Karhun kakka

Muutto!

2011-07-17T20:52:00.002+03:00

Täytyy aloittaa hehkuttamalla. Minä voitin eilen tänään huomenna -blogin arvonnassa kirjan. Voi hurjaa, tosi varvoin mitään voitan. Olen innoissani. Yllä mainittu blogi on muuten yksi innoitajani, aivan ihana kerrassaan.

Toinen asia josta olen myös innoissani on se, että olen saanut kaksi uutta lukijaa. Ihmeellistä! Tervetuloa sydämellisesti!

Tämä viikko on nyt sitten tehty muuttoa omaan kotiin, omalle tilalle. Minulla on kaksi googletiliä, toinen aikoinaan yliopiston s-postilla tehty ja toinen nyt vähän uudempi gmail-postiosoitteella. On ollut työlästä vaihtaa tunnuksia, kun tämä kakkanen on tietenkin niillä yliopiston tunnareilla toimiva. Niinpä kypsyttelyn jälkeen tulin päätökseen aloittaa uuden blogin näin sopivasti fyysisen muuton aikoihin. Tämä on niin suuri muutos minulle ihmisenä, että käännetään nyt sivuja elämän kirjassa sitten oikein urakalla.

Eli juuri kun olen saanut uusiakin lukijoita, hylkäänkin tämän osoitteen ja pomppaan uuteen. Toivottavasti seuraatte mukana kaikki jo tutut ja uudetkin lukijat. Uusi blogi yrittää nyt olla vähän aikuisempi, ainakin nimellään. Sisältö todennäköisesti on tuttua Karhistavaraa, höystettynä oman kodin onnesta höperehtimisellä.

Joten sydämellisesti tervetuloa tästä lähtien Oupan Omaan tilaan.

Mitä siellä tapahtuu, kun mitään ei tapahdu?

2011-07-08T00:01:00.005+03:00

No täällähän tapahtuu pakkaamista. Tänä kesänä ei lähdetäkään kesälomareissuun ulkomaille vaan tehdäänkin matka omalle pihalle. Opiskelupaikan saanti ei ollut ainoa tämän kesäkuun onnellinen ja suuri juttu. Toinen sitäkin suurempi ja onnellisempi oli se, että teimme talokaupat ja ensi viikolla pääsemme jo muuttopuuhiin. Talo on ihan täällä samassa kaupungissa, suurimpien kaupunkikeskusten välissä, mutta aika rauhaisalla paikalla.
En meinaa millään malttaa odottaa omaan kotiin pääsyä. Outoa se olisikin, jos olisin kuin viilipytty ja viittailisin vaan kintaalla muiden hötkyilyille, eikö?

Meillä on ruhtinaallisesti aikaa muuttaa, kokonaiset kolme viikkoa. Minä sanoin alusta asti, että muutamme kaikessa rauhassa, pakkaamme kun siltä tuntuu ja viemme tavaroita auto kerrallaan ja pakkaamme sitten lisää. Merimies taas sanoi että hän haluaa hoitaa homman nopeasti alta pois, mutta minä olin päättäväinen omassa mielipiteessäni. Tänään sitten tuhahtelin merimiehelle, joka istuu täysin onnellisena omalla koneellaan, muuton eteen turhaa hötkyilemättä. Pohdittuamme tuhinani syvempiä juuria tulimme tulokseen, että hän oli sisäistänyt minun muuttotekniikkani eikä turhia ressaile. Minä taas en pysty tekemään juurikaan muita asioita, kun jos en edistä muuttoa jotenkin, on laiska ja saamaton olo. Niinpä sovimme yhteistuumin, että minun TÄYTYY välillä relata. Kyllä meillä on aikaa. (Vaikka tulenkin kolmen viikon päästä kertomaan, miten kiireinen se viime tippa taas oli.) Mutta ennen sitä, kaikessa rauhassa.

Ilonpäivä

2011-06-22T11:48:00.002+03:00

Koska on tylsää kirjoittaa blogiin mitään ilman kuvaa, niin piirsin mielentilaani kuvaavan kukkasen. Minä niin tykkään tuosta paintilla suhertamisesta.

Mutta nyt asiaan. Kamalan pitkälle tuntunut odotus on ohi ja sain tiedon erityisopeopinnoista. Pääsin opiskelemaan! Opinnot alkavat syyskuussa ja kestävät 2012 vuoden loppuun. Olen hurjan onnellinen ja lähden kohta kaupungille järjestelemään yhtä toista suurta juttua. Elämme jälleen muutoksen aikoja, mutta niin iloisia aikoja!

Kevään korut

2011-06-19T09:50:00.005+03:00

Tämän vuoden ensimmäisen puoliskon aikana valmistui kolme kaulakorua. Sinivihreää väkersin talvella erkkaopintojen ohessa. Siinä on kolmenlaisia helmiä, jotka kaikki kävin Sinooperista ostamassa. Punaoranssin pitkän kaulanauhan helmet on joskus kirpparilta mukaan tarttuneesta helmilaatikosta. Samoja helmiä on esimerkiksi meidän eteisen kaapin ovissa, vaikka tuolla aikaisemmassa kuvassa vetimiä tuskin edes erottaa. No ne jotka meillä ovat käyneet tietävät. Molempien virkattujen korujen langat on kirpparilta mukaan tarttuneita jämäkeriä.

Viikko sitten Savonlinna-aikaisen kämppikseni ja hyvän ystäväni häät. Sinne tein mekon ja kaulakorun, joista nyt aikanin tuo kaulakoru teille näytillä. Kukkaosa on Sinooperista (taas, kyllä, myönnän minulla on addiktio) ostetuista muovisista marmorihelmistä ja nauha jossa kukka roikkuu pienistä lasihelmistä. Lasihelmilajitelman ostin Tallinnasta syyslomalla.Mulla on selkeästi meneillään oranssi kausi, oranssi väri pilkahtelee esiin sieltä ja täältä. Tosin vihreäkin on edelleen oikein mieleinen. Oleellisinta taitaakin olla se, että värekä on ja ne ovat mahdollisimman raikkaita. Nimimerkki ompelupöydällä punaiset pellavahousut...

Kesätohvelit

2011-06-06T21:21:00.003+03:00

Joku epäili että tuleeko aika pitkäksi kun on loma ja kaikkea. Ei ainakaan tänään tullut. Aloitin aamun haaveilemalla keveistä kesäkengistä. Minulla kun on isot ja rumat jalat, jotka on pakko verhota pitkillä housuilla, niin olisi kivaa kun olisi edes sellaiset kengät joissa on hyvä olla. Ja kun kaikki pitää saada heti, niin helpoimmalla pääsee kun tuunaa vanhat kengät toimiviksi.

Alkuperäiset tohvelit eivät kestäneet edes jalassa kun olivat vain tuommoiset jalkaan tyrkkästävät (keskimmäinen kuva). Paransin popojen käytettävyyttä surauttamalla niihin remmit. Ne ovat vanhaa mainoslahjana saatua collegepaitaa ja kantapään päälle menevässä remmissä on havupallon ruutunauha. Nilkan etupuolen remmissä on sisällä kolme kuminauhaa omissa kujissaan. Ja ihan koneella ompelin remmit kiinni tohveleihin. Lopuksi ompelin vielä kokoelmieni reippaimman väriset napit jalkapöydän päälle.

Popot on ihan hyvät jalassa, todellakin ne kepeät mitä kaipasin. Kamalan näköiset kun nostaa lahjetta, mutta se johtuu enimmäkseen jalkojeni epämääräisestä muodosta. Pitkien lahkeiden alle piilotettuna tohvelit kuitenkin toimivat loistavasti. Olen iloinen!

Tänään tein paljon muutakin, mutta ei kaikkea kerralla!

Loma alkoi, hetkeksi

2011-06-05T23:19:00.008+03:00

Eilen oli kevätjuhla ja nyt on loma! Edessä on vielä muutama työpäivä yhteishaun tulosten julkaisun aikoihin, mutta nyt on monta päivää aikaa hengitellä. Olin eilen niin lomatunnelmissa, että merimies vei minut pienelle kotiseuturetkelle. Hän ei kertonut etukäteen mihin mennään ja päädyimme ekaksi Tykkimäelle. (On niin kauheen kaukanakin meiltä, ainakin 5 km:n päässä.)

Oli sinne muutama muukin eksynyt ja valokuvaamisessa piti keskittyä taivaskuviin. Vaan hauskaa se oli sellainenkin.

Taifunin kotkasta on jo värit haalenneet.

Aikamme laitteita taivasteltuamme, merimies vei minut parhaaseen laitteeseen, terassinaarioon! Maisematkin olivat aika komeat, kuten kuvasta voi hahmottaa.

Oli niin pimeä päivä, että Raveliinin terassilla oli valot päällä!

Tykkäriltä jatkoimme matkaa toiselle puolelle kaupunkia. Ajelimme eräällä kivalla asuinalueella, ihaillen pelto- ja metsämaisemia. Oli ihan mielettämän kaunis ilma muuten! Vaan ei ollut ihan pilvetön taivas. Pilvet tosin olivat hauskemman näköisiä livenä, mutta menkööt.

Meille tuli nälkä ajellessa, mutta niin oli tullut poliiseillekin.

Sellainen oli ensimmäinen lomapäivän puolikas. Tänään puunasimme ja puleerasimme autoja. Mitähän sitä huomenna keksii?

Kortti

2011-05-31T22:00:00.003+03:00

Eksyin viime perjantaina etsimään elämää eräästä nimeltä mainitsemattomasta askarteluliikkeestä. Olihan siellä elämää, sain taas nauraa mahan kipeäksi liikkeen naisten kanssa. Kyseisessä askarteluliikkeessä vierailu on koukuttavaa, sillä löysin itseni myös lauantaina sieltä, askartelemasta. Minulla olikin tilauksessa kortti työkaverilleni, joka siirtyy kokopäiväiseksi koiran rapsuttajaksi, häntä itseään lainaten. Näpertelin kortin lauantaina lähes valmiiksi. Eilen niihin aikoihin, kun olisi pitänyt mennä nukkumaan, kirjoitin runoa korttiin luomisen hurmoksessa ja väkersin myös tuon kannen kyltin.

Tämän kyseisen työkaverin siirtyminen luppoelämään on minulle henkilökohtainen onnenpotku, vaikkakin olisin mielelläni työskennellyt juuri hänen kanssaan vielä pitkään. Uskomattoman viisas ihminen, sellainen jonka toimintaa ihailee monelta kantilta. Minä nyt kuitenkin saan jatkaa hänen jalan jäljissään, nykyisessä työpaikassani. Toistaiseksi paperilla on vuoden sopimus eteenpäin, mutta tulevat viikot ratkaisevat suunnitelmaani työkuvioiden suhteen siitäkin pidemmälle. Ihanaa kun tuntee koulun, lapset, työkaverit sekä talon tavat ja voi käyttää energiansa työn opetteluun, kun kaikki muu on jo tuttua. No on se työkin osittain, mutta mukana tulee myös paljon uutta.

Enää kolme työpäivää ja sitten pieni breikki! Oi aurinko!

Arvatkaa kenellä on uusi lompakko

2011-05-29T21:44:00.005+03:00

Ihana kevät! Minun kesäni alkaa siitä kun koulut loppuu, eli kuuden päivän päästä. Juuri nyt olen hurjan väsynyt, koko lukuvuosi on ollut todella rankka ja enää ei huvittaisi mennä töihin. Toisaalta taas on paljon innostavaa raportoitavaa ja kädet ovat jo saaneet aikaan yhtä sun toista. Tänään tuli sen verran hyvät kuvatkin, että voisi harkita kuvien kanssa raportontia aikaansaannoksista. :)

Lompakko on ollut jo pitkään uusimislistalla ja tänään sen sitten tein. Käsin en jaksanut kirjoa, vaan hurauttelin koneella perhosen erilliselle kankaalle, leikkasin irti ja ompelin toiselle kankaalle. Ja loppu onkin sitten tuttua jo "Moonikoista", joita on maailmalle lähtenyt yhteensä kolme. Neljäs palveli omassa käytössä muutaman vuoden. Tämä lompakkomalli on hyväksi havaittu ja jo kolmas versio. Usean vuoden käyttökokemus muokkaa mallia aina vaan paremmaksi. Tähän versioon lisäsin pankkikorttitaskun, tukikankaalla tuetun päällisen ja "taitetikatun" pohjan, edellisen version parannus oli vuori. Tässä versiossa on mukana tuttua materiaaliakin, perhosen taustakangas ja lompakon vuori on nähty aikaisemmin jumppapatjassa. Lakanaa on vielä vähän jäljellä, onneksi, koska se on aika ihanaa!

Kevätsiivousta!

2011-05-07T13:18:00.005+03:00

Nyt on Erityispedagogiikan perusopinnot valmiina ja hakemus seuraavaan opintorupeamaan postitettu. Kylläpä tuntuu hyvälle! Tuli sitten todistettua että erityispedagogiikan perusopinnot on mahdollista tehdä työn ohessa yhdeksässä viikossa. Se onko siinä mitään järkeä ja miten oma mieli ja ihmissuhteet voivat rupeaman jälkeen, on vähintäänkin vakavasti pohdittava ja puntaroitava. Minä kiitän läheisiäni, että ovat jaksaneet. Oman osansa teki myös Jyväskylän avoin yliopisto opettajineen. Olivat hurjan ymmärtäväisiä, nopeita tehtävien tarkistamisessa ja kaiken lisäksi aina niin ystävällisiä!

Kotona on kaaos, jota on nyt ryhdyttävä selättämään. Jotta homma sujuisi mukavammin, surauttelin muutaman siivousrätin itseäni ilahduttamaan. Materiaalina vanhoja pyyheliinoja, jotka ovat palvelleet jo ties missä. Toivon, että tämä surauttelu avasi taas oven surauttelun maailmaan paremminkin, sillä alkukesästä olisi yhdet häät, johon pitäis mekko pyöräyttää.

Nii tänään olisi ollut Kouvola-päivä ja olin jo suunnitellut kaikkea kivaa tekeväni, mutta ei. Olo on räkäinen ja puolikuntoinen, joten siivostelen kotona sen minkä jaksan ja lepään lopun aikaa. Nautin Kouvolasta sitten joku toinen päivä. :(

Kukka

2011-04-21T20:33:00.003+03:00

Elävien kirjoissa ollaan, vaikka elämä sinänsä onkin ollut lähes tulkoon työtä ja opiskelua. Vielä on vähän erkkahommia jälellä, mutta suurin osa jo hienosti valmiina. Tänä vuonna meillä luovutaan myös pääsiäisestä opintojen vuoksi. (Minun opintojen, merimies on jo kesälomalla, kauheen rankkaa toi amk-opiskelu.) Kuvittelin että se aika olisi jo ohi, kun opinnot menevät muun edelle, mutta näköjään ei. Taidan olla ihminen jolla on aina joku prokkis menossa, häikkäämässä "normaalia" arkea. Olkoon sitten niin.

Tässä tämän ja edellisen postauksen välissä on juhlittu muutamat synttärit ja pyörähdetty Kuopiossa. Jotta polla ei ihan hajoaisi, on ollu pakko aikatauluttaa elämään vähän jotain muutakin, mutta hyvin maltillisesti että opinnot etenisivät. Viime lauantaina kävin äipän ja hänen"opiskelukavereiden" kanssa Kuopiossa rentoutusretkellä. Tutustuimme lasilinkkiin ja Ryijy elää -näyttelyyn, söimme tietysti hyvin ja kävimme Matti Mattssonin opissa. Harmittaa hirveästi että Matin kotisivut ovat vasta tekeillä, niin en voi linkittää tähän, joten tyydyn kertomaan jotakin oleellista. Matti on koruseppä joka loihtii toisille turhista tavaroista mitä kiinnostavimpia ja hienompia koruja ja muita esineitä. Hän tuntui myös hyvin mukavalle ja sympaattiselle ihmiselle.

Olimme siis Matin korupajalla opissa. Teimme kuutisen tuntia koruja ja muita väkerryksiä, mitä kukin halusi. Koko porukkamme oli hirveän innostunut metallintyöstötekniikoista ja Matin oivaltavan yksinkertaisista työtavoista. Siellä syntyi taulua kakkuvuoasta, piparkakkumuotista ja haarukasta, naulakoita ja yrttikylttejä vanhoista ruokailuvälineistä, kello kattilankannesta ja vaikka mitä muuta aina tuhkakupista rintakoruihin. Itse tein vanhempieni palkintolusikoista yllä olevan kukkariipuksen. Tein myös muuta, mutta elättelen toiveita että saan ne yhdistettyä johonkin muuhun myöhemmin, niin esittelen loput sitten kun niiden aika on. Reissu oli kerrassaan mainio, oikein hyvä rentoutus ja nollaus tiukkaan opiskelutahtiini. Pieni kiitos vielä isällenikin, joka mahdollisti kotiin paluun melkein yöllä, että pääsin taas aamulla opiskelemaan.

Nyt toivottelen hyvää Pääsiäistä niille, jotka kyseistä juhlaa juhlistavat ja mukavia kevätpäiviä kaikille! Itse vetäydyn vielä hetkeksi kaikille yhteisen ja monikulttuurisen koulun pariin. Tsempitystä otetaan vastaan.

Kirjapinon takaa hei!

2011-03-04T18:01:00.007+02:00

Tässä on tullut vähän sählättyä ja sitten olen ottanut itseäni niskasta kiinni (lievän painostuksen jälkeen) ja ruvennut opiskelemaan. Johan tässä ehdittiin ollakin pelkkiä työssä käyviä ihmisiä, joten nyt joutaa taas opiskelemaan. No oikeesti ei joutais, mutta karsitaan vapaa-ajasta. Projektina on siis tällä hetkellä erityispedagogiikan perusopinnot avoimessa yliopistossa ja tarkoitus olis saada ne tosi nopeesti valmiiksi. Niin nopeesti että hetkeen en tee mitään muuta kuin käyn töissä ja opiskelen. Tai no ettei pää hajoais, niin välillä fysioterapiaa, lenkkeilyä ja satunnaisia ystävien tapaamisia. (Kotityötkin olen ulkoistanut, kiitos äiti!)

En tiedä onko minulla jaksamista tai innostusta kirjoittaa oppimistani asioista tulevaisuudessa, mutta pikkasen voisin tähän nyt jotain raportoida. Ensimmäinen oppimistehtävä jonka tein, käsitteli kommunikoinnin häiriöitä ja luin muun muassa kuulohäiriöisistä lapsista ja nuorista. Sydämeni sai sykkyrälle ajatus, että vanhemmat rakentavat lapselle elämäntarinaa sekä tämän käsitystä itsestään. Kai tämä on opittu jo kasvatustiedettä opiskellessa, mutta ei kaikkea voi muistaa. :) Tämä koskee niin kuulohäiriöisiä kuin muitakin lapsia, mutta erityisesti niitä lapsia joille minäkuvan ja oman elämäntarinan hahmottaminen itse on vaikeaa.

Eli tarina, jonka ihminen kertoo itsestään on vanhemman pohjustama. Vanhempi tallentaa lapsen tunteita tämän elämänvaiheista, rakentaa niistä jatkumoa ja kertoo lapselle. Samalla tavalla myös minäkuvan muodostumiselle on tärkeää vanhemman viestit. Vanhempi tulkitsee lapsen persoonaa ja viestittää kuvaa lapsesta tälle itselleen. Jos vanhempi on omien vaikeuksiensa vuoksi estynyt tai muuten kyvytön rakentamaan ehyttä kuvaa lapsen elämästä tai todellisuutta vastaavaa kuvaa lapsen persoonasta, voi lapsen minäkuva tai elämäntarina jäädä kokonaan muodostumatta. Voi voi kun tuntuu pahalle tuo ajatus.

(Kuva on otettu kännykällä ja sen siirtämiseksi koneelle on taisteltu kauan. Pitäs varmaan ladata kameran patterin.)

Nollausta

2011-01-30T17:44:00.003+02:00

Viikonloppu on mennyt nopeasti, mutta on tässä silti irtauduttu työkuvioista ja ajatuksista (ja stressistä). Olen ollut sosiaalinen. Perjantai-ilta meni rattoisasti kotona leffaillen merimieheni ja yhden kaverin seurassa ja lauantaina olin työkaverin synttäreillä. Tänä aamuna heitin merimiehen matkoihinsa, on vaihteeksi hänen vuoro bilettää, eiku joku opiskelureissu se viissiin on. Tulee kuitenkin jo tiistaina takasin, joten hyvin täällä pärjäillään. Tänään olen nauttinut yksin olosta. Olen kuunnellut radiota koko päivän ja yrittänyt väkertää jotakin omin pikku kätösin.

Mulla on menossa oranssi kausi. Joskus syksyllä se alkoi. Tallinnasta tuli ostettua syyslomalla yhtä jos toista oranssia ja talvikengätkin ovat tätä nykyä oranssit. Oranssia kynsilakkaa on oikein kahta sävyä, toiset silmälasit ovat musta-oranssit ja erinäinen määrä asusteita löytyy myös oranssina. Toteutin sitten tänään monta kuukautta haudotun idean, tuunata vanha villakangastakki ja lisätä siihen vähän oranssia. Otin takista kuvan ennen tuunausta, se on tumma ja ruma ja kamala, siis se kuva. Sit otin työntouhusta kuvan ja taas valmiista takista. Valmiin takin kuvat ovat ihan yhtä kamalia, tummia ja epäselviä, kuin alkuperäinenkin kuva. Joten niin kauan kunnes saan jokun ottamaan musta kuvan takki päällä, valoisan aikaan, en voi takkia täällä esitellä. :(

Kerron kuitenkin että takista tuli kiva, tosin saatan vääntää siihen vielä uuden hupun, koska vanha on vähän outo. Mielessä pyörii yksi tietty oranssi retrokangas...

Onnellisille

2011-01-26T22:03:00.004+02:00

Läheinen työkaveri avioitui aivan äskettäin, kaikessa hiljaisuudessa. Hän ei vielä teidä, että tulee lahjotuksi huomenna. Luotan että ei ole tietoinen tästä blogista, joten uskallan kuvat julkaista. Pistimme toisen läheisen työkaverin kanssa lahjomisprojektin puoliksi, hän hommasi täytteet ja minä paneuduin paketoimiseen ja kortittamiseen.

Hiukan valoa

2011-01-22T22:01:00.002+02:00

Myönnettäköön että en ole maailman fiksuin ihminen. Onnistuin saattamaan itseni tilanteeseen, jonka seurauksena varvas ei voi hyvin, koko kroppa on kipeä sieltä täältä ja mustelmiakin löytyy. Onneksi selvisin lähinnä säikähdyksellä ja vaikuttaa että kovin pahoja jäänteitä tapahtumasta ei jää. Toivottavasti irroitettu varpaankynsikin kasvaa joskus takaisin. Nyt on oltu kotosalla pari päivää aika hissukseen.

Selkeitä paranemisen merkkejä ilmassa, sillä iltapäivästä tuntui että on pakko näpertää. Jostain muistin syövereistä esiin pompsahti origamipallo. En muistanut miten se tehdään, mutta nopeasti apu löytyi. Kokeilin ensin kopiopaperista, mutta siitä ei näkynyt valo tarpeeksi läpi. Silkkipaperi olisi ollut taas liian ohutta. Vaan sittenpä keksin täydellisen materiaalin, ilmaisen ja kaikkea. (Meille kun tulee nykyisin Vartti ja PK, vaikka mainoksia ei tulekaan, niin ilmaista materiaalia riittää. Tosin taisi tuohon upota yksi vanha KouSa:kin.)

Aika monta tuntia noita näpertelin (20 origamipalloa), mutta niistä tuli kivat. Merimieskin myönsi, vaikka kulmiaan nosteli keskeneräiselle projektille. Paikkaa täytyy vielä miettiä, nyt ovat toistaiseksi piristämässä minua tuossa heti oman tietskaripöydän yläpuolella. Pieni kettu-taideteos on merimiehen tekemä, varmaan yli 20 vuotta sitten. Minusta niin ihana, että kuuluu seinälle.

Ankeus

2011-01-10T16:08:00.005+02:00

Mielessä pyörii miljoona asiaa, mutta en oikein saa tartuttua mihinkään. Vaan huomenna voi jo olla toisin. Katsotaan nyt.

Tänä aamuna töihin meno oli epäriemastuttavaa. Koulun ympärillä haisi lihakeitto. Miksi koulun lihakeitto haisee niin pahalle ja ihan erilaiselle kuin kotona tehty lihakeitto? Ei sillä, en minä sitä kotiversiotakaan söisi, mutta ei se pahalle haise.

Työpäivä oli lyhyt, pehmeä laskeutuminen arkeen. Tykkään, mutta ei se saanut aikaan suuria tunteita. Tulin kotiin ja lähdin sauvomaan. Lupasin tälle vuodelle pitää itsestäni parempaa huolta, joten yritän. Lenkillä hiekoitettu tie näytti ihan jäätelölle, sille jota minä kutsun roskajäätelöksi. Mikä lie oikealta nimeltään. Ei kuitenkaan tehnyt yhtään mieli maistaa.

Vuoden ensimmäiset...

2011-01-02T22:12:00.003+02:00

Blogger käänsi ihan itse kaksi ekaa kuvaa kyljelleen, en ymmärrä miksi, mutta olkoot.

Niin se vuosi vaihtui ja täällä on ompelukone surrannut sen jälkeen. Eilen urakoitiin pikku-ukolle vaippoja ja illalla surauttelin vielä itselleni mäenlaskutumput. No rukkaset nuo oikeastaan on. Päällinen on kaapista löytynyttä enstexiä, vuorina lehmäfleecen jämiä ja varsina vanhan villapaidan kaulus. Tänään käytiin naapurin lähetystön kanssa noita mäessä testaamassa ja hyvin toimivat. Eivät kastuneet, sormet pysyi lämpimänä ja ranteet kuivina.

Tänään tein myös urotyön, raivasin makkarista polut pois ja tein lattialle tilaa. Samalla ryhdistin vaatekaapinkin valmiiksi huomenna alkavaa työrupeamaa varten. Työasioihin jo vähän orjentoituessani, muistin että työavaimet tarvitsevat avaimenperän. Ne kun ovat pyörineet ilman perää jo jonkun aikaa, niin erehtyipä merimieskin luulemaan niitä omikseen. Avaimenperän matskut on joululahjamateriaalien jämiä. Tuon tekeminen oli ihan rentouttavaa ja eiköhän se asiansa aja.

Sellaiset vuoden ekat puuhat tällä kertaa.
Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoille!

Paketteihin piilotetut

2010-12-29T10:40:00.009+02:00

Ärsyttävää, tietotekniset taitoni eivät taas riitä ja yksi lahja jää postaamatta, koska blogger kääntää kuvan kyljelleen väkipakolla. Mur! Postaan sen ehkä myöhemmin tai sitten en.

Joulu meni, jotkut viettävät sitä edelleen, minä lähinnä lomailen. Joulusta tulee ähky jos se vaan jatkuu ja jatkuu, ainakin tänä vuonna tuntuu tältä. Oman jouluiloni sain viime viikolla ompelemalla lahjoja. Yllä kokoelma niistä, tosin joitain puuttuu, kun en kaikkia muistanut kuvata. Lisäksi piilottelin paketteihin ostettuja asioita, sitä mukaa kun niitä keksin. Aika kiva Joulu oli, itselle tuli ilo siitä, että pääsin antamaan ihmisille lahjoja, jotka olivat juuri sitä ihmistä ajatellen tehty tai hankittu.

Rauhaisaa ja ihanaista Joulua

2010-12-23T20:56:00.003+02:00

Tänäaamuna parvekkeella ja parvekkeelta.

Tarina siitä, mitä tapahtui kaupungilla kun lomani alkoi, päätyy tuohon ensimmäisen kuvan havupalloon. Marssin Sinooperiin jouluja toivottelemaan ja siellä oltiin havupallopuuhissa. Kun kauniisti pyysin sain tehdä havujämistä itsellenikin pallon. Minun palloni hajosi tehdessä, mutta liimailimme Sannan kanssa sitä kuumaliimalla kasaan. Juu tosi ekologinen pallo! Eikä se ole edes pallo, mutta onnea se toi paljon, olin niin iloinen kun marssin sen kanssa kotiin. Siellä se parvekkeella poseeraa lumen seassa kuin parempikin koriste.

Kolme päivää olen onnellisena väsäillyt joululahjoja. Nyt on paketit säkissä eteisessä odottamassa. Huomenna starttailemme aamupäivästä merimiehen kanssa auton ja huristamme Savitaipaleelle aattoa vastaan ottamaan. Matka jatkunee Mäntyharjuun sieltä ja kotiin palaamme sitten muutaman päivän päästä. Joulun viettäminen muualla on siitä ihanaa, että siivoamisen ja ruuanlaiton voi jättää vähemmälle. Tänä Jouluna tein vain lohihyytelön Joulupöytään vietäväksi, muuten olenkin sitten keskittynyt siihen vähemmälle jättämiseen.

Nyt toivotan ihanaiset Joulut kaikille lukijoille ja vetäydyn nauttimaan.
Onnekasta, ihanaa ja rauhaisaa Joulua!

Lahjoille säkki

2010-12-21T11:10:00.005+02:00

Vanhempieni luona on lahjasäkki, jonka äiti on luovasti tehnyt vanhasta säkkikankaisesta kuusen alusmatosta. Siinä säkissä on jotakin niin hienoa, se on täynnä tunnelmaa ja monien vuosien pakettien kantoa. Minusta lahjasäkki on oleellinen osa Joulua. Sellainen kuuluu olla. Jostain syystä kuitenkin vasta tänä vuonna tulin ensimmäisen kerran ajatelleeksi, että minun omassa taloudessanikin voisi olla lahjasäkki. Ja niin kävin tuumasta toimeen. Tämä syntyi eilen. Homman toteutin lähinnä ajatuksella "teen sitä mikä on kivaa", ja juuri tällä hetkellä tuntuu kirjonta ja nimenomaan käsinkirjonta olevan kivaa. Materiaalit nauhoja lukuunottamatta kirpputorilta.

Työkavereille

2010-12-18T15:56:00.005+02:00

Nyt on taas lukukausi pulkassa ja ansaittu (?) joululoma on lähtenyt käyntiin. Lähimmille työkavereille tehtiin yhden työkaverin kanssa piparkakkutaloja Joululahjuksiksi ja muutamalle omalle tärkeälle työkaverille askartelin eilen heijastimia. Tällä kertaa päästin itseni vähän helpommalla ja hain Sinooperista valmiit huopasydämet, joihin sitten itse leikkelin, liimailin ja ompelin heijastinpalat.

Tänään oli kyllä aika hyvät fiilikset töissä. Muutaman tunnin koululla hengailimme. Minä askartelin jumalanpalveluksen ajan kirkkoon menemättömien kanssa lumihiutaleita ja oppilaiden poistuttua lomalle, joimme henkilökunnan joulukahvit ja sain kuulla että työt jatkuu kesään asti! Tosi hyvillä mielin lähdin itsekin lomailemaan ja suuntasin kaupungille. Mitä siellä sitten tapauhtui on jo toinen tarina.

Hiljakseen

2010-12-12T22:20:00.003+02:00

Ihan vähän vaan kuiskailen täällä. Paljon on elämässä meneillään, useammankin suurehkon ratkaisun kanssa painiskelen ja siihen päälle haastavat työkuviot ja lähestyvä Joulu. Stressi ei ole suuri, mutta aika on kortilla. Pohdin jo hiljentyväni kokonaan tällä suunnalla, mutta toisaalta en raaski. On ihanaa palailla aikojen jälkeen lukemaan blogia taaksepäin. Olen kuitenkin tallentanut tänne monia sellaisia ajatuksia, jotka ovat jo päässeet mielestä pois lipsumaan.

Nyt olisi vielä kuusi päivää töitä ja sitten alan Jouluilla. Joulun odotus tänä vuonna on vielä vapaampaa kuin aikaisemmin, teen juuri sen mikä huvittaa ja loppu jää tekemättä. Muutamia lahjoja olen jo hankkinut ja muutamia tehnyt. Kortit odottaa osoitteita ja merkkejä, tiistai-iltana sitten. :) Hannalle väsäilen kalenteria pikkuhiljaa ja eilen meillä oli kaveriporukan pikkujoulut. Pikkujouluja varten siivoiltiin merimiehen kanssa niin ahkerasti, että joulusiivous voidaan kuitata sillä. Jos vähän imuria vilauttelee kerran tai pari vielä ennen joulua, niin hyvin pärjätään.

Lupaan postailla jotakin joulujuttuja, kunhan saan ensin tämän työrupeaman pakettiin. Työsopimus loppuu 18.12., uusi on kyllä luvattu, mutta vielä sitä ei ole kirjoitettu, joten toistaiseksi nautin ajatuksesta, että edessä voi olla vaikka pidempikin vapaa.

Kaularoikottimia

2010-11-19T16:06:00.005+02:00

Eilisenä iltana ihmettelin merimiehen kanssa elokuvaa ja kun se vaan kesti ja kesti, piti saada käsille töitä. Yhdistelin kaulakoruksi taannoin äipän varastoista kaivettuja nappeja ja omia aarteita. Ylin kaulakoru siis eiliseltä. Muut korut on tehty tämän vuoden aikana, keskimmäisissä huovutettuja palloja, puu- ja lasihelmiä ja alimmassa virkattuja palloja ja ketjusilmukkaketjua, johon on pujotettu puuhelmiä. Huovutusvillat ja lasihelmet on uutena ostettuja, mutta puuhelmet on kaikki kirpparilta kerättyjä ja purettuja. Napit varmaankin myös suurimmaksi osaksi jo pitkään palvelleita. Näiden kaulakorujen tekeminen on pientä, nopeaa ja ennen kaikkea terapeuttista näpertelyä. (Vinkki joulupukin pajaan myös.)

Äiti teki mulle tossut!

2010-11-07T14:20:00.004+02:00

Ihailin Ravelryssä neulottuja "Preeriasaappaita", halusin itsellenikin sellaiset, mutta... En pidä kahden samanlaisen asian neulomisesta, plus olen aika hidas neulomaan eikä siihen aikaakan ole aivan kamalasti. Äiti taas mitä ilmeisemmin tykkää samanlaisten asioden neulomisesta, hän on nopea ja hänellä tuntuu aikaakin olevan, ainakin vähän enemmän kuin minulla. :) Joten pienellä ruikutuksella sain äippiksen tekemään tossut ja niistä tuli IHANAT!!! Napit sentään ompelin itse ja pohjiin ompelen vielä nahkavahvikkeet, niin voin pitää näitä töissä polvihousujen kanssa (ja ehkä jopa hameiden).

Se piti vielä tossuista sanoa, että ne ei ole tehty Ravelryn englanninkielisellä ohjeella, vaan ihan itse pähkäillen, kuvaa ja omaa tieto-taitoa apuna käyttäen, pyrkien mahdollisimman toimivaan ja kauniiseen lopputulokseen.

Takaisin Tallinnasta

2010-10-27T18:12:00.004+03:00

Käväisin Jenni-ystäväni kanssa Tallinnassa. Reissu oli kerrassaan mainio. Ensiksi sunnuntaina ajelimme autolla Helsinkiin ja siellä ratikalla lähemmäs satamaa. Piipahdimme matkalla Senaatintorilla ihailemassa karhuja. Merimatka Tallinnaan oli nopea, mikä oli hyvä asia, sillä merellä vähän tuuli. Hotelli löytyi helposti ja shoppailu saattoi alkaa. Tosin aluksi shoppailimme vain Jennin rahoilla, koska en tajunnut vaihtaa itselleni etukäteen kruunuja. Vaikka Jenni on meistä se nuorempi, on hän selkeästi se organisoidumpi ja ajattelevaisempi yksilö.

Suurimman osan shoppailuajasta (melkein koko maanantai) reissulla käytimme pienellä pätkällä Tartu maanteetä. Tien varrella oli monen monta käsityötarvikekauppaa ja kirpputoria, joten sinne kului paljon aikaa. Onneksi rahaa ei kulunut paljon. Tuli oltua hyvin säästeliäs ja tehtyä paljon edullisia löytöjä. :) Illalla kävimme vanhassa kaupungissa syömässä (ja törmäämässä yllättäen tuttuihin) ja ihailemassa hämärässä säihkyviä kaupungin valoja.

Ilma oli koko reissun sumuinen, sateinen ja harmaa. Se ei juurikaan haitannut. Tallinnassa satamaa kohti kävellessä aurinko viimein pilkahteli pilvien takaa, ja saimme kohtalaisia maisemakuvia. Matkustimme Linda Linella, joka lähtee Linnahallin satamasta Tallinnassa. Sinne on aikamoinen kipuaminen, jos jalkaisin menee. Satama kun löytyy kummallisten porrassysteemien takaa. Sieltä ylhäältä sai kuitenkin kauniita kuvia, joten ei haittaa. Lisäksi Linda Line hoiti palvelun hienosti. Heillä on ilmeisesti jotain teknisiä ongelmia ja lähtömme Tallinnasta myöhästyi tunnilla. Saimme siitä muutamaa tuntia aikaisemmin tekstiviestin, joten käytännössä saimme tunnin lisäaikaa shoppailla, eikä elämämme tai aikataulumme kärsineet mitenkään.

Olipas ihana lomanaloitus. Kiitos vielä Jenni mitä mukavimmasta matkaseurasta (ja minusta huolehtimisesta)!

Vanha ystävä

2010-10-23T20:07:00.009+03:00

Reppu (tuo vaikeasti valokuvattava esine) on yli kymmenen vuotta vanha. Sen kanssa on käyty reppumatkoilla Ruotsissa, Puolassa ja Virossa, on käyty myös bussin alla yhdessä ja minivaelluksilla pöpelikössä. Reppu on elänyt läpi asuntolasta_viikonlopuksi_vanhemmille ja opiskelija-asunnosta_viikonlopuksi_poikaystävän_luokse -vaiheet. Reppu elää ja muokkautuu aina tarpeen mukaan. Ajan saatossa siihen on rakenneltu passitasku, roikotuslenkkejä, lisätty heijastin ja vaihdettu taskun vetoketju.

Nyt viimeisimpänä vaihdoin reppuun ison vetoketjun ja lisäsin sateelta suojaavaa kangasta (alemmassa kuvassa harmaa kangas), kun repun oman kankaan pinnoite on jo aika kulunut. Tällä kertaa pohdin jo useamman kerran, joko reppu saisi jäädä eläkkeelle, mutta tuolla repulla on niin monta tarinaa ja se on hyvä kantaa. Toisin sanoen se on rakas ja niin kropalleni sopiva, että päätin sitten taas korjailla ja parannella. Tuon repun kanssa on niin mukavaa reissata.

Nyt pakkaan repun ja lähden muutamaksi päiväksi Tallinnaan lomailemaan.

Kuka täältä haluaisi pois

2010-10-15T07:37:00.007+03:00

Ulkona näyttää tänäaamuna jo melkein Joulupukin maalta, mutta viime viikolla näytti tältä. Harrastamme isännän kanssa säännöllistä ulkoulua, viisi kertaa vuodessa. Viime viikolla kävelimme lähiömme ympäristössä ja bongailimme syksyisen luonnon seasta kaikkea hauskuuksia. Muuttoa vähän toiselle kantillekin on jo pohdittu, vaan raaskiiko täältä oikeasti lähteä?

Potutuksen purkua

2010-10-02T08:13:00.003+03:00

Eilen oli ihan kiva päivä, mutta hetkellisesti koin lievää potutusta. Olivat sitten kaupungin palkanmaksussa tulleet siihen tulokseen että maksoivat minulle viime keväänä liian suurta palkkaa ja tämän kuun palkasta oli sitten vähennetty viime kevään ylimääräiset. Outoa minusta tässä on se, että työsuhteeni katkaistiin kesäksi, ja nyt siis tasailevat edellisen työsuhteen aikana maksettuja palkkoja. Ilmeisesti niin voi tehdä, koska niin on tehty, mutta ei se kivalle tunnu. Varsinkaan kun sijaiset ovat muutenkin niin hyvässä asemassa. Esimerkiksi taas tulevana joulukuuna teen ihan yhtä monta päivää töitä kuin kaikki muutkin opettajat ja saan vain puolikkaan palkan siltä kuulta. Kyllä kasvattaa työmotivaatiota.

Eniveis, purin potutuksen taas yhteen kaularoikuttimeen. Tein siis uudet helmet.

Aamu

2010-10-01T07:20:00.004+03:00

Tänä aamuna maisema arasteli ja ujoili. Taivaalla oli suloista punaa ja osa maisemasta oli verhottu usvaharsolla. Että minä sitten rakastan syksyä. Värit ovat kauniita ja rauhallisia ja on sovin lämmin, ei vielä toppatakkikeli, mutta ei hikikelikään. Ihana syksy.

Lisää vaippoja

2010-09-29T18:41:00.005+03:00

Se pieni, jonka syntymää minä ainakin odotan jo suurella innolla sai viikonloppuna lisää vaippoja. Teimme kosteussulullisia ja -suluttomia taskuvaippoja ja ison kasan imuja. Tuommoisia pieniä söpöjä ne kostaussululliset taskut ovat.

Vaippahommia

2010-09-21T19:43:00.004+03:00

Ystäväpiiriin tulee pian vauva. Aloittelimme vaipatusurakkaa eilen leikkelemällä ja surauttelemalla sisävaippoja vanhasta flanellilakanasta. Nuo on niin ihanan pieniä! Mitään juuri en vaippa-asioista tiedä, mutta vaikuttaa tuo vauvan tuleva äiti aika hyvin jo asiaan perehtyneen, joten minun roolini oli olla toteuttamispuolen organisaattori. Se tarkoitti myös sitä että komensin ukkelitkin leikkuuhommiin. (Tästä ei sitten tietenkään puhuta julkisesti.)

Pesänrakennusta

2010-09-19T15:04:00.004+03:00

Olen saanut merimieheni takaisin kotiin ja viimeisimmät päivät olemme laitelleet kotia uuteen uskoon. Elohuone on uudistanut näköään ja ehkä jopa hiukan tunnelmaakin. Projekti on vielä kesken, enkä enempää nyt vilauttele, mutta tämä piti tulla näyttämään.

Toteutin noin kuudessa tunnissa pitkään suunnittelemani löhöistuinten huputuksen. Ostin kirpparilta kaksi valkoista helmalakanaa, hintaan 4,6oe. Koska materiaalikustannukset olivat niin pienet, uskalsin toteuttaa huput hyvin vapaalla kädellä suoraan sohvan ja nojatuolin päälle kangasta muotoillen. Ihan hyvät niistä tuli, omaan käyttöön kelpaa. Elohuone rauhoittui kummasti ja vähän raikastuikin vaalean värin ansioista. Voi tosin olla että meidän käytössä nuo ei kauaa vaaleita ole, mutta onneksi lakanakankaan voi aina värjätä.

höpöti höpöti

2010-08-21T22:53:00.000+03:00

Nythän on niin että minulla ei ole tällä hetkellä kameraa käytössä, joten bloggaaminen mistään uudesta ei nyt suju. Halusin kuitenkin kirjoitella tänne jotain ja kertoa että verkkainen voi olla tahti päivittelyllä. Löysinkin hauskoja kuvia alkukesän kasvimaareissulta.

Näin olin asiaa pohtinut kesemmällä: Kasvimaan sijainti muutaman kilometrin päässä kodista tekee hommasta viehättävää. Nautin eniten siitä, kun saan pyöräillä kasvimaalle ja siellä kitkeä, kastella ja kuopsuttaa kaikessa rauhassa. Kun sitten tulen kotiin, kasvimaa ei muistuta kokoajan olemassa olostaan ja keskeneräisyydestään näkymällä koti-ikkunasta. Tämän kasvimaan olemassa olo tekee kerrostaloasumisesta kesäaikaan huomattavasti mielekkäämpää.

Alimmassa kuvassa on ystäväni Kissa, joka on siis Hannan kissa.

Sadonkorjuuta

2010-08-10T09:31:00.002+03:00

Meillä on Hanna-ystäväni kanssa yhteinen kesäharrastus. Kasvattelemme luomuherkkuja kaupungilta vuokratulla viljelypalstalla. Kahdestaan projekti on varsin mukava, kasvimaa ei sido liikaa menoja ja aikatauluja. Venetsian matkamme ajan Hanna hoiti urhoollisesti kasvimaata yksikseen. Kun sitten reilun viikon jälkeen menin maalle, olikin siellä tapahtunut valtavasti kasvua. Herventelin penkkejä ja napsin syksyn ensimmäisiä herkkuja kotiin tuotavaksi. Osa on ihan valioyksilöitä ja toiset vieläkin suloisempia. ;)

Heippatirallaa

2010-08-07T08:52:00.008+03:00

Käytiin isännän kanssa Venetsiassa. Olipahan jännä paikka. Vettä oli jokapuolella ja siltoja kanssa. Varoittelivat etukäteen että tähän aikaan vuodesta vesi haisee, mutta eipä se juuri haissut. Käytiin sillä kuuluisalla kondoliajelulakin, kun kerta oltiin tuonne asti vaivauduttu. En tiedä oliko se nyt maineensa veroista. Oli se kuitenkin aika jännää, olimme iltahämärillä liikkeellä ja välillä kondoli lipui vedessä ihan hiiren hiljaa. Pääsaarilla kun ei kuljeta autoilla ollenkaan, siellä on öisin aika hiljaista, kun ei ole liikenteen melua.

Kaunista Venetsiassa on. Sinivihreä vesi, punaiset, keltaiset ja valkoiset vanhat rakennukset, vihreitä puskia siellä täällä ja pieniä siltoja joka puolella. Tuntui että jokainen näkymä oli tallennettava mieleen. Jalan liikkuminen suurissa ihmismassoissa ja yhtenään siltojen yli kiipeily taas ei ollut niin hurmaavaa. Siksi ajelimmekin paljon vesibussilla eli Vaporetolla ja kävelimme syrjäisimmillä kujilla. Vain torstain kaatosateessa oli pakko mennä lyhyintä reittiä hotellille ja sen reitin oli valitettavasti valinnut miljoona muutakin ihmistä sateenvarjoineen. Onneksi muina päivinä oli kuivaa ja lämmintä.

Mä oon jossain hetken

2010-08-01T10:18:00.002+03:00

Siinäpä täysin lavastettu selityskuva. Palataan varmaan viikon päästä.

Vihaan noita tuoleja, mutta tällä on ihan tarkoitus tässä kuvassa. Niin ja appivanhemmille terveisiä, että kiitos kuitenkin tuoleista, kyllä ne ihan käytössä ovat, vaikka eivät minua hirveästi miellytäkään.

Luolamiehiä?

2010-07-29T11:11:00.000+03:00

Minulla on kesäharrastus, johon pyöräillessä pääsen aina ihailemaan ihmisen muokkaamaa ympäristöä. Ajelen kaupungin lumenkaatopaikan ohi. Siellä on edelleen lunta. Maisema on jokseenkin kiehtovan näköinen, joten ikuistin sitä hiukan. (Oli vähän julkaisuongelmia tämän kanssa...)

Pöpelikössä pötkeltämässä

2010-07-23T11:45:00.000+03:00

Tapahtui viime viikolla. Seikkailimme torstain ja perjantain kaveriporukalla Ruovedellä Helvetinjärven Kansallispuistossa. Retki oli vain yhden yön yli ja kävelymatkakin oli monen mielestä aika lyhyt, mutta hauskaa oli ja ihan pääsimme erätunnelmiin. Kuvat ovat ystäväni DaBoomin ottamia.

Matkatunnelmissa

2010-07-22T10:24:00.007+03:00

Nyt kun ei ole enää NIIN kuuma, on pystynyt tekemään muutakin kuin vain olemaan. Joten on tullut toimittua ja raportointi on jäänyt. Nyt kuitenkin katsausta menneisiin. Viime viikon maanantaina Jenni-ystäväni piti kivat valmistujaiskemut kavereille. Tein siis retken Lahteen. Itse kemukuvia en tähän laita, mutta junaa odotellessa illalla kotiin, jäi minulle aikaa kuvailla Lahden Rautatieasemaa. Hassuja kuvia siis sieltä, olkaa hyvä.

Tänäänkin piti tareta

2010-07-10T22:45:00.003+03:00

Mainioiden kelien takia hellevaatteet ovat aina pesussa. Tänään piti kehitellä päälle jotakin minkä sisälle ei sulaisi. Nappasin joskus muinoin kirpparilta mukaan tarttuneen ohuen pellavakankaan hyllystä ja levitin vanhan topin sen päälle vähän kokoluokkaa antamaan. Tässä oltiin siis klo 10.15 tänä aamuna.

Leikkelin summittaisen vaatteen täysvinoon ja surauttelin sen kasaan saumurilla. Vaate oli kasassa klo 10.30 ja näytti tältä.

Sitten saumuroin kädentiet, pääntien ja helman, jonka rohkeasti leikkasin vinoon ihan fiilispohjalta. Käänsin saumuriompeleet nurjalle ja tikkasin kapeasti. Sitten vielä silitys ja valmista tuli. Viimeinen kuva on otettu klo 10.55.

Myöhemmin piti vielä tehdä pienet lisäsurauttelut kainalon alle, koska kangashan venyy täysvinoon leikatessa ja kädentiet liekottivat mielestäni liikaa, joten pienensin niitä vielä. Ihan käytettävä siitä tuli. Jos joskus innostaa saatan virkata siihen vielä jotain koristeita, mutta kivasti nuo virkatut helmetkin vaatteen kanssa pelitti.

Matkalla minuksi

2010-07-05T19:13:00.003+03:00

Keväällä opettelin elämään yksin, sillä Ekkuli oli poissa kotoa kuusi viikkoa ensimmäisellä meriharjoittelureissullaan. Yksin olo oli rankkaa, sillä olin juuri vapautunut opiskelun täysipäiväisesti aivoja kuormittaneesta tilasta. Yllättäen olinkin yksin itseni kanssa, jota en enää tunnistanut samaksi tyttöseksi, joka silloin seitsemän vuotta sitten lähti opiskelemaan. Ihan kuin olisin pistänyt itseni ihmisenä ja persoonana jonnekin hyllylle odottelemaan opiskelun ajaksi. Sen kummemmin asiaa päättämättä on alitajunnassa käynnistynyt tutkiskeluprosessi, kuka minä olen ja millainen haluaisin olla.

Nyt hyödynnän ruhtinaallista lomaani lukemalla, kuulostelemalla, etsimällä ja pohdiskelemalla. No en siis kokoaikaa, oravatkin syö välillä siemeniä, mutta nautin siitä että minulla on mahdollisuus tehdä tällaistakin. Tänään hain voimaa ja hyvää oloa Kymijoen rantapuistosta. Rannalla oli varjossa viileämpää kuin kotona, sillä joelta tuuli mukavasti. Ympärillä oli vettä ja paljon vihreää. Istuskelin monta tuntia rannassa välillä penkillä ja välillä puiston kivetyksellä, luin, otin valokuvia, puhuin puhelimessa ja olin vaan. Sen verran olen jo selvillä itsestäni, että tämä retki todella antoi puhtia ja positiivista latausta.

Lainalapsia

2010-07-03T14:20:00.002+03:00

Pitkästä aikaa meillä on taas kyläilemässä lapsukaisia. Tällä kertaa Ekkulin siskojen pojat ovat leiriytyneet meille pidennetylle viikonlopulla. On käyty Käyrälammella uimassa, Tykkimäellä ja maaseutuajelulla Jaalassa. Minä voitin pehmohiiren Tykkimäellä jostain pallopelistä ja pojat juoksivat rannekkeineen laitteesta toiseen. Tänään suunnataan mitä ilmeisemmin Kotkaan. Vauhtia kyllä piisaa, mutta onneksi nuo nukkuukin välillä.

Sitä tavallista, mutta niin mukavaa

2010-06-28T11:03:00.002+03:00

Juhannus vietettiin taas kaupungissa, perusaskareiden parissa. Jo totuttuun tapaan eräs isomman kaupungin herra tuli meille tänne maalle juhlimaan. Grillailtiin, pelailtiin, huidottiin hyttysiä, seikkailtiin lähimetsässä, miespuoliset myös saunoi ja nesteytti itseänsä. Minä kärsin pienimuotoisista flunssaoireista.

Rippijuhlissa

2010-06-23T13:38:00.005+03:00

Eräs neiti pääsi ripille viime sunnuntaina. Samaiselle neidille tein ammattikoulun päättötyönä aikoinaan prinsessamekon. Silloin tyttö oli viisi ja mekko vaaleanpunainen. Viime sunnuntaina neiti juhli sievästi mustavalkoisessa pallohelmaisessa mekossa. Nuori nainen, ei enää mikään pikku tyttö.

Juhlat oli hauskat ja rennot, kirkossa oli hienoja maalauksia ja tilaisuus oli kaunis. Ilmakin suosi. Oikein hauska pyhä.

Naps naps vaan

2010-06-18T22:22:00.006+03:00

Tänään oli taas sen aika. Hiustenleikkuu. En tykkää siitä paljon, koska haluisin pitää hiukset pitkinä. Viivytin ja viivytin menoa, vaan nyt oli hyvä syy kun viikonloppuna juhlitaan. Lisäksi leikkuuttamisessa on ollut sekin ongelma, että en ole löytänyt sitä omaa paikkaa operaatiolle. Vaan nyt vaikuttaa lupaavalle.

Kouvolan kauppahallissa on Parturi, johon ei ole ajanvarausta. Täydellistä. Olen liian aikaansaamaton tämänkin asian suhteen, että saisin varattua aikaa johonkin viikon tai parin päähän hiusten leikkuulle. Kauppahallissa on myös oma kursailematon tunnelmansa. Ja kaiken lisäksi Parturissa palvelu on ystävällistä ja rentoa, eikä kukkarokaan kärsinyt.

Elämä (myös blogissa) jatkuu

2010-06-17T23:58:00.010+03:00

Nyt on aika puistella kuukausien pölyt pois ja jatkaa elämäni tarinan raportointia. 12.4.2010 minusta tuli viimein kasvatustieteen maisteri. Ei kovin suuri harppaus ihmiskunnalle, mutta saavutus minulle. Arkitunnetasolla ei tunnu miltään juuri, mutta jollain korkeammalla tai syvemmällä tunnetasolla tuntuu ihan mielettömältä. Se on nyt historiaa, monen vuoden opiskelu. Tervetuloa (toivottavasti) monen kymmenen vuoden työskentely.

Ensimmäisen valmistujaislahjan sain jo helmikuussa opiskeluaikaiselta kämppikseltäni ja rakkaalta ystävältäni Marilta. Nyt voin viimein purkaa lahjan paketistaan. Luulen että sukkien jarruaine pääsee ensimmäisenä käyttöön.

tauko

2010-03-31T21:02:00.005+03:00

Kyllä se niin on että elämässä on nyt niin paljon muuta että annetaan karhun kakan levätä rauhassa. Tuumaan blogielämää jonkun ajan ja ehkä palaan uusilla kujeilla tai sitten en. Nyt kuitenkin suuntaan elämän energian valmistumiseen ja työntekoon, ja miljoonaan muuhun projektiin.

;)

Hihihi

2010-03-03T19:13:00.000+02:00

Matikan tentti meni läpi! Ihan kokonaisella ykkösellä, mutta sitähän minä tavoittelin, että saan kurssin suoritettua. Nyt sitten vain selvittelemään miten sitä tutkintoa haetaan jne.

Ensin kuitenkin karkaan vanhimman kummitytön ja siskojensa luokse kyläilemään muutamaksi päiväksi. Toppahousut ja uusi, ostettu mäenlaskuväline on pakattu mukaan, ihan siltä varalta että jos vaikka tytöt lähtis mun kanssa mäkeen.

Maanantaina koolailin lankoja taas pitkästä aikaa. Tuommoisia aika kivoja värejä tuli. Raportoin myöhemmin mihin langat on tarkoitettu.

Aikaa...

2010-03-02T08:06:00.005+02:00

Se on loma nyt! Eilen puuhailin kaikkea kivaa kotona, kävin kaupungilla, lounastin kiinalaisessa ja kävin kirjastossa lukemassa sisustuslehtiä. Tänäänkin lähden kaupungille, kun saan seuraa.

Sidetysrinkini on saanut uuden jäsenen. Tänään valmistui pitkästä aikaa kasa kestositeitä. Noiden tekeminen on kyllä hauskaa puuhaa.

Yksi urakka takana

2010-02-26T18:58:00.002+02:00

Siinä se nyt on. Kansissa. Oma versio. Ei sitä hyväksytty ole vielä, mutta lopulliseen tarkastukseen on jätetty. Pääasia että luomisen tuska on ohi. (Matkalla ehti vaihtua yliopisto ja tiedekuntakin...)

Oi elämä joka odotat kulman takana. Tänään oli matikan tentti, viimeinen tämän tutkinnon koetus. Toivottavasti menee läpi, varmaa se ei ole minun kohdalla koskaan. Minä en ole järin hyvä yliopiston matikassa, mutta olen taistellut tieni tähän asti. Tärkeintä sillä matkalla on ollut se, että pidän matematiikasta ja myös sen opettamisesta. Mitä siitä jos en ymmärrä mikä on isometriaryhmä. Vielä en ole ihan ymmärtänyt että nämä opinnot ovat vähän niinkuin historiaa, ennen valmistumista tässä nyt sitten enää vain odotellaan (matikan tenttitulosta ja gradun tarkastusta, sitten kandin papereita ja sen jälkeen vielä niitä maisterin papereitakin).

Vaihteeksi kotona

2010-02-16T09:14:00.000+02:00

Eräs ajanjakso elämässäni on nyt päättynyt. Viime syksynä alkanut laaja-alaisen erityisopettajan sijaisuus loppui ja eilisestä asti olen ollut "työtön". Olen siis toistaiseksi kotona. Tosin seuraava työrupeama on nyt viimein paperilla, aloitan hiihtoloman jälkeen oppilaanohjaajan sijaisuuden, jota kestääkin vuoden loppuun.

Ei minulla kuitenkaan tekemisen puuteta ole täällä kotonakaan. Ensiviikolla menen Savonlinnaan esittelemään gradua ja loppuviikosta on tämän opiskelurupeaman viimeinen tentti, matikkaa jee. Eli nyt väännetään kaksi viikkoa gradua esittelykuntoon ja matikkaa niin että pääsen tentin läpi. Sitten vietän työssäkäyvän opettajan tapaan hiihtoloman ja sen jälkeen aloitan uudet työt.

Juhlistin viime lauantaina tätä uutta elämänvaihetta viettämällä aikaa Sinooperissa. Siellä oli kyseisen yrityksen 30-vuotispäivien kunniaksi laskiaispullakahvit ja askartelupaja. Pullahan se minut sinne veti, mutta askartelupajassa sitten kuitenkin viihdyin. Käytin tilaisuuden hyväksi ja askartelin ystäville ystävänpäivälahjoiksi avaimenperiä oikein urakalla. Avaimenperien toisella puolella oli omistajien nimet, joten kuvasin nyt vain pelkät kuvapuolet ja nekin turhan epätarkasti.

Eilen

2010-02-15T10:35:00.009+02:00

Mitä tehdään vanhasta vahakankaasta ja tyylikkäästä 90-luvun kansitakista? Mäenlaskuvekotin. Tässä siis lähtökohdat, alla tarina siitä kannattiko.

Lauantai-iltana surauttelin kasaan the Vekottimen. En sitten ehtinyt ottaa vekottimesta kuvaa ennen sen ensi laskua, mikä myös heti tuhosi luomusta hiukan. Alla kuva tilanteesta ensimmäisen laskun jälkeen. Vekotin on melkein kasassa. Onneksi eräät ei liiku minnekkään ilman jesaria. Ilmeisesti vahakangasta ei ole suunniteltu kestämään pakkasessa, se nimittäin jatkoi repeilyä sieltä ja täältä. Kuitenkin jokainen lasku jonka vekotin minulle ja muille rohkeille tarjosi, oli aika vauhdikas..

Vekottimen malli oli kyllä ihan toimiva, oli mukavaa istua pehmeällä tyynyllä, jalat suorana. Ohjata sitä ei pystynyt juurikaan, mutta osa hauskuutta tulikin juuri siitä kun ei yhtään tiennyt mihin päätyi. Toinen osa hauskuutta oli se että vekotin tuppasi kääntymään aina selkä menosuuntaan päin, ja kun vauhtiakin riitti, niin kyllä joutui vähän kirkumaan ja nauramaan hysteerisenä.

Vekottimen menestys jatkui samaa rataa. Palasia karisi matkan varrelle, mutta ei se menoa haitannut. Mäen päälle kiivettiin yhä uudelleen ja uudelleen ja aina mietittiin, miten vekotin nyt mytystellään, että sillä vielä pääsee alas.

Onneksi en ole kaveriporukan ainut tee-se-itse -henkinen. Kun vekottimesta alkoi aika jättää, päätimme Janin kanssa yhdistää voimamme ja korjata Janin rikkinaisen pulkan vahakankaan riekaleilla. Tätä viritelmääkin testattiin ja kyllä sillä mäen alas pääsi muutaman kerran. :)

Hennalla ja Matilla oli mukana myös oikea, ehjä pulkka ja liukuri, joten ei kokonaiskuva ollut ihan niin surkea kuin the Vekottimen kohtalo. Lopuksi vielä laskin monta liukua vekottimesta jääneellä tyynyllä, jonka sulloin muovipussiin. Se olikin yllättävän toimiva ratkaisu. Kokonaisuudessaan oli hupaisa iltapäivä ulkona, ja sen päätteeksi söimme vielä ystävänpäivälounaan kaikessa rauhassa.

Kiitos valokuvista kuuluu Ekkulille, joka urhoollisesti jaksoi kuvata kummia tilanteita.

Ihanaista ja mukavaa

2010-02-14T10:35:00.006+02:00

Ystävänpäivää kaikille lukijoille ja satunnaisille piipahtelijoille!

Ja laskiaista kanssa...

Kirjeille kuoria

2010-02-05T19:37:00.003+02:00

Perjantai-illan ratoksi askartelin uusia kirjekuoria. H&M:n home kuvasto tarjoaa mainiota kirjekuorimateriaalia ja samalla tulee tyhjennettyä erään talouden lehtiroskista.

Kirjekuorien askartelu on mukavaa näpertelyä ja töistä palautumista. Töitä onkin jäljellä enää viikko, sitten loppuu minun pitkäksi venähtänyt puolentoista kuukauden sijaisuus. Onneksi uusikin työrupeama on jo tiedossa, kerron siitä enemmän sitten kun saan mustaa valkoiselle.

Keittiöön...

2010-02-03T20:59:00.005+02:00

Viime viikko meni flunssan kourissa. Viikonloppuna alkoi helpottaa. Oli hauska viinkoloppu kokonaisuudessaan ja yksi erityinen kohta oli se, kun kummityttömme (4v) pikkuveljensä kanssa oli meillä hoidossa. Leikimme, leivoimme, katsoimme lastenohjelmia Areenalta ja askartelimme. Siinä sitten muistipelikortteja ihaillessa syttyi ajatus. Kirjaimilla sisustaminenhan on jotenkin trendikästä, tai on ainakin ollut äskettäin. No minäkin omalla tavallani...

Tältä se näyttää kokonaisuutena. Näkymä keittiöön koko oven korkeudelta ei ollut niin mairitteleva, että leikkasin sen pois.

En minä niitä alkuperäisiä kortteja uhrannut vaan otin värikopiot niistä ja liimasin ruskealle kartongille.

Nyt se lähti...

2010-01-15T18:44:00.004+02:00

gradu esitarkastukseen, minuutti sitten. Oi elämä mikä odotatakaan nurkan takana. *nostaa kädet ilmaan ja juoksee hullusti jalkoja sivulle viskelleen naapuriin päivittämään kuulumisia* Jotkut kuulemma elää sillä aikaa kun toiset tekee (leikki)tutkimusta. Kiitos kaikille tsempityksestä matkan varrella!

no niin no

2010-01-12T18:20:00.005+02:00

Se on kuulkaa nyt niin että muuntokuitujen valmistus ei ole ympäristölle ongelmatonta, sillä valmistuksen yhteydessä syntyy mikkihiiripäästöjä...

Joo gradun viimeistely jatkuu, mutta nyt menen lenkille. Toivon että saan nukuttua edes vähän parina seuraavana yönä, niin jaksan olla töissäkin. Gradu lähtee kyllä esitarkastukseen perjantaina, siitä ei ole pelkoa. Eri asia on vain missä kunnossa. :)

Hyvää alkanutta vuotta kaikille, jatkan elämäntarinani kirjoitusta ehkä jo ensi viikolla. Nyt olisi tsempitykset paikallaan, että saan tuon G:n työstettyä loppuun.

Joulun muistelua

2009-12-30T12:07:00.002+02:00

Tämä joulunaika meni näin. Tein gradua kovasti paljon marraskuusta asti ja lopulta olin ilmeisesti niin stressaantunut ja tiukilla tuon projektin kanssa että sairastuin flunssaan. Sitä herkkua kestikin sitten reilusti yli viikon, siis sellaista kuntoa että en juuri sohvalta noussut. Jäi jouluhössötykset aika vähiin ja gradu kanssa. Onneksi koti oli laitettu joulukuntoon jo marraskuussa olleita kaveriporukan pikkujouluja varten joten kotona oli sentään tunnelmaa. Alla olevan lasipullon ja jouluvalot ostin Lahdesta kirpparilta ja nerokkaasti yhdistin itse. :)

Jossain kumman välissä onnistuin tekemään joulukortit. Meille muutti tulostin-skanneri-hässäkkä myös marraskuussa ja tällä kertaa käytin sitä korttien tekoon. Tosin lähti meiltä tänäkin vuonna myös ostokortteja kun en millään jaksa askarrella kaikkia kortteja itse. Minulla on vähän näissä jouluhommissa periaate että sen teen mikä tuntuu kivalle ja loput saa jäädä tekemättä. Ja joulukorttejakin huvitti askarrella jokunen kappale. Ai juu, sekin piti sanoa että kuvat ovat yhä vaan huonompia, koska mun valokuvaajan taito ei ole muuttunut miksikään ja tähän mun läppäriin vaihdettiin uusi käyttis ja nyt mulla ei ole painttia kummempaa kuvankäsittelyohjelmaa.

Ekkulin vanhemmille tein sytykeruusuja kananmunakennoista ja kynttilän jämistä. Ja juu, ei ne olleet tuon kauniimpia, mutta paloivat kuulemma hyvin.

Ison kasan aikuisia lahjoin vanhasta kaulahuivista ja collegepaidasta tehdyilla kasseilla joissa oli lämpötyynyt. Tyynyt taas ompelin Viipurista tuodusta pellavasta ja täytin ohran jyvillä. Niin tervehdyin juuri sopivasti että ehdimme vielä piipahtaa Viipurissa Ekkulin kanssa 21.12. Estimme tällä tempauksella joulustressin, koska näin minulle jäi oikestaan vain yksi päivä aikaa valmistella joulua, se 22.12.

Pikkuiset aasit meni paketissa Ekkulin sisarusten lapsille. Niitä ompelin jo pitkin pimeneviä iltoja, joten ne olivat valmiina (no ilman silmiä) kun pakettienteon aika tuli. (Kummilapset saivat tänä vuonna ostolahjat ihan käytännön sanelemista syistä.)

23.12 Lähdimme Ekkulin kanssa liikkeelle jo aamupäivästä. Kävimme viimehetken ostoksilla ja suuntasimme auton nokan Verlaa kohti. Meillä oli sieltä vuokrattu mökki jossa vietimme joulua vanhempieni kanssa. Mökki oli aika sopivan kokoinen: tupa, keittokomero, kaksi makkaria, pieni saunaosasto ja vessa. Siellä oli sähköt ja juokseva vesi, mutta takkaa sai lämmittää, ja puukiuas. Hyvin siellä joulu meni ja mukavaa että tänä jouluna ei juuri tullut ajettua autolla, sillä Verla on huomattavasti lähempänä sekä meidän omaa kotia kuin Ekkulin vanhempiakin, johon menimme Tapaninpäivänä, kuin minun vanhempieni koti. Alla olevassa kuvassa Ekkuli tekee lumitöitä mökin pihalla. Mökin tuvassa oli kiva moniosainen ikkuna, jonka yhdestä osasta avautui alla oleva näkymä joelle.

Mökillä tunnelmaa teki kyllä paljon myös lumi. Sitä oli ihanan paljon tänä vuonna ja kerrostaloasuja ihan mielellään kolaili pihalle liikkumatilaa.

Mikähän lie joulutonttu se siellä kurkistelee...

Taas ihan mukava joulu, vaikka jäikin vähän nysäksi, kun en oikein ehtinyt panostaa. Kirjoitin kuitenkin joulukirjaa ahkerasti aina kun jaksoin ja ehkä ensi vuonna runsaammin.

Ai mitä pukki toi, no piikkimaton, kuten varmaan miljoonalle muullekin tänä jouluna, olin sitä toivonutkin ja kyllä tykkään. Sain myös akvarellivärikynät, itsetehdyn saippuan ja kynttilän, sukat, Rudolf Koivun julisteesta tehdyn taulun ja pienen Marimekon pyyhkeen joka sopii täydellisesti meidän keittiöön juuri nyt. Yhteiseksi saimme Ekkulin kanssa tämän joulun muumimukit, Pentikin (en tiedä mitä sarjaa) mukit ja pyyhkeet, suklaata ja kahvia.

Nyt jatkan gradun puurtamista, kun vielä on vapaapäiviä jäljellä. Maanantaina sitten reippaasti töihin pitkän tauon jälkeen. Gradu pitäisi jättää esitarkastukseen 15.1, joten tulevat viikot ovat taas kovaa paahtamista.

Joulu, Joulu, Joulu

2009-12-23T10:33:00.003+02:00

Pitkän blogihiljaisuuden jälkeen tämä karkaa vähin äänin Joulunviettoon metsän keskelle. Toivotan kaikille lukijoille Mitä Parhainta Joulua ja palaan joskus ensi viikolla raportoimaan kuulumisia.

Pieniä, suuria ihmeitä

2009-12-09T22:10:00.006+02:00

Nyt on ollut hyviä päiviä. Tänään sain ruusun Ekkulilta vuosipäivän kunniaksi. Osasipa tuo yllättää. Vietimme hurjan hauskaa juhlapäivää ihan kotosalla hömpsötellen. Päivemmällä ehdin käydä töissäkin ja tehdä gradua, tehokas ja onnellinen minä.

Gradu on nyt edennyt siihen pisteeseen että sivuja on jo 70, teoria valmis, tutkimuksen toteutusosa valmis, tutkimustulokset ja päätelmät melkein valmiit, luotettavuuden tarkastelu, pohdinta ja johdanto puuttuu. Tarkoitus oli mennä esittelemään gradu tammikuussa, mutta silloin ei ole gradusemmoja. Ensimmäinen mahdollinen aika on vasta maaliskuussa, joten silloin sitten. Eli huomio ne joita minun valmistuminen kiinnostaa, valmistujaiset eivät ole maaliskuussa miten olin suunnitellut, vaan vasta huhtikuussa!

Minulla on ihania ystäviä. Yksi lähettää postikortteja mielettömillä elämänviisauksilla piristämään ja tsempittämään.On mennyt etanapostirakkauteni perille. Toinen oikolukee ja kommentoi gradun retaletta ihan vain huvikseen ja auttaakseen minua. Ihan uskomaton aarre. Ja kolmas postitti minulle joulukalenterin, kun surkuttelin kiireisyyttäni ja joulukalenterin puutostilaa, joka on vakava tila. Ihania olette kaikki! Kiitos tuestanne! Olisin halunnut postata näistä erikseen, mutta tämä kortilla oleva aika...

Ja sitten vielä palattuani töihin kahden viikon graduloman jälkeen, yksi opettaja tiedusteli graduni vointia ja kysyi tarvitsenko kieliopin tarkastajaa gradulle. Häneltä puuttuu tarkistettava päättötyö jostain äidinkielen kurssisuorituksesta. No jaa, mitenhän olisi, antaisinko graduni tarkistettavaksi. Kuten varmaan kaikki blogin lukijat ovat huomanneet, minun oikeinkirjoitus ei ole mitään maailman huippua, joten, TODELLAKIN annan gradun kielioppitarkastukseen. Taas kerran elämässäni tapahtuu asioita joiden uskon vain kuuluvan mennä juuri näin.

Tuolin tuunaus

2009-12-05T18:13:00.008+02:00

Mitä tehdään vanhalle tuolille, joka toimii tarkoituksessaan, mutta on kulunut ja ruma sekä kirpparilta ostetulle neuletakille, joka on nyppyinen ja keinokuituinen, mutta ihanan värinen? Ne yhdistetään! Tästä lähdettiin liikkeelle:

Tuoli majailee meidän eteisessä, vessan ja keittiön oven väliin jäävässä kulmassa. Se on ihan täydellisen kokoinen siihen ja jotenkin asettunut paikoilleen. Meille se on kulkeutunut kummityttömme (4v) kotoa aikoinaan. Tuoli itse on vanha Martelan tuoli. Pohjassa luki vuosiluku 1985. Sopii hienosti meidän 1979 rakennettuun asuntoomme, joka on alkuperäiskunnossa. Se huomaa erimerkiksi tuosta ihanasta koiranoksennusmuovimatosta, mitä on kaikissa asunnon huoneissa (paitsi vessassa ja kylppärissä). Tuolin alla lattialla on myös joku kumma tahra, täytyy vielä testata jos se siitä jollain vähän hälventyisi.

Neuletakki on akryylia, nyppyyntynyt sieltä täältä ja hihassa joku musta läikkä. Makso vissiin vajaan euron aikoinaan ja mukaan lähti tosiaan ihan vaan tuon värin takia. Joskus mietin että teen siitä itselleni semmosen kesävaatteen, mikä vähän lämmittää jos ei pelkällä t-paidalla tarkene, mutta sitten tuo akryyli ei oikein inspiroinut...

Vaan tulihan se inspiraatio sieltä viimein! Tässä pari kuvaa lopputuloksesta.

Tykkään!

Piparkakun voimalla

2009-11-24T19:00:00.003+02:00

Viime viikolla laittelin kotia joulukuntoon. Tällä viikolla olen odotellut Joulua syömällä pipareita. Piparit ovat mielestäni paras jouluruoka, mistään muusta suuhunpantavasta Joulunaikaan en niin välitä, no ainakaan niin paljon. Yritän taas tietoisesti tänäkin Jouluna vältellä pipareita minkä jaksan, mutta nyt vähän repsahti.

Kytrötän nyt pari viikkoa kotona koneen ääressä hyvin tiiviisti. Tavoitteena saada gradun tutkimustulokset kirjattua ja tehdä niistä jokunen päätelmäkin. Ihan kivaa hommaa se on, mutta maistuu niin paperille aina välillä että pipari silloin tällöin jouduttaa hommaa kovasti. (Niin tässä teille selitys mistä se akateeminen turvotus tulee...)

Päivän kuva liittyykin hienosti koko postauksen asiaan. Se on siis yksi keittiön joulukoristeista ja jostain syystä minulle kovin mieleinen. ;)

Sur sur surauteltu

2009-11-22T10:54:00.004+02:00

Tällä viikolla olen tehnyt kovasti töitä, koska ensi viikolla olen kotona tekemässä gradua. Olen myös käynyt Lahdessa Jenni-ystävää tapaamassa ja samalla vähän jouluostoksilla. Perjantai-iltana vietimme kaveriporukan pikkujoulunt meillä. Kotikin on siis jo aika hyvällä joulumallilla. On ollut touhukas viikko ja siitä toipumiseen olen tarvinnut paljon aikaa ompelukoneen ääressä.

Eilen tein muutaman kauppakassin jo aikoja sitten kirpparilta mukaan terttuneesta kankaanpalasta. Tästä lähtien ei pitäisi ostaa muovikasseja edes yllärikauppareissuilla työpäivän jälkeen, sillä nuo kassit muuttavat jemmailemaan autoon (siihen pieneen jolla minä ajan).

Emalinalle

2009-11-17T07:12:00.001+02:00

Viime viikolla tein pitkästä aikaa retken Kylähullu-kirppikselle Laura-ystäväni kanssa. Mukaan tarttuin Ekkulille farkut, biojätekori, peltinen Joululautanen ja pieni emalimuki. Tällä kertaa kuvaan pääsi vain tuo viimeeksi mainittu. Kahvipurkki on jo vanha tuttu, mutta tuo nallen kuvalla varustettu emalinen kahvimitan säilytysmuki on se uusi suloinen tulokas.

Metsäterapiaa

2009-11-15T18:02:00.006+02:00

Minulla on uusi vanha harrastus. Ulkoilutin tässä sauvoja yksi päivä purkkarilla ja tunsin olevani väärässä paikassa. Purkkarilla on nimittäin jo ladut, ei tosin koneen tekemät, mutta ei se himohiihtäjiä haittaa. Siellä suihkii suksimaakareita ihan solkenaan, joten suksettoman sauvojan on parempi pysyä poissa. Tämä on minulle aina haikeaa aikaa vuodesta, koska rakastan metsää ja jos en voi kävellä purkkarilla en pääse metsään. Kunnes tajusin ihan äskettäin että koiraihmiset metsäilevät talvellakin. Pakkohan koirien on päästä ulos. Joten minäpä otin asiakseni opetella lähimetsän koirapolut ja samoilla niitä pitkin illan hämärissä. Toivottavasti koirat ja koiraihmiset eivät pahastu että käytän heidän polkujaan. Itse ajattelen sen niin että onpahan helpompi kulkuiset polut kun useampi jalkapari niitä tallustaa.

Mummon taskut

2009-11-05T18:56:00.002+02:00

En muista olenko koskaan kirjoittanut mitään edesmenneestä mummostani. Nyt kuitenkin kirjoitan. Mummo oli ihana ihminen. Semmoinen pienen maatilan emäntä, tomera ja puuhakas, niinkuin tietysti piti ollakin viime vuosisadan maalaisyhteiskunnassa. (Eihän tomeruudesta ja puuhakkuudesta haittaa ole nykypäivänäkään...) Kaikkien tiukkojen aikojen ja raskaan maatilatyön jälkeenkin, mummo oli positivinen, aurinkoinen ja herttainen.

Mummo teki myös käsitöitä; neuloi, virkkasi ja leikkasi matonkuteita. Niinpä käsityöllä on minulle henkilökohtainen merkitys ja vahva side positiiviseen asenteeseen, sydämellisyyteen ja onnellisuuteen myös. Kotona minä eniten käsitöitä opin tekemään, mutta sain myös tehdä käsitöitä mummon kanssa kun mummo vielä niihin pystyi. Minulla oli monet monet mummon tekemät villasukat ja lapaset. Edelleen tallessa on ainakin yhdet lapaset joista en luovu koskaan, pitääkseni kiinni mummosta. Käsityötiedettä opiskellessani aina kun kävin mummon luona mummo halusi kuulla mitä käsitöitä olin tehnyt ja mitä olin koulussa käsitöistä oppinut. Silloin hän ei enää itse pystynyt kokonaisia töitä tekemään, mutta iloitsi minun kertomuksista. Lisäksi langat, puikot ja koukut olivat osa hänen elämäänsä ihan loppuun asti. Vanhuuden höperöittämän mummon onnellisuuteen tuntui olellisesti vaikuttavan se että sai pitää lankakerää kädessä ja olla tekevinään jotakin.

Joku aika sitten äippä toi minulle "mummon aarteita". Tämä on jotakin niin meidän mummoa. Matonkuteita leikatessaan hän oli leikannut vetoketjulliset taskut talteen ja tallettanut niihin sitten kaikkea pientä, joka jonkun muun käsittelyssä olisi jo joutanut hävitettäväksi. Nuo taskut ovat nyt osa minun ompelupöydän kaaosta. Niillä ei ole paikkaa vaan ne seilaavat pitkin poikin ja joka kerta kun ne osuvat käteeni nousee suunpielet korviin ja juttelen mummolle muutaman sanan.

Datsunit kaulaan

2009-11-02T16:43:00.002+02:00

Äitillä oli semmoinen akvaarion oloinen punainen Fiat kun olin pieni. Siellä oli puuhelmistä tehty istuimen päällinen. En minä sitä silloin ymmärtänyt, enkä taida ymmärtää vieläkään, mutta joku ymmärsi. Fiat on ollut historiaa jo kauan, mutta talteen jäi se puuhelmistä tehty istuimen päällinen. Mikä lie mielen häiriö iskenyt ihmiseen, mutta pyysin saada tuon helmiviritelmän itselleni. Iloisena äiti siitä luopui.

Jonkun aikaa marinoin helmihässäkkää kaapissa odottaen inspiraatiota ja aikaa. Lopulta se tuli. Purin kasan helmiä ja pujottelin ne sitten isännän vanhan työtakin helmasta löytyneeseen pyöreään kuminauhaan. Materiaalia uusiin helminauhoihin ja muihin puuhelmivirityksiin on nyt sitten tässä taloudessa ihan vain pikkasen. En edes viitsinyt purkaa vielä kaikkia, kun ovat helpompia säilyttää kun pysyvät kiinni toisissaan.

Nii joo, nimitän syntyneitä helmiä Datsun-helmiksi, koska Datsunit edustaa minulle automaailmassa juuri tuota puuhelmi-istuinpäällisten kulta-aikaa...

Ja farkkukassissa asustaa....

2009-11-01T09:13:00.005+02:00

nuotiokahvipannu.

Ei tuo mikään alkuperäisesti hommaa varten suunniteltu ole, mutta hyvin se toimii tarkituksessaan kun sitä on vähän fiksailtu. Lähtökohtana oli aikoinaan retkikeittimen (ehkä, äippä, oliko?) pannu. Ensimmäisen metsäreissun yhteydessä siitä taittui kahva, että kestäisi kepin nokassa paremmin. Seuraavalla reissulla tajusimme että kannen muovinen kahva/nuppi ei ehkä kestä enää kauaa (tosi jännä) ja kanteen vuoltiin uusi nuppi. Viimeisin uudistus on kahvan kiinnitys. Kahvan ja sen kiinnitysniitin välissä oli myös muovia, nyt siellä on kunnon pultti, prikkoja ja mutteri. Kiva tommonen huoletta tuunattava vekotin.

Voihan öhkö möhkö

2009-10-28T16:29:00.003+02:00

Tänään olen tehnyt gradua, hyvin verkkaisesti ja aina välillä kaikkea muuta myös säätäen. Sain kuitenkin ihan hyvin hommaa eteenpäin ja nyt minulla on kohtuullisen selkeä käsitys siitä mitä olen tekemässä ja gradu-tiedosto näyttääkin aika hyvälle. Olen mielestäni ähkinyt homman parissa ihan kamalan kauan ja lukenut toooosi paljon jne. Olen siis iloinen kun homma tuntuu jo olevan voiton puolella. Tutkimusmenetelmäosuutta pitää hiukan vielä viilata ja teoriaosaan tehdä vähän pientä täydennystä, sitten ei olekaan kuin aineiston analysointi (kunhan se valmistuu) ja tutkimustulosten kirjoitaminen, sit ne perus pohdinnat ja johdannot lopuks ja työ on kasassa.

Mutta sitten tulee se epävarmuutta ja ahdistusta aiheuttava iso mutta. Sivumäärä on tällä hetkellä 53 ilman lähteitä ja liitteitä. Jotenkin tuntuu että tekstiä on tosi vähän. :( Täytyy kyllä myöntää että en mä ihan tarkaan tiedä mikä se suotava sivumäärä on, mutta olen koko ajan ajatellu ettäainakin 80, mielummin 100. Enkä kyllä usko että tuohon vielä 30 sivua tulis kirjotettua. Tietty liitteitä tulee aika tosi paljon ja lähteitäkin on neljä sivua, mutta silti...

Arvaa minkä kassi?

2009-10-27T18:38:00.004+02:00

Tein tuossa muutama päivä sitten tämmösen. Se on ihan tiettyä esinettä varten tehty. Tuo kyseinen esine on pyörinyt ompelupöydän lähesyydessä useamman kuukauden odotellen tämän kassinnyssäkän valmistumista. Kassiin käytin materiaalina jotakin vanhaa farkun lahjetta joka asusti tilkkulaatikossani. Kassin muotoilin salaperäisen esineen päälle ja hurauttelin hyvin luovasti ilman mittoja ja malleja kasaan.

Nyt sitten saa käyttää mielikuvitusta ja arvata mille esineelle kassi on tehty. Kerron oikean vastauksen vaikka viikonloppuna.

Ihana loma tänäänkin

2009-10-25T00:12:00.004+03:00

Sinne katosi jo melkien koko loma. Jotain on tullut tehtyäkin, mutta enimmäkseen olen keskittynyt rentoutumiseen. Sellaisten asioiden tekemiseen joiden parissa voin hyvin. Olen vähän nikkaroinut, tavannut ystäviä ja vanhempiani ja ollut vaan. Tänäänkin oli taas kyllä yksi sellainen lomalta tuntuva päivä. Heräsin yhdeltätoista. Kiiruhdin kaupaungille etsimään paitaa huomisiin ristiäisiin. Hiki hatussa suhasin siellä ja löytyihän se paitakin. Sitten hurautin Lauralle haravoimaan, huhkin muutaman tunnin sydämeni ilosta haravan varressa ja hurautin takaisin kotiin. Myöhemmin illalla Laura tuli vielä meille (eihän sitä nyt voi koko päivää samassa paikassa olla, vaikka saman ihmisen kanssa olisikin). Teimme "hamppareita" itse, syöpöttelimme ja pelailimme äksälaatikolla.

Tänään valmistui myös pienen pienet tossut huomenna ristittävälle vietäväksi. Tein ne Ravelryn kautta löytyneellä enkunkielisellä ohjeella. Ohje oli aika helppo, mutta se oli minun ihan ensimmäinen enkunkielinen, joten hetki sen tavaamiseen meni. Tossut kaipaisivat jotakin piristys-koristusta, mutta nyt ei oikein luovuus ja jaksaminen enää kuki, joten ovat nyt tuollaiset vähän tylsät.

Kukkia

2009-10-21T20:38:00.000+03:00

Kun sitten palasimme Tampereelta kotiin, ikkunassa odotti yllätys. Kaktus oli ryhtynyt kukkimispuuhiin. Minä kun hoidin kyseistä kasvia varsin lahjakkaasti koko kesän parvekkeella, muistamatta juurikaan edes kastella sitä. Siellä se nautti päivittäiset paahdeannoksensa ennen puolta päivää, kunnes aurinko kääntyi nurkan taakse. Nyt tuo rupesi sitten kiittelemään hyvästä hoidosta. :) Minä en muuten tiedä kaktuksen lajiketta, mikä lie joulu- vai juhannuskaktus. Joka tietää saa kertoa miullekin, Nalletäti ehkä, tai jopa äippä? Olisko syyslomakaktus hyvä? Minä kun olen biologiassa sillä tasolla että huonekasvit ovat joko roipakkeita, kaktuksia tai joitain muita vähän erikoisempia. Paitsi että kun aloin asiaa miettimään niin huomasin että kyllähän minä tiedänkin aika monen meilläkin asuvan kasvin nimen. Semmoinen viherpeukalo minä olen.

Loman käynnistys Tampereella

2009-10-20T21:01:00.010+03:00

Täällä nautitaan syyslomasta koko perheen voimin. Aloitimme Ekkulin kanssa lomailun karauttamalla heti perjantaina Tampereelle kyläilemään ja tapaamaan samoja kavereita kuin helmikuussakin. Taas tuli pyörähdettyä Finlaysonilla ja American Dinerissa. Vähän tuli käveltyäkin ja ihmeteltyä niin kauniita maisemia kuin kesyjä oraviakin. Lauantai-iltaa vietimme isäntämme bändin bändikämpällä, soitellen äksälaatikolla rokkia. Oli kyllä tooosi hauskaa. :)

Lahjetta pitkin kiivenneen oravan ihmettelyn ja rokin soittelun lisäksi tältä reissulta mieleen jää ehdottomasti omenat. Vierailimme isäntämme vanhemmilla ja voi ihmettä, minä sain sieltä mukaan kaksi omenahillopurkkia ja ison purnukan kuivattuja omenalastuja. Itse olen siis tavannut tämän kaverimme ihastuttavan äidin kerran aikaisemmin. Kylläpä oli mukava vierailu. :)

Kuva on vähän ankea; hämärä, salama ja valokuvaustaidoton kuvaaja ovat huono yhdistelmä. Koittakaa kestää.

Harmaa syksy

2009-09-29T20:15:00.005+03:00

Vielä ennen kuun vaihtumista ehdin pienen päivityksen väsätä. Suuria ajatuksia ei ole jakaa, eikä suuria tekojakaan, vain pientä arkea. Tämä syksy on jotenkin harmaa, syksyn väriloisto ei nyt pääse maailmaani läpi, vaan pimeys, koleus ja harmaus ovat vaan vahvasti läsnä. Kaikki on ihan hyvin, mutta stressi on edelleen valtava jossain alitajunnassa. Siksi en ole jaksanut kirjoittaa tänne, en tehdä käsitöitä, en ulkoilla ihmettelemässä syksyn värejä... Tämän kuitenkin tiedostettuani olen nyt vähän jo pakottanut itseni aktivoitumaan.

Olen taas kaivanut neulepuikot esiin, selannut Ravelryä hartaudella ja vähän näperrellyt. Mihinkään suureen ei riitä energia. Tänään kävin Sinooperin Idea-illassa ihmettelemässä. Suuria ideoita ei sieltäkään mukaan tarttunut, mutta helmiä kuitenkin, nimittäin puuhelmiä. Minun työpukeutumiseeni kuuluu olennaisena osana puuhelmet ja nyt tunnen suunnatonta tarvetta saada useammat helmet töissä käytettäväksi. Nappasin siis Sinooperista matkaan viininpunaisia isoja puuhelmiä ja kotiin päästyäni värkkäsin niistä jo olemassa olevien pikkuhelmien kanssa kaulanauhan.

Täällä ollaan...

2009-09-03T16:24:00.003+03:00

Elämässä on nyt vähän tapahtunut ja blogin päivitys on jäänyt taas jalkoihin. Itse aloitin useamman kuukauden pituisen sijaisuuden jo heti silloin kun koulut alkoi. Olen ihan uponnut koulumaailmaan ja tykkään työstäni sekä koulusta jossa työskentelen. Tänään lupauduin pitämään tekstiilityön tuunauskurssin koululla joskus kevätlukukaudella... Teen neljä päivää töitä ja keskiviikoisin teen gradua kotona. Tämä järjestely on ainakin tähän asti toiminut. Vaikka työpäivät on pitkiä ja gradupäivinäkin saan hyvin kulutettua koko päivän opintojen parissa, jaksan ainakin toistaiseksi ihan hyvin. Työ ja gradu antavat niin erilaista ajateltavaa että on oikeastaan piristävää vaihtaa välillä puuhailun kohdetta.

Perheen toinen osapuoli taas lopetti duunarihommat ja lähti opiskelemaan. Tuolla se nyt naputtaa selän takana esitelmää. On ollut hassua sopeutua taas kahden opiskelijan arkeen, vaikkakin omat opintoni ovatkin jo loppusuoralla. Lähinnähän tuo opiskelun aloitus vaikuttaa meidän tuloihin ja siihen että nyt meillä on enemmän yhteistä aikaa kotona. Tosin tuo toinen opiskelija tuntuu käyttävän sitä aikaansa vähän noihin opintoihinkin... No ollaanpahan ainakin samassa huoneistossa. Ai ja juu, on meillä nyt sitten toinen autokin koulumatkoja varten. Juu kyllä mun sisäinen hörhöni kapinoi, mutta näillä mennään. Täytyy nyt miettiä eri vaihtoehtoja, minähän siis TARVITSEN tuon pikku Zipittimen työmatkoja varten ja olen niin kiintynyt siihen että en tahtoisi luopuakaan.

Haasteellinen

2009-08-15T14:05:00.002+03:00

Haasteen sain Magialta jo aikaa sitten, mutta nyt vasta siihen tartun koska on jotenkin ollut vaikeaa istua alas ja todella pukea sanoiksi sitä mikä on tärkeää ja mikä ei. Tästä on siis kysymys.

Säännöt: listaa haluamasi määrä asioita, joita rakastat ja joista et pidä. Haasta tämän jälkeen haluamasi määrä henkilöitä tekemään sama. Linkitä sekä haastamasi että sinut haastanut henkilö(t) postaukseen.

Rakastan:

No tietysti rakastan Ekkulia, äippää ja iskää. Minun elämässäni on paljon tärkeitä ihmisiä, ystäviäni ja kummilapsia, joita kaikkia rakastan. Rakastan ihmisten kanssa juttelua (ja kyllä myös itsestäni ja ajatuksistani puhumista, vaikka välillä en pidäkkään itsestäni tämän ominaisuuden liiallisien esiintymien takia.) En ehkä ihan rakasta, mutta olen hyvin mieltynyt erääseen Kissaan ja toiseen nimeltä Elvis. Sitten pidän myös kovasti meidän Zipi zippelsoni -autosta ja sillä ajamisesta. Ei se pyöräilykään typerämpää hommaa ole...

Omalla kummallisella tavallani rakastan myös tätä kotia jossa asun. Suuren osan siitä tekee Ekkuli jonka kanssa täällä asun, mutta on tässä asunnossakin omat puolensa. Rakastan sitä että ruskeiden lattioiden, tapettien, ovenkarmien, peilien, kaapinovien... kanssa sopii hyvin yhteen kaikki lämpimät värin. Olen oppinut pitämään tästä ränsistyneestä ja kulahtaneesta asunnon kunnosta, siinä on jotakin niin persoonallista (jonkun toisen mielestä varmaan kamalaa tai rumaa, mutta pitäkööt mielipiteensä).

Rakastan käsitöiden tekoa, laulamista ja tanssimista. Rakastan niitä aamuja kun herää ja tietää että ei ole koko päiväksi mitään ohjelmaa tiedossa ja saa tehdä ihan mitä huvittaa. Rakastan luonnossa hihhulointia, metsäilyä ja järveilyä. Rakastan myös vihreää väriä tällä hetkellä ihan eniten. Rakastan kunnon keskustelua, silloin kun kaikilla osallisilla on aiheesta paljon sanottavaa ja he silti osaavat ottaa huomioon kanssa keskustelijat ja kuunnella ja puntaroida myös muiden sanomisia.

Voisin lisätä tähän haasteeseen osion joista olen kiitollinen. Ne ovat osittain samoja asioita kuin joita rakastan, mutta erittäin kiitollinen tällä hetkellä olen siitä että minulla on ystävä joka todella kantaa huolta ja jakaa suurta taakkaani tänä syksynä. Olen myös kiitollinen että minulla on mahdollisuus tehdä juuri sitä työtä mitä nyt teen, vaikkakin se lisää tämän syksyn taakkaa...

En pidä:

Siitä en pidä että ihmiset ovat ilkeitä toisilleen. En myöskään pidä tästä piirteestä itsessäni, minä olen joskus ihan rasittavan kärkäs ja inhottava. En pidä siitä että ihmisiä tuomitaan ja kategorisoidaan, varsinkaan tutustumatta ensin. Toista ihmistä ei voi kuitenkaan koskaan tuntea läpikotaisin, joten tuomitseminen pitäisi jättää kokonaan tekemättä. Silti teen sitä itse paljon ja usein.

En pidä siivoamiseta, enkä tavaroiden laittamisesta paikoilleen, mutta pidän siitä tunteesta kun on saanut siivottua. Olen viime aikoina miettinyt paljon kahden tietyn sanan eroa, nimittäin mielihyvän ja onnellisuuden. Mielihyvä on hetkellistä, eikä välttämättä johda onnellisuuteen, kun taas onnellisuus usein syntyy teoista, jotka eivät juuri sillä hetkellä tuota mielihyvää. Minulle siivoamattomuus on yksi mielihyvään johtava teko ja siksi pidän siitä niin paljon. En halua pakottaa itseäni laittamaan tavaroita paikoilleen. Siksi siis melkein inhoan siivoamista. Kuitenkin tästä mielihyvä-onnellisuus -näkökulmasta katsottuna, tiedän että asioiden pitäisi olla toisin.

En pidä siitä että teen kamalasti kirjoitusvirheitä. Minulla on teoria siitä miksi nykyisin niitä syntyy niin paljon (tämä on siis suhteellisen uusi ilmiö, koulussa minulla ei ollut kirjoittamisen kanssa ongelmia), mutta se ei saa ongelmaa katoamaan. Se on erityisen inhottavaa kun töissä pitää kirjoitella virallisia papereita ja joudun tarkistamaan kirjoittamani moneen kertaan ja silti sinne hyvinkin onnistuu jäämään joku kirjoitusvirhe. Kuvittelen siis kirjoittavani sanan ihan oikein, mutta kirjoitettuna sanassa kirjaimet vaihtavat paikkaa minun tajuamatta. Yritän vain elää asian kanssa ja olla huolellinen, välillä se vaan on tosi tosi rankkaa ja haastavaa.

Asioita joista en pidä on tottakai paljon enemmän, mutta yksi piirteeni on se että en pidä ikävien asioiden ajattelusta (ja niiden käsittelystä). Tässä on nyt tullut listaa ihan tarpeeksi tälle päivälle ja olen taas oppinut itsestäni hiukan lisää. Joten voin lopettaa tähän.

Haastan Annikan, Tiivin, Sussun/Sulon tai molemmat, Katalaiinan ja Pilvin myös listaamaan omia rakkauksiaan ja inhokkejaan, ihan omalla vapaalla tyylillään.

Kirppareista ja hampurilaisista

2009-08-09T15:54:00.003+03:00

Tälle kesälle vakiintunut viikonloppujen vietto teema vaan pitää kutinsa. Edelleen juhlitaan. Viime viikonloppuna oli yhden ystävän syntymäpäivät ja tänä viikonloppuna yhden ystäväpariskunnan tupaantuliaiset. Ja siinä välissä olen tehnyt gradua, oikein urakalla. (Minulla on vähän huono omatunto kun blogi ei ole päivittynyt. Ja että en ole vieläkään tarttunut Magian jo aikoja sitten laittamaan haasteeseen. Lupaan tehdä senkin pian.) Gradua varten olen etsinyt hyviä nettilinkkejä liittyen käsityöhön ja kestävään kehitykseen. Ainahan se homma karkaa käsistä ja eksyn myös muunlaisille sivuilla.

Tässä nyt muutama sivu, jotka kiinnittivät mielenkiintoni hetkeksi. Nein Kirpparikesä 09 tarjoaa mainioita perusteluja kirpparilla asioinnille ja ohjeistusta siihen kuinka reissuista saa kaiken irti ja paljon muuta. Kirppareiden listasta ei vaan löydy vielä Kouvolalaisia kirppareita ollenkaan, mutta laitoin palautetta, katsoataan mitä tapahtuu. Toinen mielenkiintoinen juttu mihin törmäsin, on video Matt Malmgrenista joka on keräillyt hampurilaisia ja ja ylläpitää museota niistä. Mielenkiintoisesta yököttäväksi homma muuttuu siinä, että kaveri on tosiaan jemmaillut hampurilaisia pari kymmentä vuotta ja ne ovat edelleen hampurialisen näköisiä. Katso itse The World´s First Bionic Burger ja "vaikutu" ihmisen kekseliäisyydestä. Ravinnoksi en kyllä moisia vekottimia enää kutsu.

Tallinna

2009-08-02T15:43:00.013+03:00

Anteeksi jos joku yritti lukea tätä päivitystä juuri julkaisun jälkeen, kuvat ja tekstit heittelehtivät sinne tänne, kun en ollut oikein samalla aaltopituudella Bloggerin kanssa...

Kotiin palasin jo torstai-iltana, mutta kotiutuminen ottaa oman aikansa. Joten nyt vasta pieni matkaraportti Tallinnasta. Olimme reissussa siis samalla kokoonpanolla kuin viime vuonnakin.

Tällä kertaa yövyimme hotellissa Tallinnassa kaksi yötä ja siirryimme Suomenlahden yli pikavauhdilla. Reissuun mahtui matkustusta jalan tietysti, henkilöjunalla, intercityllä, metrolla (koska minä sekosin satamissa), taksilla, katamaraanilla, johtobussilla (Tallinnassa), ratikalla, pendolinolla ja vielä matkan viimeisin etäppi isin henkilöauton kyydissä.

Tallinnassa jätimme vanhan kaupungin tällä kertaa vähemmälle ja tutustuimme urakalla Tallinnan eläintarhaan ja sen lähellä olevaan Rocca al Maren ostoskeskukseen.

Ja Tallinnan keskustassa muutamaan muuhun ostoskeskukseen. Söimme myös hyvin ja kävimme "drinksuilla" Radissons SAS:n loungella kerroksessa 24. Oli hieno paikka ja mainiot näköalat. Ylin kuva on sieltä napattu.

Eläintarha oli tosi iso. Paahustimme siellä neljä tuntia ja emme edes käyneet ihan jokaista otusta ihmettelemässä. Omia suosikkejani eläintarhassa oli pieni ja suloinen pampi (joo en varmaan edes katsonut mikä eläin se oikeasti on, mitä väliä sillä on, minusta pampi on ihan hyvä eläinrotu). Melkein kaappasin otuksen kainaloon, kun oli niin valloittava. Jostain kumman syystä muutkin pikkuiset olivat aika söpösiä, kuten apinan poikaset ja piikkisian porsaat. Ai ja juu, liskoista tykkään myös, alimmassa kuvassa oleva yksilö oli mielestäni hyvin herttainen, eikä se ollut edes ihan pieni.

Matkaan mahtui monenlaista, mutta kun väsymys on nukuttu pois ja jalat lepuutettu, voi todeta että hauskaa oli. Nyt on taas monta kokemusta rikkaampi ja osaa suunnitella seuraavan reissun taas paremmin...

Onni on aikaa

2009-07-26T18:09:00.013+03:00

Niin meni taas viikko. Puuhailin gradun parissa, tapasin ystävää, tein löytöjä kirpparilta ja nautin muutenkin ajasta kun ei ollut enää "pakko saada tämä valmiiksi ihan just" -hommia. Helpottuneen olotilan kunniaksi parvekkeellakin puhkesi kukat ja värit hehkumaan. (Kuvat ovat siis ihan omin kätösin kasvattamistani kukista, tosin herneet ovat Hannan idättämiä.) Kuluneella viikolla tein suuren päätöksen myös liittyen ensisyksyn ajankäyttöön, mikä toisaalta vähän hirvittää, mutta toisaalta luo helpotusta kun tietää taas jonkun verran eteenpäin miten elämä etenee.

Nyt pakkaan taas repun ja painun hetkeksi matkoihini. Lähdemme tyttöjen kanssa Tallinnaan.

Viikonlopun juhlista selvitty

2009-07-19T18:50:00.005+03:00

Häät oli kauniit ja oikein hauskat juhlat. Ilmakin oli mitä mainioin. Ja tänään olleet ristiäiset oli pienet ja sievät, kuten tyttö joka ristittiinkin. Nyt varmaan hetkeksi hellittää mekkojen, lahjojen ja korttien askartelukiireet.

Tällaisessa mekkosessa minä eilen siis juhlin. Kuva on aika kökkö laadultaan, mutta mekon perusidea tulee kyllä tuostakin esiin.

Tässä mekon tekniset tiedot siltä varalta että joku on kiinnostunut. Kankaat ovat kahta vihreää taftia ja tuo vaalea on ohutta puuvillakangata, varmaankin verhokangasta. (Ei ole eka kerta kun tämä tyttö pukeutuu sisustuskankaisiin, eikä viimeinenkään, niissä on puolensa...) Helmassa on kaksi kerrosta, puuvillainen ja taftinen. Molemmat kerrokset on leikattu täysvinoon ja jos toisen sivusauman avaa on helma 180 astetta. Yläosassa on vain yksi kerros, puuvillakangasta, joka on myös leikattu täysvinoon ja sen jatkona on tafti kaitale kaksinkerroin. Helman ja yläosan yhdyssaumaa peittää taftista tehty vyö, mikä on ommeltu sivusaumoihin kiinni, sitä ei siis solmita sen kummemmin. Melkein kainalosta lähtee taftiset olkaimet, jotka menevät selän puolella ristiin ja päätyvät taas melkein kainaloon. Mekossa on sivussa piilovetoketju. Mekon tein hyvin pitkälti muotoilemalla, eli mitään kaavoja mekkoon en käyttänyt. Oman vartalon tuntee sen verran hyvin että siitä vaan, pukee palasia päälle ja katsoo mihin tehdään sauma ja mihin muotolaskos...

Oli ihana projekti, mutta onneksi ei ihan heti tartte tehdä uutta.

Aikamoinen viikko

2009-07-17T23:43:00.005+03:00

Koko viikon olen valmistellut viikonloppua. Meidät on nimittäin kutsuttu lauantain häiden lisäksi sunnuntaina ristiäisiin. Tänä kesänä on kyllä juhlia piisannut. Takana kolmet valmistujaiset, yhdet vauvakutsut, yhdet rippijuhlat ja ihan pian takana siis häät ja ristiäisetkin. Onneksi kaikkiin juhliin ei ole tarvinnut näin paljon valmistautua, suurin osa on menty samoilla ostovaatteilla. Eilen tuli vielä kutsu Lokakuussa oleviin häihin, joten ihan hyvä että mekko on nyt tehty, eipähän tarvitse sitten panikoida sen takia.

Eilen kävin vielä kaiken muun hässäköinnin seassa luovuttamassa verta. Tällä kertaa kaikki meni oikein sujuvasti, ei ollut yhtään heikko tai sekava olo jälkeenpäin ja verisuonikin löytyi ihan hienosti. Tästä tulee ehdottomasti tapa. Olin liikkeellä taas Hanna-ystäväni kanssa ja koska olimme niin reippaita, pääsimme vielä jälkeenpäin jäätelölle. Kiitos vaan! Minä kun satun olemaan ihminen jolle sana jäätelö toimii aina hyvänä perusteluna, kannustimena ja palkintona.

Mekko valmistui siis tänään, kello kolme iltapäivällä. Hienosti ajoissa. Kuva tulee sitten vasta kaiken muun oheistarvikkeen kera, eli juhlien jälkeen. Pientä esimakua kuitenkin juhlatunnelmasta, tässä juuri pikkutunneilla valmistunut veska. Mekko on ihan uusista ostokankaista (tosin alennuksesta) mutta laukku on kirpparilta napatusta virkatusta pöytäliinasta ja vanhoista muovisista helmistä väännetty.

Helmiaskartelua

2009-07-15T10:40:00.006+03:00

Lapsuuden ystävän häihin valmistautuminen jatkuu. Eilen ostimme isälle ja Ekkulille paidat ja kravaatit ja kaikille muuta pientä juhlatarvetta. Värjäsin äidin ja omat hiukset sekä lyhensin isän paidan hihat. Se mitä emme kaupasta löytäneet, oli äidille koru. Löysimme kyllä yhden joka olisi ollut melkein, mutta ei kuitenkaan ihan. Joten päädyimme ostamaan helmiä ja minun osaksi jäi pujotella helminauha. Tänä aamuna joutessani (luetaan välttelen mekkoa ja gradua) pujottelin yhden version helminauhasta, siinä kaikki helmet ei ole ihan sitä mitä suunnittelimme, mutta kokeilin tuollaista. Ja täytyy myöntää, niin yksinkertaista hommaa kun tuo helmien teko onkin, niin se addiktoi tämmöisen näpertelijän. (Kuvasta ei tullut kovin tarkka ja taustakangaskin on rypyssä, mutta koittakaa kestää.)

Äipälle tunika

2009-07-09T19:24:00.005+03:00

Vietin eilisen illan ja tämän päivän äippiksen kanssa puuhaillen. Meidät on kutsuttu lapsuudenystäväni häihin, jotka ovat reilun viikon päästä. Niitä varten nyt siis vähän ahertelimme. (Äippis on meistä se joka osaa aloittaa valmistutumisen niin ettei ehkä ehdi tulla paniikki, minä olen se enemmän viimetippainen. Joten tilanne on se että minun päällepantavani on vielä suunnitteluasteella ja kankaina, kun taas) äippiksen tunika on nyt sitten kasassa. Kaavat teimme itse, vaikka alun perin purimmekin yhden äippiksen vanhan vaatteen. Siitä nyt ei kuitenkaan jäänyt jäljelle kuin leikkaussaumojen paikat.

Oli kyllä miettimistä ja pyörittelemistä, hihankin kaavan väänsin suoraan kankaasta sovitusversioon kiinni. Ja sitten tuota kangastakin oli rajallisesti, joten leikkuussuunnitelman tekokin oli aika haastavaa (tosin tunnustettakoon että pidän juuri sellaisesta pyörittelystä). Niin ja kankaasta sen verran että tuon olen ostanut itselleni ihan joitakin vuosia sitten ja äippis on sitä himoinnut siitä asti. Nyt viimein raaskin luopua kankaasta, kun en kerta ole siitä vielä mitään saanut tehtyä ja toinen sitä niin halusi. Vaan eipä harmita, on se niin äippiksen värinen ja näköinen.

Kuvia saa taas vähän suuremmaksi klikkaamalla...

Puola, osa 3

2009-07-08T08:27:00.001+03:00

Vietimme Krakovassa keskiviikon koluten Wawelin linnan alla olevan lohikäärmeen luolan, (ei löytynyt lohikäärmettä) juutalaisten kaupunginosan ja ghetton johon juutalaisten aikoinaan ympättiin. Torstaina marssimme juna-asemalle ja lähdimme takaisin Varsovaan. Juna matka olikin sitten taas jännä. Tällä kertaa osuimme oikeaan junaan, ihan helposti jopa, mutta kesken junamatkan ulkona puhkesi ukonilma. (Kun lähdimme Krakovasta aurinko siis paistoi pilvettömältä taivaalta.) En tiedä miten hyvin puolalaiset junat on tehty kestämään ukkosta, mutta meidän junamme ainakin hiljensi vauhtia ja mateli noin tunnin ykkosen ja sateen läpi. Ihan vähän pelotti. Oikein tarkkaan kun tihrustaa kuvasta näkee miten kovaa siellä satoi.

Saapuessamme Varsovaan, aurinko paistoi jälleen eikä sateesta ollut tietoakaan. Loppureissun vietimme Varsovassa rennoissa merkeissä. Kiertelimme kaupungilla ja katsomassa nähtävyyksiä, kuten ison isoa ostoskeskus Arkadiaa. :) Sen pihalla oli hauska suihkulähde, joka ikään kuin soitti musiikkia, vesisuihkut pulpahtelivat hauskan rytmikkäästi. Ja kaikki lapset ja lapsen mieliset juoksentelivat itsensä läpimäriksi vesisuihkujen seassa. Löysimme samanlaisen suihkulähteen toisestakin paikasta kaupungilta ja siellä oli ihan sama meno.

Lauantaina sitten lensimme takaisin kotiin. Joku matkaopas taisi sanoakin että Puolasta kannattaa hankkia matkamuistoiksi muistoja ja niihin me tosiaan keskityttiin.

Puola, osa 2

2009-07-07T08:40:00.008+03:00

Junailu Krakovaan ei ollut meille ihan niin helppoa kuin voisi luulla. Puolassa on useampi junayhtiö ja lippu pitää olla juuri kyseisen yhtiön junaan. Lisäksi ainakin Varsovan isoimmalla juna-asemalla on numeroitu sekä laiturit että raiteet. Tuli siis hienosti testattua että väärän junayhtiön lipulla ei pääse Krakovaan, vaikka juna sinne menisikin. Sillä pääsee seuraavalla paikallisliikenteen pysäkille, mistä voi hypätä takaisin Varsovan keskustaan vievään paikallisjunaan, jos löytää sen ja yrittää uudelleen. Kyllä me lopulta selvittii Krakovaan, vähän vain myöhemmin kuin oli tarkoitus. Krakovassa yövyimme hostellissa jonka paras osa oli kohtuullinen aamupala ja alla näkyvä kyltti.

Ensimmäisen Krakovapäivän vietimme ei niin hilpeissä merkeissä Auschwitzissa ja Birkenaussa. Ilmat oli koko reissun ajan tosi kauniit, aurinko paistoin lähes pilvettömältä taivaalta. Kuitenkin Auschwitziin mentäessä, siellä oli joku kummallinen sumu, mikä vielä lisäsi ankeuden ja ahdistuksen tuntua. Olimme mukana opastetulla kierroksella ja opas puhui englanniksi, mikä oli minulle varmasti ihan hyvä asia. Ymmärsin oleellisen, mutta en kuitenkaan kaikkea.

Auschwitzin ja Birkenaun jälkeen pötkelsimme Krakovan vanhaan kaupunkiin ihmettelemään. Siellä ei juuri pääse autolla liikkumaan, joten siellä on paljon hevosia kärryineen, riksoja ja golfkärryjä. Kaikki tietysti turisteja varten. Me olimme aika väsyneitä päivän jälkeen ja suunnatessamme jalkoja jo kohti hostellia, ohitimme riksan jossa luki "eko taxi". Voiko tällainen matkustaja vastustaa kiusausta, ja vielä väsyneenä? Meidän hostellimme oli siis vanhan kaupungin ulkopuolella, mutta kuski oli sen verran hullu että lähti meidät sinne kuskaamaan. Oli kyllä mukava kevennys päivään suharoida muutenkin vähän sekavan liikenteen seassa riksalla. Kuski mukamas tyyttäili autoilijoille ja teki ison auton peruutusäänetkin kun asetteli riksaa hostellin oven eteen.

Puola, osa 1

2009-07-05T17:22:00.007+03:00

Karkasimme Ekkulin kanssa viikko sitten Puolaan pienelle seikkailulle. Lensimme Varsovaan ja yövyimme siellä. Maanantaina junailimme itsemme Krakovaan ja elelimme siellä kolmen yön yli. Sitten junailimme takaisin Varsovaan ja seikkailimme vielä Varsovassa muutaman vuorokauden. Eilen lensimme takaisin kotoiseen maahan. Alla Varsovan vanhan kaupungin katukuvaa.

Matkaoppaat sanoo ettei vanhassa kaupungissa kannata viettää aikaa, siellä ei ole mitään ihmeellistä ja hintatasokin on korkea. Meidän ensimmäinen hostelli oli vanhassa kaupungissa ja oli oikein mukavaa olla siellä. Kävelimme sunnuntai-iltana Kuninkaantietä joka kulkee vanhan kaupungin läpi hostellille ja siellä oli jos vaikka minkä moista tapahtumaa. Yöksi vanha kaupunki kuitenkin hiljeni ja nukuimme hyvin, ikkuna auki kadulle. Meidän huoneen ikkunat on alla olevassa kuvassa tuossa seinässä olevassa "ulokkeessa". Puolan hintataso on myös sen verran alhaisempi kuin Suomen, että ei ne turistihinnatkaan hirveästi haitanneet. Ja voihan sitä maisemasta ja ympäristötä nauttia, käyttämättä rahaakin.

Puolan hintataso oli sen verran alhaisempi kuin Suomen, että ei ne turistihinnatkaan hirveästi haitanneet kun ei me muuta osteltu kuin syömistä ja juomista.

Pakenen lomalle

2009-06-28T06:27:00.002+03:00

Ennen aamun lehteä
olen tänään hereillä
Auringossa huone väreilee
Laukku on jo valmiina
pakkasin sen illalla
Enkä kerro kellekään et meen.
Ne ei ehkä tajuiskaan
Sanois tuskin kannattaa...

Katri Ylanderin Maailman ihanin sopii tähän päivään kuin nenä päähän, vaikka aurinko paistaakin pilvien takana. Ja kappaleen toinen säkeistö:

Kuinka monta kertaa mä
oon jo ollut lähdössä
Etsinyt ne paikat, joihin vois
Mutta karttapallosta
ei vain löydy kaikkea
Enkä kerro miksi tahdon pois
Tai mä ehkä kuiskaan sen
Koloon puun ja pakenen

Eli siis pakenen hetkeksi, mutta tulen kyllä takaisinkin. :)

Painokala

2009-06-23T13:43:00.005+03:00

Juhannuksesta toivuttuani tein pienen käsityömatkan vanhemmilleni. Maanantai-ilta kului rattoisasti yhden salaisuusprojektin parissa ja koska siitä en nyt vielä voi kertoa mitään, kerron tämän päivän puuhista. Olin nimittäin kuullut välikäden kautta että isin hyllyssä on useampi t-paita joista puuttuu kuva. Tänään korjasin ongelmaa hiukan ja tein yhteen paitaan kuvan. Kalamiehelle kalapaita. Muutama töherrys siihen tuli mukaan, mutta se kuuluu kai vähän asiaankin. Ihan tyytyväinen tuo omistaja tuntui kuitenkin olevan...

Rokkihippi toivottaa hyvää Juhannusta

2009-06-19T11:01:00.004+03:00

Meillä asuu xboxin rokkibändin rummut, kitara ja mikki. Eilen ostin Guitar Hero Metallican ja toisen kitaran siinä samassa. Taka-ajatuksena tässä hankinnassa oli että saan vanhemman kitaran itselleni, eli pääsen koristelemaan sitä. Nimittäin kun peli ja oheislaitteet hankittiin, joku piilotti minulta kitaran koristelutarrat... No kun sitten myöhemmin selvisi että sellaisia on, ne eivät olleetkaan mitään kivoja. Yllättäin keksin että mainostarraa voi käyttää tähänkin hommaan, kuten eteisen kaapin oviinkin. Talouden toinen jäsen ei vain oikein innostunut asiasta, joten teimme sopimuksen. Siitä asti olen odottanut että taloon tulee toinen kitara ja pääsen koristelemaan vanhemman omaan käyttööni. Ja nyt se sitten tapahtui ja tuollainen siitä tuli.

Täällä on jo siis bänditouhut kovassa vauhdissa ja minäkin vetäydyn kitarani varteen, joten toivotan lukijoilleni mukavaa Juhannusta!

Valmistautumista

2009-06-17T16:09:00.001+03:00

Tuntuu että jokainen nurkka ja jokainen tyhjä kolo on täyttynyt kevään aikana epämääräisellä roinalla ja villakoirilla. Nyt viimein sain puhtia tarttua toimeen ja tehdä asialle jotain. Syy miksi nyt juuri siivoan on Juhannus. Meille on muodostunut perinteeksi ahtautua nettikavereiden kanssa meidän kerrostalokaksioon ja viettää kaupunkijuhannusta. (Viime kesänä teimme poikkauksen joka vahvisti sääntöä.) Siinä on jotakin perin huvittavaa ja kiehtovaa että ihmiset matkustaa isoista kaupungeista tänne meidän pikkucityyn ja änkeytyy tähän pieneen asuntoon. Saatamme käydä kaupungilla, saatamme käydä jossain paistamassa makkaraa, saatamme käydä jossain saunomassa, mitään ei ole lyöty lukkoon ja se tekee koko hommasta niin mukavaa. Tärkeintä kuitenkin on se että olemme yhdessä, näitä ihmisiä kun tapaa niin harvoin.

Tänä Juhannuksena tosin vieraita ei ole kuin yksi, mutta ei se mitään, laatu korvaakin määrän.

Sain aarteita

2009-06-11T22:44:00.006+03:00

Joskus sitä osuu kohdalle huomaavaisia ja ajattelevaisia ihmisiä. Yksi tälläinen viimeaikainen tapahtuma oli se kun puhuimme Hanna-ystäväni äidin kanssa rikki ja huoltoon menneestä ompelukoneestani. Kokeneena ompelijana Hannan äiti oli pistänyt mieleen että minun ompelukoneeni on vanha Husqvarna ja mitäs sitten kävikään. Eräänä päivänä Hannan kanssa jutellessani sain kuulla että hänen äitinsä oli jemmannut minulle jostakin "varaosia" ompelukoneeseeni. Ihmeellistä!

Tässä niitä nyt on. Aikoinaan kun koneen sain, siinä mukana oli yksi puola ja tavallinen paininjalka. Itse ostin siihen myöhemmin muutaman puolan lisää ja kaksi vetoketjupaininjalkaa. (Kaksi siksi että hukkaan ne hyvin pätevästi ja silloin todennäköisyys on paljon suurenpi että löydän edes toisen kun sitä tarvitsen.) Mutta nyt minulla on siis monen monta puolaa, vaikka kuinka monta erilaista paininjalkaa, kapea kaksoisneula, varapuolakotelo, omat ruuvimeisselit (luulen että ne jotka minun ompelulaatikossa on ovat äidin) ja pari muuta jännää osaa. Itseasiassa tuon harmaan muovisen "haarukan" käyttötarkoitusta en edes tiedä. Tietääkö joku muu? Niin nuo osat ovat vähän uudemmasta koneesta kuin mitä omani on, sellaisesta Husqvarnasta johon laitetaan erilaisia kiekkoja koruompeleiden valitsemista varten. Kiekoissa lukee päällä "system colormatic" ja niitä on kuusi, merkitty kirjaimilla a-f. Jos jollain on sellainen kone ja kiekkoja hukassa niin täältä saa kun hihkaisee. Minun koneeseeni käy vähän pienemmät kiekot joten pistetään hyvä kiertämään.

Pikkaisen pitsiä

2009-06-07T11:18:00.005+03:00

Mitä tehdään lasten (isolla) t-paidalla, vanhalla pitsiliinalla ja pätkällä käytettyä kuminauhaa. Tuunausoperaatio jossa tavallinen t-paita muuttuu vähän tyttömäisemmäksi. Leikkasin paidan pääntien suuremmaksi ja ompelin siihen suoran ompeleen pitämään pääntietä kasassa. Ompelin olkapäille ja hihaan keskelle kuminauhat. Myös selässä on kaksi päällekkäistä kuminauhaa viemässä turhaa väljyyttä pois. Eteen ompelin pitsiliinan ja pienet "muotolaskokset". Tarvikkeet maksoivat alle kolme euroa (paita mukaan lukien) ja työhön meni ehkä tunti, kaikkine suunnitteluineen. Suurimman osan ajasta varasti pitsiliinan ompelu, kiinnitin sen koneella, laiska kun olen.

Elämästä tietokoneen (ja ompelukoneen ja pyykkikoneen ja tiskikoneen) seurana

2009-06-04T14:59:00.005+03:00

Nyt on päästy vauhtiin graduloman kanssa. Gradulomahan tarkoittaa siis sitä että ei tule töitä sotkemaan gradukuvioita, vaan saan siis rauhassa panostaa taas gradun etenemiseen. No luova ajatustyö vaatii tuumaustaukoja ja tieteellisen tekstin lukeminen sekä kirjoittaminen taas vaatii energian kasausta ja sopivan mielentilan. Joten ehdin hienosti tekemään kotitöitä, käsitöitä ja muita väkerryksiä. Graduloman iso miinus on siinä että kohtuu sosiaaliselle ihmiselle on vähän työlästä olla neljän seinän sisällä päivätolkulla. Kaikki sosiaalinen kanssakäyminen on itsestä kiinni ja niin paljon kun pidänkin olla ihmisten kanssa, olen todella huono tekemään aloitteita. Joten, mökkihöperyys tervetuloa! No ei vaan, on minulla monta ihanaa ystävää jotka tarjoavat tuuletustaukoja tähän arkeen.

Eilen tapasin yhtä ystävää kaupungilla ja siitä jatkoin Sinooperiin hätistelemään toista ystävää. Sinooperiin päädyttyäni tajusin tarvitseväni jotakin näperrettävää (kun kotonahan ei tarpeita juurikaan ole...mutta kun siellä Sinooperissa on vaikka mitä ihanaa...). Sain kuitenkin juuri ja juuri pidettyä itseni kurissa ja mukaan tarttui vain korusiimaa. (Sitten kiersin kirpputorin kautta kotiin ja ostin vähän nappeja, mutta sitähän ei kai ehkä lasketa, eihän.) Siinä graduinspistä kehitellessä väkersin sitten uuden rannekorun. Tähän ajatuksen sain aikoinaan Riikka-Amandalta. Nii ja muuten, epäuskoisille tiedoksi, gradukin eteni eilen.

Yötouhuiluja

2009-06-01T00:07:00.005+03:00

Niin meni toukokuu. Muutamat työt tuli tehtyä, ei paljon muuta. Perjantaina juhlittiin yhden kaverin valmistujaisia ja lauantaina toivuttiin. Sunnuntaina muonitin vanhempani parvekkeella (koska sisällä on kuulemma liian kuuma, vaivaiset 29 astetta). Heidän lähtiessään uhkasin tehdä eteisen kaapinoville jotain ja niin sitten teinkin. Oviin muutti pöllö ja kuu, sekä ihanaiset puuhelmivetimet. Pöllön idea on muhinut mielessä siitä asti kun näin Katalaiinan kaapinovet ja ovenkahvoihin/vetimiin/johonkin semmosiin idea on matkittu Sussulta. Ei siis kovinkaan omaperäistä, mutta omin käsin kuitenkin.

Taas on puuhattu

2009-05-23T21:20:00.006+03:00

Tänään oli taas ihan huippupäivä! Teimme retken kaupunkiin Hanna-ystäväni kanssa. Piipahdimme parilla kirppiksellä, jätskibaarissa ja muutamassa muussa kaupassa. Haalimme kasaan sisustusostoksia ja vähän muutakin. Reissun jälkeen laittelimme Hannan ja kumppaneiden parveketta kesäkuntoon ja siitä tuli ihana.

Kun sitten marssin kotiin, en voinut olla puuhaamatta omallakin partsilla. Sain onneksi Ekkulinkin mukaan touhuamaan ja parveke sai amppelitelineet ja bambuverhon jo paikoilleen. Amppelitelineet on kivat, toisessa on orava ja toisessa pöllö. Kasveja tulee vielä lisää kunhan kasvavat suuremmiksi.

Surauttelin liivin

2009-05-21T20:33:00.009+03:00

Helatorstain kunniaksi toteutuin yhden ompelusuunnitelman. Olisi kyllä pitänyt ompeloida ihan muita juttuja, mutta olin tämän tarpeessa. Tampereelta muinoin tarttui mukaan Finlaysonin Tapiota yhden pussilakanan muodossa. Tein siitä nyt sitten tuollaisen ulkoiluliivin. Oli mukavan piristävää pitkästä aikaa kohdistaa kuvioita ja tikkailla oikein huolella saumoja.

Kaavan nappasin tämän vuoden helmikuun Suuresta Käsityölehdestä, mutta muokkasin kaavoja aika paljon. Liivistä tuli muuten oikein ihana, mutta helman tein monta kertaa eri versioina enkä saanut siitä vieläkään mieleistä, saatan sen vieläkin tehdä uudelleen, kunhan pohdin... Kuvioiden kohdistamiset onnistuivat minun tekemiksi todella hyvin, en nimittäin ole mitenkään kykeneväinen tekemään millin tarkkaa työtä. Kaulukset kokoilin pienemmistä tilkuista että sain niihin kivasti kuviot. Kun kaulusta pitää auki alhaalla kurkistelee sieltä puput.

Liivin vetoketjut on kirppikseltä, ruskeat resorit kirppikseltä löytyneestä ribbipoolosta. Liivin vuori on vanhasta työtakista reikävuoria ja kauluksen naru ihan käyttämätöntä. Lisäksi liivin niskasta löytyy ripustuslenkin alta "tuotemerkki" ja kunnianosoitus kankaasta sinne minne kuuluukin.

(Kuvat ovat tänään kökköjä, en ollut kuvauksella päällä, halusin kuitenkin esitellä aikaansaannokseni heti.)

Tänään onnellinen

2009-05-18T20:50:00.007+03:00

Monen muun lailla minutkin valtaa keväisin hirveä pesänrakennusvimma. Luen sisustusblogeja ja katselen myynnissä olevia asuntoja huokaillen. Sitten palaan todellisuuteen ja tajuan että kotona, täällä missä nyt asun, olisi paljon paljon tehtävää. Ja sitten siinä puuhaillessa muistan että olen päättänyt iloita siitä mitä minulla on, enkä haikailla sitä mitä ei ole, niin voin olla onnellinen aina kun haluan. Niinpä nappasin äärettömän käytännöllisestä, mutta samalla niin suloisesta kyökin seinästä kuvan ja päätin olla tänään siitä iloinen.

Seinällä on yllättävän paljon lämpimiä tunteita ja muistoja, mitkä eivät ehkä näy tuosta kuvasta. Pienen kaapin olen tehnyt itse ala-asteella, se toimittaa nyt lääkekaapin virkaa. Sen päällä on minun ja äidin neulomat tiskirätit. Keskimmäisen naulakon olen saanut rippilahjaksi silloiselta kaveriporukaltani. Muut naulakot on ostettu Savonlinnassa asuessa, norsunaulakko Karoliinasen kanssa. Pikkunaulakossa roikkuu Savonlinnasta kirpparilta ostettu minun essu ja kummitytölle (3v) itse tekemäni essu, sillä hänestä on itsestään selvää että hän tulee meille leipomaan silloin kun tulee. Iso kukan rotisko joka tunkee kuvaan, on Nalletädiltä saatu. Oikeasti se on ihana, eikä mikään rotisko. Ei hullumpi seinä.

Meni meni

2009-05-10T19:31:00.005+03:00

Vappu meni, viikko meni, Äitienpäiväkin meni, jäljelle jäi yksinäinen kahvikuppi pöytään. Viime viikolla sairastelin urakalla ja tämä ihan kohta päättyvä viikko on ollut työntäyteinen. Pestauduin tuonne melkein kymmenen kilometrin päähän ehkä koko loppu kevääksi ts-opeksi. Tunteja on paljon ja päivät on pitkiä, kun vielä pyöräilen työmatkan useana päivänä. Vaan eipähän tarvitse miettiä kuinka vapaa-ajan kuluttaa. Yritän blogiakin joutaa päivittämään, mutta jos ei kuulu hetkeen niin työ se sitten häiritsee.

Äitienpäivää vietimme tänä vuonna ihan meillä kotona, koska kaikki seurueen jäsenet eivät ole nyt Repovesi-kunnossa, kuten viime vuonna. Minä olen sen tasoinen keittiöihme että omille vanhemmilleni kehtaan ruokaa laittaa ja tarjota, mutta en kyllä juuri muille. No juu, kyllä meillä syödä saa jos ruoka-aikaan paikalle osuu, mutta en kyllä rohkene ketään oikein syömistä varten kylään pyytää. Niin ja tänään siis laittelimme ruuan ihan yhteistuumin Ekkulin kanssa, en ole ottamassa koko kunniaa itselleni. :)

Parvekkeella tapahtuu taas

2009-04-28T12:39:00.005+03:00

Parvekkeen muovikalusteet saavat verhoilunsa yksi kerrallaan. Nyt oli yhden tuolin vuoro. Aluksi oli tarkoitus leikellä ja ommella mummon vanha päiväpeitto tuolille hupuksi, mutta sitten keksinkin tämän. Päiväpeitto on vain pyöritelty ja taiteltu tuolin päälle, se on edelleen kokonainen. Näin se pysyy käyttökelpoisena ja monikäyttöisempänä pidempään. Tuolin kaapu oli itsekseen niin vaalea että halusin siihen jotain väriä ja siksi pyöräytin pöytäliinasta jääneistä jämäpaloista ja muista pikkutilkuista tuolille tyynyn. Tyynyn oli tarkoitus olla täysin esteettinen olio, mutta istuttuani tuolille ensimmäisen kerran tyynyn kanssa, muomasin että tuolilla on paljon mukavampi istua kun tyyny on ristiselän takana.

Monta sanaa pienestä puuhasta

2009-04-26T09:03:00.005+03:00

Taas piiiitkä pitkä aika ilman päivittelyä. Vaan nytpä olen täällä. Pieni tiivistelmä kuluneesta viikosta ensin. Olin koko viikon yhden kuudennenluokan opettajan sijaisena. Kuudesluokkalaiset on aika höppänöitä, eivät vielä isoja, mutta eivät enää ihan pieniäkään. Viikko oli hauska, mutta aika rankka myös. Torstai-iltana oli kansalaisopiston kevätjuhla, missä pääsin esiintymään tanssiryhmämme kanssa. Voi kauhia kun oli jännää ja ihan huippufiilikset esityksen jälkeen. Siitä onkin jokunen vuosi kun olen aikaisemmin lavalla esiintynyt... Ja sitten kun työt loppuivat perjantaina puolilta päivin, iski flunssa saman tien. Ihmettelinkin jo torstaina kun oli niiiin kuuma, että mikä juttu tämä on, mutta taisin olla jo silloin kipeä, en vain malttanut tajuta sitä kun oli niin paljon muuta meneillään. Viikonloppu on siis mennyt pieniä puuhaillen, nenää sarvikuonolla huuhdellen ja leväten.

Aamut on sairastajan kulta-aikaa. Yön levänneenä jaksaa hetken jotakin puuhata ja minä pyöräytin äsken parvekkeen pöydälle liinan. Meidän parvekkeen kalusteet on ihan samaa sarjaa kuin kaikki muutkin kalusteet, jostain meille kulkeutuneita. En mitenkään rakasta noita muovikalusteita, mutta kerta toimivat ja ovat olemassa niin mitäs sitä uusia hankkimaan. Mennään niillä mitä on. Siksipä olen ajatellut että kalusteista saa mukavammat kun niitä vähän verhoilee ja näin kipeänä oli mukavaa aloittaa tuosta pikkuhommasta, pöytäliinasta. Liina on tehty kangaskaupan palakorista napatusta verhokapasta. Liinan reunaan hyödynsin suoraan verhokapan aaltoilevaksi vinokantatun reunan, paitsi seinää vasten tulevalle sivulle sitä ei riittänyt. Eihän sitä kukaan kurki sieltä seinän vierestä ja vaikka kurkkisikin niin mitäpäs siitä. (Hauskasti tulee varjo tuohon pöydälle ulkoilmailua opettelevasta ahkeraliisasta, nimittäin valo heijastuu meidän puhtaiden olkkarin ikkunoiden kautta sinne kukan taakse.)

Keväinen piristyspaketti

2009-04-17T11:57:00.007+03:00

Mulla on paha tapa hillua kotona aika vähissä vaatteissa. Toimii muuten ihan hyvin (meillä tarkenee aina vuodenajasta riippumatta), mutta joskus kun ovikello soi yllättäen tulee vähän hoppu etsiä vaatetta sen verran edes päälle että ei säikäytä oven takana kolkuttelijaa matkoihinsa.

Tänään se ovikello sitten soi. Siellä oli postin setä (tosin oli aika nuoren oloinen, mutta en minäkään tykkää tytöttelystä, joten olkoot nyt setä) paketin kanssa. Osallistuin yhteen salaseen vaihtoon ja tänään sain ensimmäisen pakettini. Onneksi olin kotona! Ulkona on taas niin koleaa ja ankeaa että tämä piriti kivasti. Aika hauskaa että katselin jostain juuri eilen ristipistotöitä vähän sillä silmällä, että jos vaikka jonkun tekisi taas pitkästä aikaa. Ja ihan ihan äsken, ennen postin tuloa suunnittelin vähän sisustusjuttuja. Niin sieltä paketista tuli siis postikortti, ristipistokortin pohja, ristipistomalleja ja kivoja keltaisia perhostarroja. Ristipistokuvat on kivan pieniä, saattaa kärsivällisyys riittä tehdäkin niitä ja tarrat pääsevät todennäköisesti osaksi kesäsisustusta... Kiitos lähettäjälle jos täällä kurkistelet.