Olen iloinen että meille täällä kotoisessa Suomessamme on jo tarjolla monipuolinen valikoima eettisiä vaihtoehtoja joululahjuksiksi, mutta... Se että Suomessa on paljon ihmisiä joilla, ja joille, on taloudellisesti mahdollisuus ostaa lahjaksi esimerkiksi lehmä jonnekin kaukomaille, ei tarkoita sitä etteikö apua tarvittaisi täällä kotoisessa Suomessakin. En missään nimessä sano etteikö meidän tulisi auttaa muiden maiden vähäosaisia, mutta joku tässä on kuitenkin pyllyllään, sillä samaan aikaan oman yhteiskuntamme kahtia jakautuminen korostuu entisestään. Miksi Suomalaisesta pahoinvoinnista ei puhuta joululahjojen hankinnan yhteydessä? Tuntuu että sitä ei enää tahdota muistaa ollenkaan että ihan läheltämme löytyy ihmisiä joilla ei vielä ole kaikkea, jotka todella tarvitsevat joululahjaansa, ruokaa, vaatteita, rahaa ensikuun vuokraan, harrastusvälineitä...
Pari päivää sitten SuomiPOPin nettiradio provosoi ajatuksiani kohti näitä pohdintoja soittamalla muutaman tunnin sisällä seuraavat kappaleet: Mikko Alatalon Ihmisen ikävä toisen luo, Jope Ruonansuun Enkeleitä toisillemme ja Sakari Kuosmasen Pieni sydän. Aloin pohtia tätä pienen maamme taloudellista kahtia jakautumista vähän aktiivisemmin ja sitä että tilanteelle pitäisi tehdä jotain. Ensimmäisenä ajattelin että nuo kyseiset kappaleet pitäisi koota yhdelle levylle ja etsiä vielä muitakin (niitä varmasti löytyy) ja huolehtia seuraavaksi siitä että kaikki kansanedustajat ja ministerit saisivat kyseisen levyn ja kuuntelisivat sen ajatuksella lävitse, mieluummin useamman kerran. Mutta jos ihminen ei ole nähnyt millaista elämää eletään kelan työttömyyspäivärahalla, lapsilisillä ja/tai sossun toimeentulotuella, häntä tuskin nuo kyseiset laulut koskettaa haluamallani tavalla. Joten suunnittelin kummiohjelman, nehän ovat nyt muotia muutenkin. Tässä kummiohjelmassa kansanedustan ja ministerin työhön kuuluu vähäosaisen Suomalaisperheen kummeus. Kummeus tarkoittaa tutustumista puolin jos toisin ja kummiperheen elämään osallistumista. Se on sitten jokaisen omasta tunnosta kiinni, miten paljon rahaa haluaa kummiperheeseensä sijoittaa, mutta pääasia olisikin tarjota sekä kummiperheelle että kummille ikkuna toisenlaiseen maailmaan ja edesauttaa tätä kautta ihmisten hyvinvointia. Kun tähän kummipakettiin lisätään vielä suunnittelemani levy, voisi olla jo mahdollista että kansanedustajat ja ministerit kantaisivat oikeasti huolta yhteiskunnastamme ja sen jäsenien hyvinvoinnista. Ja joulunaikaan jokaisella kansanedustajalla ja ministerillä olisi ainakin yksi joululahjottava perhe, joille voisi antaa ihan oikeita tavaralahjoja tietäen että ne menevät yhtä hyvin tarpeeseen kuin kaivot ja lehmät kaukomailla.
Pari päivää sitten SuomiPOPin nettiradio provosoi ajatuksiani kohti näitä pohdintoja soittamalla muutaman tunnin sisällä seuraavat kappaleet: Mikko Alatalon Ihmisen ikävä toisen luo, Jope Ruonansuun Enkeleitä toisillemme ja Sakari Kuosmasen Pieni sydän. Aloin pohtia tätä pienen maamme taloudellista kahtia jakautumista vähän aktiivisemmin ja sitä että tilanteelle pitäisi tehdä jotain. Ensimmäisenä ajattelin että nuo kyseiset kappaleet pitäisi koota yhdelle levylle ja etsiä vielä muitakin (niitä varmasti löytyy) ja huolehtia seuraavaksi siitä että kaikki kansanedustajat ja ministerit saisivat kyseisen levyn ja kuuntelisivat sen ajatuksella lävitse, mieluummin useamman kerran. Mutta jos ihminen ei ole nähnyt millaista elämää eletään kelan työttömyyspäivärahalla, lapsilisillä ja/tai sossun toimeentulotuella, häntä tuskin nuo kyseiset laulut koskettaa haluamallani tavalla. Joten suunnittelin kummiohjelman, nehän ovat nyt muotia muutenkin. Tässä kummiohjelmassa kansanedustan ja ministerin työhön kuuluu vähäosaisen Suomalaisperheen kummeus. Kummeus tarkoittaa tutustumista puolin jos toisin ja kummiperheen elämään osallistumista. Se on sitten jokaisen omasta tunnosta kiinni, miten paljon rahaa haluaa kummiperheeseensä sijoittaa, mutta pääasia olisikin tarjota sekä kummiperheelle että kummille ikkuna toisenlaiseen maailmaan ja edesauttaa tätä kautta ihmisten hyvinvointia. Kun tähän kummipakettiin lisätään vielä suunnittelemani levy, voisi olla jo mahdollista että kansanedustajat ja ministerit kantaisivat oikeasti huolta yhteiskunnastamme ja sen jäsenien hyvinvoinnista. Ja joulunaikaan jokaisella kansanedustajalla ja ministerillä olisi ainakin yksi joululahjottava perhe, joille voisi antaa ihan oikeita tavaralahjoja tietäen että ne menevät yhtä hyvin tarpeeseen kuin kaivot ja lehmät kaukomailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti