Vielä ennen kuun vaihtumista ehdin pienen päivityksen väsätä. Suuria ajatuksia ei ole jakaa, eikä suuria tekojakaan, vain pientä arkea. Tämä syksy on jotenkin harmaa, syksyn väriloisto ei nyt pääse maailmaani läpi, vaan pimeys, koleus ja harmaus ovat vaan vahvasti läsnä. Kaikki on ihan hyvin, mutta stressi on edelleen valtava jossain alitajunnassa. Siksi en ole jaksanut kirjoittaa tänne, en tehdä käsitöitä, en ulkoilla ihmettelemässä syksyn värejä... Tämän kuitenkin tiedostettuani olen nyt vähän jo pakottanut itseni aktivoitumaan.
Olen taas kaivanut neulepuikot esiin, selannut Ravelryä hartaudella ja vähän näperrellyt. Mihinkään suureen ei riitä energia. Tänään kävin Sinooperin Idea-illassa ihmettelemässä. Suuria ideoita ei sieltäkään mukaan tarttunut, mutta helmiä kuitenkin, nimittäin puuhelmiä. Minun työpukeutumiseeni kuuluu olennaisena osana puuhelmet ja nyt tunnen suunnatonta tarvetta saada useammat helmet töissä käytettäväksi. Nappasin siis Sinooperista matkaan viininpunaisia isoja puuhelmiä ja kotiin päästyäni värkkäsin niistä jo olemassa olevien pikkuhelmien kanssa kaulanauhan.
Olen taas kaivanut neulepuikot esiin, selannut Ravelryä hartaudella ja vähän näperrellyt. Mihinkään suureen ei riitä energia. Tänään kävin Sinooperin Idea-illassa ihmettelemässä. Suuria ideoita ei sieltäkään mukaan tarttunut, mutta helmiä kuitenkin, nimittäin puuhelmiä. Minun työpukeutumiseeni kuuluu olennaisena osana puuhelmet ja nyt tunnen suunnatonta tarvetta saada useammat helmet töissä käytettäväksi. Nappasin siis Sinooperista matkaan viininpunaisia isoja puuhelmiä ja kotiin päästyäni värkkäsin niistä jo olemassa olevien pikkuhelmien kanssa kaulanauhan.
5 kommenttia:
Tosi nätit helmet!
Hienoa ko olet hoksannu tuon tekemättömyyden ja stressin, siitä on helppo? lähteä aktivoimaan itteään.
SyysAjatuksia
Heti oon saanu kommentinkin. Kiitos HopeinenSimpukka SyysAjatuksista. Tästä on tullut tämmönen solmu, on niin hoppu että ei ehdi tajuamaan että ei voi hyvin, kun ei ehdi ajattelemaan. Mutta joskus pakottaminenkin on ihan hyvä ratkaisu.
toivottavasti kerkeät pysähtymään ja ihailemaan syksyn värejä. minulla viime syksy meni jossain ihme sumussa vauvan kanssa ja nyt tänä syksynä olen ihan hurmiossa väriloiston kanssa.mietinkin että oliko viimesyksy ollenkaan näin värikäs,vai menikö se tosiaan vain itseltäni ohi. SYKSY ON KYLLÄ IHANA!
Älä anna syksyn masentaa. AiMo seuraa, vaikkei ailahtelevan yhteydenpidon vuoksi voi aina tarjoilla teille niitä onnistumisen elämyksiä edes näin pimeille keleille.
-Justi
Ai että, olenpa saanut kivoja komentteja! Kiitos anonyymi kommentista. Minä taas jotenkin viime syksynä näin värejä paljon enemmän.
Ja Justi, siis mitä ihmettä!?! Hei tosi kiva kun kommentoit niin tiedän että siekin siellä oot. Pitäs kyllä sitä yhteydenpitoa jonkun miitin muodossa taas ruveta pohtimaan. Edes pienellä porukalla...
Lähetä kommentti