulusta jossa työskentelen. Tänään lupauduin pitämään tekstiilityön tuunauskurssin koululla joskus kevätlukukaudella... Teen neljä päivää töitä ja keskiviikoisin teen gradua kotona. Tämä järjestely on ainakin tähän asti toiminut. Vaikka työpäivät on pitkiä ja gradupäivinäkin saan hyvin kulutettua koko päivän opintojen parissa, jaksan ainakin toistaiseksi ihan hyvin. Työ ja gradu antavat niin erilaista ajateltavaa että on oikeastaan piristävää vaihtaa välillä puuhailun kohdetta.

Perheen toinen osapuoli taas lopetti duunarihommat ja lähti opiskelemaan. Tuolla se nyt naputtaa selän takana esitelmää. On ollut hassua sopeutua taas kahden opiskelijan arkeen, vaikkakin omat opintoni ovatkin jo loppusuoralla. Lähinnähän tuo opiskelun aloitus vaikuttaa meidän tuloihin ja siihen että nyt meillä on enemmän yhteistä aikaa kotona. Tosin tuo toinen opiskelija tuntuu käyttävän sitä aikaansa vähän noihin opintoihinkin... No ollaanpahan ainakin samassa huoneistossa. Ai ja juu, on meillä nyt sitten toinen autokin koulumatkoja varten. Juu kyllä mun sisäinen hörhöni kapinoi, mutta näillä mennään. Täytyy nyt miettiä eri vaihtoehtoja, minähän siis TARVITSEN tuon pikku Zipittimen työmatkoja varten ja olen niin kiintynyt siihen että en tahtoisi luopuakaan.