Iloiset patalaput, ankea kuva

Totesin sunnuntaina muffineja leipoessa, että meillä on ihan kamalat patalaput. Ekkuli on varmaan ollut tätä mieltä aina, mutta enpähän ole tullut kuunnelleeksi. Tartuin toimeen ja tein uudet. Vanhat pesen ja jemmaan, mietin että jos ne värjäisi jollain oikein tummalla värillä häviäisi ehkä ikitahrat ja kamalat kuviot ja niitä voisi taas käyttää. Nyt kuitenkin halusin jotain erilaista ja sympaattista. Vanhat olin ommellut kankaasta ja kantannut vinokantilla. Väri joku kumma vaalea violetti ja jotain kamalia kuviakin niissä oli. Kaiken lisäksi tein ne aikoinaan ihan jotain muuta ihmistä ajatellen, mutta jostain syystä ne kuitenkin päätyivät meille käyttöön. Käsityövarastoistani löytyi vanha ja virunut punavalkoraidallinen trikoopaita, jonka leikkasin kuteeksi ja neuloin uudet kivemmat lappuset. Avokkikin oli onnellinen kun sai varmistuksen että hänen mielestään aivan kamala raitapaita ei enää eksyisi päälleni.

Yritin siis tasoittaa hiukan itsekästä suhtautumistani vanhoihin kamaliin patalappuihin, antamalla niille vielä armonaikaa ja tekemällä uudet kierrätysmateriaalista. Vaikka eihän se kovin ekologista ole, korvata nyt täysin toimivat, aivan kamalat, patalaput "uusilla".

Kuvassa siis uudet patalaput vahtipaikallaan täällä blogissa jo hiukan huomiota saaneessa keittiössämme. Laput roikkuvat pannunalusessa, jonka olen omin kätösin tehnyt, veikkaisin että ensimmäisinä kouluvuosinani. Niin ja pahoittelen että kuva on ankea, oli pakko ottaa nyt illalla kun sain laput valmiiksi, että saan heti tänne laput esittelyyn. Viime talven oivalluksen jälkeen, olen pyrkinyt kuvailemaan ulkona ja kirkkaalla ilmalla niin paljon kuin mahdollista. Jos kyseisellä tekniikalla saisi edes vähän kompensoitua puuttuvia kuvaustaitoja.