Nyt kun pyrin ruokakaupassa jättämään kaupan hyllylle muoviin pakatut elintarvikkeet, olen alkanut tajuamaan paremmin mihin kaikkeen muovia käytetäänkään. Jostain syystä mieleeni pompsahti lasten lelut. Lapsilla on ihan tolkuttomasti leluja ja niihin käytetään ihan hirmuisesti muovia. En todellakaan väitä, että lasten pitäisi ilman leluja kasvaa, mutta miksi niitä tehdään koko ajan lisää? Eihän aikuiset enää leiki omilla leluillaan. Pienen päättelytoimenpiteen jälkeen tulin siihen tulokseen, että johonkin kerääntyy kasoittain käytettyjä leluja. Miksi siis kaiken pitää aina olla niin uutta? Miksi ajatellaan, että lapselle on ostettava uusia leluja? Miksei niitä vanhoja leluja voi kierrättää? Saapa lapsi uuden tai jo käytetyn lelun, on se hänelle ihan yhtä uusi sillä hetkellä. Ja muutaman päivän päästä lelu on hänelle vanha, olipa se uutena hänelle annettu tai ei. Käytetyillä leluilla leikkiminen voisi myös opettaa käsittelemään omia tavaroita arvostaen. Tottakai lapsen on saatava leikkiä. Varmasti jokaisen tytön on esimerkiksi päästävä pesemään ainakin yhden nuken hiukset, ainakin kerran. Mutta tarvitseeko jokaista ponia sotkea tussilla, vain siksi että omilleen saa niin tehdä? Ja sitten se määrä. Myös siinä voisi ihmiset käyttää vähän harkintakykyään. Sen sijasta että ostettaisiin lapselle uusi lelu aina kun lapsi sitä pyytää, voitaisiin yhdessä keksiä uusi leikki niillä vanhoilla leluilla. Kehittyisi lapsen luovuuskin siinä samalla. Nyt ei voi muuta kun todeta, että osaisipa sitä sitten elää näiden ajatusten mukaan, jos itselle sitä jälkikasvua joskus tulevaisuudessa siunaantuu. (Kuvassa lapsena saamani käsilaukku, joka asustelee kanssani edelleen. Se tosin on jo jäänyt eläkkeelle käsilaukun virasta.)keskiviikko 23. tammikuuta 2008
Miksi kaiken pitää olla uutta?
Nyt kun pyrin ruokakaupassa jättämään kaupan hyllylle muoviin pakatut elintarvikkeet, olen alkanut tajuamaan paremmin mihin kaikkeen muovia käytetäänkään. Jostain syystä mieleeni pompsahti lasten lelut. Lapsilla on ihan tolkuttomasti leluja ja niihin käytetään ihan hirmuisesti muovia. En todellakaan väitä, että lasten pitäisi ilman leluja kasvaa, mutta miksi niitä tehdään koko ajan lisää? Eihän aikuiset enää leiki omilla leluillaan. Pienen päättelytoimenpiteen jälkeen tulin siihen tulokseen, että johonkin kerääntyy kasoittain käytettyjä leluja. Miksi siis kaiken pitää aina olla niin uutta? Miksi ajatellaan, että lapselle on ostettava uusia leluja? Miksei niitä vanhoja leluja voi kierrättää? Saapa lapsi uuden tai jo käytetyn lelun, on se hänelle ihan yhtä uusi sillä hetkellä. Ja muutaman päivän päästä lelu on hänelle vanha, olipa se uutena hänelle annettu tai ei. Käytetyillä leluilla leikkiminen voisi myös opettaa käsittelemään omia tavaroita arvostaen. Tottakai lapsen on saatava leikkiä. Varmasti jokaisen tytön on esimerkiksi päästävä pesemään ainakin yhden nuken hiukset, ainakin kerran. Mutta tarvitseeko jokaista ponia sotkea tussilla, vain siksi että omilleen saa niin tehdä? Ja sitten se määrä. Myös siinä voisi ihmiset käyttää vähän harkintakykyään. Sen sijasta että ostettaisiin lapselle uusi lelu aina kun lapsi sitä pyytää, voitaisiin yhdessä keksiä uusi leikki niillä vanhoilla leluilla. Kehittyisi lapsen luovuuskin siinä samalla. Nyt ei voi muuta kun todeta, että osaisipa sitä sitten elää näiden ajatusten mukaan, jos itselle sitä jälkikasvua joskus tulevaisuudessa siunaantuu. (Kuvassa lapsena saamani käsilaukku, joka asustelee kanssani edelleen. Se tosin on jo jäänyt eläkkeelle käsilaukun virasta.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ikävä kyllä useimmat muovilelut ovat sellaisia, jotka hajoavat heti, eli eivät edes päädy kirppikselle. Esimerkiksi saimme lahjaksi jostain marketista ostetun tukkirekan, joka oli päältä päin katsoen hieno. Siitä kuitenkin alkoi heti irtoilla muoviosia: ensin sivupeilit, sitten tukkeja pitelevät tapit, renkaat ja loppujen lopuksi koko härveli hajosi. Parin päivän leikissä. Toivoisin, etteivät sukulaiset ostaisi lelua sen mukaan, näyttääkö se kivalta, vaan panostaisivat kestäviin merkkeihin. Toisaalta taas tuntuu, ettei monia vanhempiakaan haittaa kertakäyttöisyys. Tuttava kuuli vanhempien juttelevan lelukaupassa: "Toi varmaan hajoaa parin päivän päästä, mutta ei se mitään, ei ne kakarat jaksa siitä kauaa olla kiinnostuneita kumminkaan." Vai niin.
Ihmiset valittavat, ettei hyviä leluja muka ole saatavilla, joten on pakko ostaa muoviroskaa. Hölön pölön. On pilvin pimein nettikauppoja, joista saa nopeasti omaan postikonttoriin ihania opettavaisia ja kestäviä leluja. Taitavat vanhemmat olla laiskoja, kun kaikki pitää saada lähimmästä marketista.
Ja onneksi muuten hölmöt aikuiset keräävät niitä joutavia muovileluja, esimerkiksi hampurilaispaikkojen oheisleluja! Niitä on jopa antiikkikaupoissa.
Hei Matroskin! Myönnettäköön että olen tällä hetkellä ehkä hiukan tietämätön nykylelujen kestävyydestä. Ominaisuuksista olen kuullut ja lukenut monestakin paikkaa. Postausta kirjoittaessani mietin omia lelujani, jotka ovat tallessa. Hyvin ne ovat kestäneet ja voisivat kuntonsa puolesta kelvata vielä jonkun muunkin leikkeihin.
Mutta siis, jos ne nykypäivän muovilelut eivät kestä kuin muutaman leikin, niin yhä enemmän kysytyttää, miksi niitä sitten valmistetaan. Ja miksi ihmiset niitä ostavat? Juuri tuo asenne, että "ei se jaksa kiinnostaa kuin hetken", on mielestäni hälyttävä. Nykypäivän monet lelut ovat niin valmiiksi leikittyjä, että ei tietenkään ne kiinnosta kauaa. Lapsia pitäisi rohkaista käyttämään omaa mielikuvitusta ja keksiä itse omista leluista leikkejä.
Huoh. Toivottavasti niitä nykypäivän "hyviä ja opettavaisia leluja" sitten osataan tulevaisuudessa kierrättää. Ja niitä nyt jo vanhoja leluja, jotka edelleen ovat kasassa ja käyttökelpoisia.
Lähetä kommentti