Vuosikin on jo vaihtunut ja tämä tyttö se vielä tekee Joulun yhteenvetoa, mutta onhan se sekin tehtävä. Eli seuraavaksi ruodin hiukan syömisiämme. Söimme noin kahdeksan kilon kinkun neljän hengen voimin, sitä oli ehkä muutama gramma liikaa per pää, mutta ei paljoa. Lisäksi tuhosimme kolme äitien tehtaassa valmistamaa laatikkoa, vähän rosollia, kaksi lohta, hitusen paistia, ison kasan perunoita ja yhden joululimpun. Jouluruokia syötiin asenteella Jouluaatto ja -päivä, sitten ne olivatkin kutakuinkin loppu.
Aterioiden eettinen ja ekologinen plussa tuli siitä, että emme varanneet ruokaa niin paljoa että siihen olisi jo ehtinyt kyllästyä. Kaiken söimme iloisin mielin ja noita ruokia syömme sitten seuraavan kerran vuoden päästä. Kinkku paistettiin heti mökille päästyämme, eli lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, eli emme kasvattaneet ihan pahinta sähköpiikkiä. Ensi Jouluna voi sitten miettiä riittäisikö vieläkin vähän pienempi kinkku ja mahdollisesti luomuversio. Sitten pisteet omalle äidilleni siitä, että hän säästi paljon omaa pinnaansa ja panosti jaksamiseensa ostaen reilusti kaupasta toisten äitien tekemät laatikot, kun minusta ei nyt oikein tänä vuonna ollut apua ruoka-asioissa. Hyvin tekivät kauppansa. Tuota tilannetta voisi ensi vuonna mahdollisesti muuttaa siten, että pitäisi jo reilusti ennen joulua talkoot, jossa vääntäisi yhdessä laatikot pakkaseen. Silloin voisi hyödyntää kotimaista tarjontaa juureksissa ja vaihtaa riisin vaikka tattariksi tai ohraksi.
Mielestäni Jouluna saa vähän ylensyödä, kunhan sitä touhua ei venytetä aina yli vuodenvaihteen. Yksi Joulun tunnelman erityispiirre on nimen omaan se, että sitä ruokaa odotetaan koko vuosi ja sitten syödään onnellisesti mahat pumpulalleen sinä yhtenä iltana. Sitten voikin alkaa jo palaamaan takaisin normaaleihin ruoka-annoksiin. Ja Joulupäivänä kerätään kaikki jämät pöytään ja tehdään luovia makuyhdistelmiä. Siinä onkin iso osa Joulun hauskuudesta.
Aterioiden eettinen ja ekologinen plussa tuli siitä, että emme varanneet ruokaa niin paljoa että siihen olisi jo ehtinyt kyllästyä. Kaiken söimme iloisin mielin ja noita ruokia syömme sitten seuraavan kerran vuoden päästä. Kinkku paistettiin heti mökille päästyämme, eli lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, eli emme kasvattaneet ihan pahinta sähköpiikkiä. Ensi Jouluna voi sitten miettiä riittäisikö vieläkin vähän pienempi kinkku ja mahdollisesti luomuversio. Sitten pisteet omalle äidilleni siitä, että hän säästi paljon omaa pinnaansa ja panosti jaksamiseensa ostaen reilusti kaupasta toisten äitien tekemät laatikot, kun minusta ei nyt oikein tänä vuonna ollut apua ruoka-asioissa. Hyvin tekivät kauppansa. Tuota tilannetta voisi ensi vuonna mahdollisesti muuttaa siten, että pitäisi jo reilusti ennen joulua talkoot, jossa vääntäisi yhdessä laatikot pakkaseen. Silloin voisi hyödyntää kotimaista tarjontaa juureksissa ja vaihtaa riisin vaikka tattariksi tai ohraksi.
Mielestäni Jouluna saa vähän ylensyödä, kunhan sitä touhua ei venytetä aina yli vuodenvaihteen. Yksi Joulun tunnelman erityispiirre on nimen omaan se, että sitä ruokaa odotetaan koko vuosi ja sitten syödään onnellisesti mahat pumpulalleen sinä yhtenä iltana. Sitten voikin alkaa jo palaamaan takaisin normaaleihin ruoka-annoksiin. Ja Joulupäivänä kerätään kaikki jämät pöytään ja tehdään luovia makuyhdistelmiä. Siinä onkin iso osa Joulun hauskuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti