Monen muun lailla minutkin valtaa keväisin hirveä pesänrakennusvimma. Luen sisustusblogeja ja katselen myynnissä olevia asuntoja huokaillen. Sitten palaan todellisuuteen ja tajuan että kotona, täällä missä nyt asun, olisi paljon paljon tehtävää. Ja sitten siinä puuhaillessa muistan että olen päättänyt iloita siitä mitä minulla on, enkä haikailla sitä mitä ei ole, niin voin olla onnellinen aina kun haluan. Niinpä nappasin äärettömän käytännöllisestä, mutta samalla niin suloisesta kyökin seinästä kuvan ja päätin olla tänään siitä iloinen.
Seinällä on yllättävän paljon lämpimiä tunteita ja muistoja, mitkä eivät ehkä näy tuosta kuvasta. Pienen kaapin olen tehnyt itse ala-asteella, se toimittaa nyt lääkekaapin virkaa. Sen päällä on minun ja äidin neulomat tiskirätit. Keskimmäisen naulakon olen saanut rippilahjaksi silloiselta kaveriporukaltani. Muut naulakot on ostettu Savonlinnassa asuessa, norsunaulakko Karoliinasen kanssa. Pikkunaulakossa roikkuu Savonlinnasta kirpparilta ostettu minun essu ja kummitytölle (3v) itse tekemäni essu, sillä hänestä on itsestään selvää että hän tulee meille leipomaan silloin kun tulee. Iso kukan rotisko joka tunkee kuvaan, on Nalletädiltä saatu. Oikeasti se on ihana, eikä mikään rotisko. Ei hullumpi seinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti