Ihana puuhakas viikko... ja kirjeitä!

Niin meni taas (reilu) viikko. Tein töitä opena, luin yhtä mielenkiintoista gradua, ulkoilin ja ehdinpä vielä tapaamaan ystäviäkin. Aikamoinen hullunmylly, mutta tässä sitä taas mennään. Gradu jota luen on Saara-ystäväni aikaansaannos. Hän on tutkinut yhden käsityölehden ompeluohjeen käytettävyyttä ja miettinyt käytettävyyteen vaikuttavia tekijöitä. On ollut mukavaa lukea aiheesta kun samalla töissä olen ohjannut oppilaita heidän ompeluprojekteissaan, joiden ohjeet ja mallit ovat peräisin käsityölehdistä. Kokonaisvaltaista toimintaa täällä.

Kevät, kevät, kevät. Valo sai aikaiseksi varsinaisen ulkoilupakotuksen. On pyöräilty, sauvottu, kävelty ja vähän hölkäiltykin. Ja päälle vielä viikottainen tanssitunti ja fysioterapia, ja yksi piipahdus punttiksellekin. Ihanaa. Olisipa aina näin paljon energiaa liikkua.

Ja sitten ne ystävät. Ilman ystävää en olisi varmasti raahautunut työpäivän jälkeen puntille, mutta niin vain tuli käytyä ja hyvää teki. Perjantai-iltana kävin "naapurissa" iltakahvilla, mikä piristi myös kovasti. Ja eilen illalla meillä olikin kotona ihan yllättäen kuuden hengen "bänditreenit". Ihan huippua. On ollut kerrassaan mainio viikko. Paljon olen saanut aikaiseksi ja silti olen ehtinyt relailemaan ja nauttimaan.

Ja viimeisenä, mutta ei vähäisempänä pieni päivitys. Maaliskuun alussa haastoin (lähinnä itseni) kirjoittamaan kirjeitä tässä kuussa. Neljä kirjettä olen saanut kirjoitettua mikä on melkein neljä enemmän kuin yleensä. Ja mitä onkaan tapahtunut. Olen saanut kaksi ihan huippua kirjettä jo takaisin. Eli ei voi kuin suositella, tuntuu olevan toimiva metodi. ;)

Myssykkä ensi talveksi

Olen aloittamassa graduun liittyen verkkokeskustelua viisaiden ihmisten kanssa ja käytännön järjestelyt hidastavat etenemistä tällä hetkellä. Siitä syystä ajatuksia järjestellessä ja voimia tulevaan koitokseen kerätessä piti saada käsille hommaa. Maanantaina hain lähikirjastosta pinon käsityökirjoja ja rentouduin selailemalla niitä. Uskomattomia aarteitä löytyy ihan tuosta läheltä. En voi kun taas ihastella että meillä on edelleen ilmainen kirjastojärjestelmä ja kaiken lisääksi omasta lähikirjastostamme löytyy niin paljon kivaa luettavaa. Tunnen olevani etuoikeutettu.

Kirjasta nimeltä Hyvän olon neuleet jonka on kirjoittanut Sanna Vatanen löysin ihanan Peru-myssyn. Jollakin kirpparireissulla joskus (tarkkaakin tarkempi määritelmä) olin napannut mukaan pienen muovipussin oranssisävyisiä villalankoja. Tämä myssy-ohje ratkaisi noiden lankojen kohtalon. Langat oli ilmeisesti jonkun huivin tai shaalin kudontaprojektin jämät, sillä olivat aika lyhyitä pätkiä. Tähän projektiin sopivat oikein hyvin ja menivätpähän käyttöön viimeistä pätkää myöden. Tein koko myssyn kaksinkertaisella langalla, värejä luovasti vaihdellen. Jouduin kyllä laskemaan kaikki silmukat ja kerrokset ihan itse uudelleen kun minun lankani oli kaksinkertaisenakin ohuempaa kun kirjan mallineuleen lanka, mutta ei se mitään. Pieni laskeminen pitää aivot vireänä. :)

Kevätretki kaupungille

Nyt on Moonika saateltu postiin ja olisi kai syytä vähän päivitellä kuulumisia. Lauantaina ehdin nauttia ihanasta aamupäiväauringosta Hanna-ystäväni kanssa. Teimme keväisen kävelyretken kaupungille ja metsästimme saumuriin pallokärkineuloja. Löytyi neulat sitten kolmannesta liikkeestä. Seuraavan kerran aloitan ringin toisesta suunnasta niin osun heti oikeaan paikkaan. :D 

Ihan ohimennen (niin oli ainakin tarkoitus) piipahdimme vielä kotimatkalla kirpparilla. Eihän sieltä tarvinnut tyhjin käsin poistua, vaan mukaan lähti lankoja, niin puikoille kuin saumurillekin. Lisäksi iso kerä luonnonvalkoista matonkudetta, mikä täyttää täydellisesti matonkudetarpeeni. Aina välillä iskee tarve vääntä jotain matonkuteesta ja nyt minulla on matonkudetta. Kaiken lisäksi on väriltään sellaista että sitä voi värjätä mielensä mukaan. Niin ja ihan ekstrana koko reissulle löytyi beige neuletakki, siitä kerron varmaan myöhemmin lisää, kunhan pääsen vauhtiin. 

Oli kyllä mukavan piristävä reissu. Keväässä on jotain kummaa voimaa, siinä että aurinko paistaa niin kirkkaasti ja tiet on jo osittain sulia mutta vielä kosteita sulaneesta lumesta ja jäästä. Ehkä se on se tunne kun pitkän odotuksen jälkeen saa konkreettisen merkin siitä että nyt alkaa tapahtua. Ai että mä tykkään keväästä. 

Arvonta on suoritettu!

Kyllä vähän jännitti, mutta nyt on ensimmäinen Karhun kakan arvonta takana. Yritin ottaa toimituksesta hienot ja informatiiviset kuvatkin... Kuvasta ei vaan hirveän hyvin saa selvää, eli jotain meni pieleen, mutta Moonika sai silti uuden omistajan. Onneksi olkoon Essex! Otan sinuun yhteyttä tuota pikaa...

Lankoihin väriä

Eräänä päivänä menneenä värjäsin Kool-Aidilla taas lankoja, itseäni huvittaakseni ja äipän neulomusharrastusta edistääkseni. Tällä kertaa ei tule tarkkaa selostusta väreistä, mutta todettakoon kuitenkin että alunperinlangat olivat harmaita, ihan vaaleaa harmaata ja vähän tummempaa. Ja juu, Seiskaveikkaa...

Sitten kerron tätä postausta täyttääkseni että yhden kirjeen olen saanut lähetettyä tässä kuussa, ei vielä kovin hyvin. Yritän petrata.

Ja lopuksi muistutan että vielä on muutama päivä aikaa ottaa osaa Moonikan arvontaan.

Mitä olisi elämä ilman ystäviä?

Minulla on köh-ä eli flunssa. Nuhaksi en sanoisi kun nuha minusta liittyy nenään ja ei tämä liity nenään mitenkään. Kurkku on kipeä ja yskittää. Niin luulin siis viikko sitten olevani tervehtynyt siitä flunssasta mitä sairastin, mutta maanantaina iski sitten tämä kumma kurkkutauti. Täällä sitä nyt köhitään. Yksin. Ekkuli lähti kummipoikaamme (7kk, iän mainitsen aina kummilasten yhteydessä ikäänkuin henkilöidäkseni kenestä puhun kun en nimiä käytä, mutta ei se nyt tässä tapauksessa olisi kai tarpeenkaan, kun ei niitä poikia ole kuin yksi...) tapaamaan viikonlopuksi ja minä jäin kotiin kököttämään.

Eilen soittelin yksinäisyyttäni (=olen ollut kotona kohta kolme viikkoa ja tavannut ihmisiä vain harvakseltaan, minun sosiaaliselle luonteelleni tämä on vaaralliseksi luokiteltava asiaintila) ympäri kyliä ja tavoitin eräät liukurimäestä. Hetken kuluttua siitä soi ovikello ja sieltä tuli Piristyspartio, tuoden tulppaaneja, laulaen piristyslaulua ja sen lopuksi lausuen piristysrunon. Ja sitten he istuivat kohteliaasti Sinikalla pitkälle iltaan ja kuuntelivat jorinoitani. Voi että mitä ystäviä minulla! Suuren suuri kiitos teille! Kyllä piristi ja yksinäisyys muuttui taas siedettäväksi.

Kuvassa siis saamani tulppaanit joita yritän nyt sitten pitää hengissä parhaan taitoni mukaan. Kuvassa on myös Ekkulin tekemä koulukäsityö jostain yhdeksänkymmentäluvun alusta. Niin ja Euroopan eläinkartan ja yhden valokuvan kulmat.

Muistutan myös että Moonika arvonta on edelleen käynnissä ja arvontaan osallistuvat kaikki Sadas ja arvonta -postaukseen kommentoijat. Tai taidan minä itseni sieltä pois jättää. :)

Sadas ja arvonta

Joku hetki sitten pyöräytin naistenpäivän innoittamana uuden leimasimen kankaan painantaa varten, Moonikan. Rakastan myös kankaasta ommeltuja pikkulompakoita, joiden tuotekehittely on tarpeen sanelemana tällä hetkellä tapetilla. Joten pyöräytin tuollaisen hempeän pirteän Moonika-lompakon. Kaikki kangasmateriaalit ovat käytettyjä kokonaan tai lähes kokonaan puuvillaisia. Vetoketju on käyttämätöntä metriketjua, mutta erään ompelimon perintöä. Niin ja lompakko on myös vuoritettu, että kestäisi käyttöä edes vähän pidempään. (Terveisin nimimerkki "ei vielä kahtakaan vuotta käytössä ollut sammakko prinssi -kangaslompakkoni on täynnä pieniä reikiä".)

Nyt on siis 99 viestiä kirjoitettu tähän blogiin ja tästä tulee sadas. Kun en juhlistanut blogin vuosipäivää niin juhlistetaan nyt sitten tätä sadannetta postausta. Sen kunniaksi olen valmistautunut pistämään Moonikan matkaan maailmalle, eli arvon Moonikalle uuden omistajan. Vapaaehtoiset uudet omistajat saavat ilmoittautua kommenttilootaan 15.3.  mennessä.