Voihan öhkö möhkö

Tänään olen tehnyt gradua, hyvin verkkaisesti ja aina välillä kaikkea muuta myös säätäen. Sain kuitenkin ihan hyvin hommaa eteenpäin ja nyt minulla on kohtuullisen selkeä käsitys siitä mitä olen tekemässä ja gradu-tiedosto näyttääkin aika hyvälle. Olen mielestäni ähkinyt homman parissa ihan kamalan kauan ja lukenut toooosi paljon jne. Olen siis iloinen kun homma tuntuu jo olevan voiton puolella. Tutkimusmenetelmäosuutta pitää hiukan vielä viilata ja teoriaosaan tehdä vähän pientä täydennystä, sitten ei olekaan kuin aineiston analysointi (kunhan se valmistuu) ja tutkimustulosten kirjoitaminen, sit ne perus pohdinnat ja johdannot lopuks ja työ on kasassa.

Mutta sitten tulee se epävarmuutta ja ahdistusta aiheuttava iso mutta. Sivumäärä on tällä hetkellä 53 ilman lähteitä ja liitteitä. Jotenkin tuntuu että tekstiä on tosi vähän. :( Täytyy kyllä myöntää että en mä ihan tarkaan tiedä mikä se suotava sivumäärä on, mutta olen koko ajan ajatellu ettäainakin 80, mielummin 100. Enkä kyllä usko että tuohon vielä 30 sivua tulis kirjotettua. Tietty liitteitä tulee aika tosi paljon ja lähteitäkin on neljä sivua, mutta silti...

Arvaa minkä kassi?

Tein tuossa muutama päivä sitten tämmösen. Se on ihan tiettyä esinettä varten tehty. Tuo kyseinen esine on pyörinyt ompelupöydän lähesyydessä useamman kuukauden odotellen tämän kassinnyssäkän valmistumista. Kassiin käytin materiaalina jotakin vanhaa farkun lahjetta joka asusti tilkkulaatikossani. Kassin muotoilin salaperäisen esineen päälle ja hurauttelin hyvin luovasti ilman mittoja ja malleja kasaan.

Nyt sitten saa käyttää mielikuvitusta ja arvata mille esineelle kassi on tehty. Kerron oikean vastauksen vaikka viikonloppuna.

Ihana loma tänäänkin

Sinne katosi jo melkien koko loma. Jotain on tullut tehtyäkin, mutta enimmäkseen olen keskittynyt rentoutumiseen. Sellaisten asioiden tekemiseen joiden parissa voin hyvin. Olen vähän nikkaroinut, tavannut ystäviä ja vanhempiani ja ollut vaan. Tänäänkin oli taas kyllä yksi sellainen lomalta tuntuva päivä. Heräsin yhdeltätoista. Kiiruhdin kaupaungille etsimään paitaa huomisiin ristiäisiin. Hiki hatussa suhasin siellä ja löytyihän se paitakin. Sitten hurautin Lauralle haravoimaan, huhkin muutaman tunnin sydämeni ilosta haravan varressa ja hurautin takaisin kotiin. Myöhemmin illalla Laura tuli vielä meille (eihän sitä nyt voi koko päivää samassa paikassa olla, vaikka saman ihmisen kanssa olisikin). Teimme "hamppareita" itse, syöpöttelimme ja pelailimme äksälaatikolla.

Tänään valmistui myös pienen pienet tossut huomenna ristittävälle vietäväksi. Tein ne Ravelryn kautta löytyneellä enkunkielisellä ohjeella. Ohje oli aika helppo, mutta se oli minun ihan ensimmäinen enkunkielinen, joten hetki sen tavaamiseen meni. Tossut kaipaisivat jotakin piristys-koristusta, mutta nyt ei oikein luovuus ja jaksaminen enää kuki, joten ovat nyt tuollaiset vähän tylsät.

Kukkia

Kun sitten palasimme Tampereelta kotiin, ikkunassa odotti yllätys. Kaktus oli ryhtynyt kukkimispuuhiin. Minä kun hoidin kyseistä kasvia varsin lahjakkaasti koko kesän parvekkeella, muistamatta juurikaan edes kastella sitä. Siellä se nautti päivittäiset paahdeannoksensa ennen puolta päivää, kunnes aurinko kääntyi nurkan taakse. Nyt tuo rupesi sitten kiittelemään hyvästä hoidosta. :) Minä en muuten tiedä kaktuksen lajiketta, mikä lie joulu- vai juhannuskaktus. Joka tietää saa kertoa miullekin, Nalletäti ehkä, tai jopa äippä? Olisko syyslomakaktus hyvä? Minä kun olen biologiassa sillä tasolla että huonekasvit ovat joko roipakkeita, kaktuksia tai joitain muita vähän erikoisempia. Paitsi että kun aloin asiaa miettimään niin huomasin että kyllähän minä tiedänkin aika monen meilläkin asuvan kasvin nimen. Semmoinen viherpeukalo minä olen.

Loman käynnistys Tampereella

Täällä nautitaan syyslomasta koko perheen voimin. Aloitimme Ekkulin kanssa lomailun karauttamalla heti perjantaina Tampereelle kyläilemään ja tapaamaan samoja kavereita kuin helmikuussakin. Taas tuli pyörähdettyä Finlaysonilla ja American Dinerissa. Vähän tuli käveltyäkin ja ihmeteltyä niin kauniita maisemia kuin kesyjä oraviakin. Lauantai-iltaa vietimme isäntämme bändin bändikämpällä, soitellen äksälaatikolla rokkia. Oli kyllä tooosi hauskaa. :)

Lahjetta pitkin kiivenneen oravan ihmettelyn ja rokin soittelun lisäksi tältä reissulta mieleen jää ehdottomasti omenat. Vierailimme isäntämme vanhemmilla ja voi ihmettä, minä sain sieltä mukaan kaksi omenahillopurkkia ja ison purnukan kuivattuja omenalastuja. Itse olen siis tavannut tämän kaverimme ihastuttavan äidin kerran aikaisemmin. Kylläpä oli mukava vierailu. :)

Kuva on vähän ankea; hämärä, salama ja valokuvaustaidoton kuvaaja ovat huono yhdistelmä. Koittakaa kestää.