Vietin eilisen illan ja tämän päivän äippiksen kanssa puuhaillen. Meidät on kutsuttu lapsuudenystäväni häihin, jotka ovat reilun viikon päästä. Niitä varten nyt siis vähän ahertelimme. (Äippis on meistä se joka osaa aloittaa valmistutumisen niin ettei ehkä ehdi tulla paniikki, minä olen se enemmän viimetippainen. Joten tilanne on se että minun päällepantavani on vielä suunnitteluasteella ja kankaina, kun taas) äippiksen tunika on nyt sitten kasassa. Kaavat teimme itse, vaikka alun perin purimmekin yhden äippiksen vanhan vaatteen. Siitä nyt ei kuitenkaan jäänyt jäljelle kuin leikkaussaumojen paikat.
Oli kyllä miettimistä ja pyörittelemistä, hihankin kaavan väänsin suoraan kankaasta sovitusversioon kiinni. Ja sitten tuota kangastakin oli rajallisesti, joten leikkuussuunnitelman tekokin oli aika haastavaa (tosin tunnustettakoon että pidän juuri sellaisesta pyörittelystä). Niin ja kankaasta sen verran että tuon olen ostanut itselleni ihan joitakin vuosia sitten ja äippis on sitä himoinnut siitä asti. Nyt viimein raaskin luopua kankaasta, kun en kerta ole siitä vielä mitään saanut tehtyä ja toinen sitä niin halusi. Vaan eipä harmita, on se niin äippiksen värinen ja näköinen.Kuvia saa taas vähän suuremmaksi klikkaamalla...
2 kommenttia:
Äitiäsi tuntematta totean, että näyttää voimakastahtoisen naisen vaatteelta tuo tunika. Tsemppiä oman asun tekoon! :)
Kiitos Pilvi, laitoit mut ajattelemaan. :) Olen miettinyt ja pyöritellyt, mutta en kyllä äitiä sanoisi voimakastahtoiseksi, mutta tarmokkaaksi kyllä. Tuo väri sopii ehdottomasti äidille. Minusta se henkii positiivisuutta ja valoisuutta, sen tarmokkuuden lisäksi.
Jos nyt vaikka sen mekon kimppuun.
Lähetä kommentti