Polkupyöräilyn aiheuttamaa pohdintaa

Perjantaina olin lähdössä töistä polkemaan kotiin. Pari kolmasluokkalaista lähti samaa matkaa koulun pihalta. Yksi tytöistä kommentoi pyörääni "hieno pyörä". Vastasin "kiitos". Toinen tyttö jatkoi siihen että "aika vanhanaikainen". Minä jäin nauramaan risteykseen ja lapset jatkoivat (todennäköisesti käsittämättä ollenkaan mille nauroin) kotia kohti. Pyörä jolla olin liikenteessä on Helkaman kai-muka-maastopyörä, veikkaisin jostain 90-luvun alkupuolelta. Siinä on vaihteet ja kaikki sekä hieno harmaa-persikka-kuvioitu runko. Käsittääkseni kutakuinkin siis samat toiminnot kuin nykypäivänäkin myynnissä olevissa polkupyörissä, kaksi pyörää, polkimet, vaihteet ja jarrut. Vaikka onhan se niinkin että vuonna 1999 syntyneen mielestä jo vuosia ennen hänen syntymäänsä tehty pyörä saattaa olla vähän vanhanaikainen.

Kun nyt pyörästä aloin kirjoittaa niin kerrottakoon tämäkin. On nimittäin niin että olen vähän juppi. Toiset keräävät autoja, jotkut jopa lentokoneita... Minulla on kaksi pyörää, ja ne kertovat minusta jotakin perin ominaista. Kesäpyöräni on vaihteeton aito Kombi maxi, jota olen itse tuunannut. Pyörä on kauniin punainen ja siinä on ihana valkoinen kori. Sillä ajelen kirkkaassa auringonpaisteessa, sulalla kelillä, kaikessa rauhassa. Talvipyöräni taas on karun kamala, mutta niin käytännöllinen, edellä kuvailemani Helkama. Siinä on leveät kuvioidut renkaat ja monta vaihdetta (en tiedä kuinka monta). Talvipyörälläni pääsee kovempaa ja sillä voi ajaa talvikelilläkin. Tällä pyörällä liikun myös silloin kun on kiire tai en vain halua käyttää paljon aikaa pyöräilyyn (yleensä töihin tai fysioterapiaan). Tätä samaa jakoa noudattelee yllättävän moni asia elämässäni. Rakastan esimerkiksi helppoja, teknisiä urheilu- ja ulkoiluvaatteita jotka harvoin miellyttävät silmääni kovin paljon. Käytän niitä usein kuitenkin juuri siitä syystä että ne ovat niin käyttömukavia. Silloin kun käyttömukavuus ei ole niin tärkeää, käytän pillifarkkuja, saappaita, villatakkeja, huiveja ja hassuja paitoja, kaikkea höpömpää ja silmää miellyttävämpää. Hassu kaksijakoinen minä.