Takaisin Tallinnasta

Käväisin Jenni-ystäväni kanssa Tallinnassa. Reissu oli kerrassaan mainio. Ensiksi sunnuntaina ajelimme autolla Helsinkiin ja siellä ratikalla lähemmäs satamaa. Piipahdimme matkalla Senaatintorilla ihailemassa karhuja. Merimatka Tallinnaan oli nopea, mikä oli hyvä asia, sillä merellä vähän tuuli. Hotelli löytyi helposti ja shoppailu saattoi alkaa. Tosin aluksi shoppailimme vain Jennin rahoilla, koska en tajunnut vaihtaa itselleni etukäteen kruunuja. Vaikka Jenni on meistä se nuorempi, on hän selkeästi se organisoidumpi ja ajattelevaisempi yksilö.

Suurimman osan shoppailuajasta (melkein koko maanantai) reissulla käytimme pienellä pätkällä Tartu maanteetä. Tien varrella oli monen monta käsityötarvikekauppaa ja kirpputoria, joten sinne kului paljon aikaa. Onneksi rahaa ei kulunut paljon. Tuli oltua hyvin säästeliäs ja tehtyä paljon edullisia löytöjä. :) Illalla kävimme vanhassa kaupungissa syömässä (ja törmäämässä yllättäen tuttuihin) ja ihailemassa hämärässä säihkyviä kaupungin valoja.

Ilma oli koko reissun sumuinen, sateinen ja harmaa. Se ei juurikaan haitannut. Tallinnassa satamaa kohti kävellessä aurinko viimein pilkahteli pilvien takaa, ja saimme kohtalaisia maisemakuvia. Matkustimme Linda Linella, joka lähtee Linnahallin satamasta Tallinnassa. Sinne on aikamoinen kipuaminen, jos jalkaisin menee. Satama kun löytyy kummallisten porrassysteemien takaa. Sieltä ylhäältä sai kuitenkin kauniita kuvia, joten ei haittaa. Lisäksi Linda Line hoiti palvelun hienosti. Heillä on ilmeisesti jotain teknisiä ongelmia ja lähtömme Tallinnasta myöhästyi tunnilla. Saimme siitä muutamaa tuntia aikaisemmin tekstiviestin, joten käytännössä saimme tunnin lisäaikaa shoppailla, eikä elämämme tai aikataulumme kärsineet mitenkään.

Olipas ihana lomanaloitus. Kiitos vielä Jenni mitä mukavimmasta matkaseurasta (ja minusta huolehtimisesta)!

Vanha ystävä

Reppu (tuo vaikeasti valokuvattava esine) on yli kymmenen vuotta vanha. Sen kanssa on käyty reppumatkoilla Ruotsissa, Puolassa ja Virossa, on käyty myös bussin alla yhdessä ja minivaelluksilla pöpelikössä. Reppu on elänyt läpi asuntolasta_viikonlopuksi_vanhemmille ja opiskelija-asunnosta_viikonlopuksi_poikaystävän_luokse -vaiheet. Reppu elää ja muokkautuu aina tarpeen mukaan. Ajan saatossa siihen on rakenneltu passitasku, roikotuslenkkejä, lisätty heijastin ja vaihdettu taskun vetoketju.

Nyt viimeisimpänä vaihdoin reppuun ison vetoketjun ja lisäsin sateelta suojaavaa kangasta (alemmassa kuvassa harmaa kangas), kun repun oman kankaan pinnoite on jo aika kulunut. Tällä kertaa pohdin jo useamman kerran, joko reppu saisi jäädä eläkkeelle, mutta tuolla repulla on niin monta tarinaa ja se on hyvä kantaa. Toisin sanoen se on rakas ja niin kropalleni sopiva, että päätin sitten taas korjailla ja parannella. Tuon repun kanssa on niin mukavaa reissata.

Nyt pakkaan repun ja lähden muutamaksi päiväksi Tallinnaan lomailemaan.

Kuka täältä haluaisi pois

Ulkona näyttää tänäaamuna jo melkein Joulupukin maalta, mutta viime viikolla näytti tältä. Harrastamme isännän kanssa säännöllistä ulkoulua, viisi kertaa vuodessa. Viime viikolla kävelimme lähiömme ympäristössä ja bongailimme syksyisen luonnon seasta kaikkea hauskuuksia. Muuttoa vähän toiselle kantillekin on jo pohdittu, vaan raaskiiko täältä oikeasti lähteä?

Potutuksen purkua

Eilen oli ihan kiva päivä, mutta hetkellisesti koin lievää potutusta. Olivat sitten kaupungin palkanmaksussa tulleet siihen tulokseen että maksoivat minulle viime keväänä liian suurta palkkaa ja tämän kuun palkasta oli sitten vähennetty viime kevään ylimääräiset. Outoa minusta tässä on se, että työsuhteeni katkaistiin kesäksi, ja nyt siis tasailevat edellisen työsuhteen aikana maksettuja palkkoja. Ilmeisesti niin voi tehdä, koska niin on tehty, mutta ei se kivalle tunnu. Varsinkaan kun sijaiset ovat muutenkin niin hyvässä asemassa. Esimerkiksi taas tulevana joulukuuna teen ihan yhtä monta päivää töitä kuin kaikki muutkin opettajat ja saan vain puolikkaan palkan siltä kuulta. Kyllä kasvattaa työmotivaatiota.

Eniveis, purin potutuksen taas yhteen kaularoikuttimeen. Tein siis uudet helmet.

Aamu

Tänä aamuna maisema arasteli ja ujoili. Taivaalla oli suloista punaa ja osa maisemasta oli verhottu usvaharsolla. Että minä sitten rakastan syksyä. Värit ovat kauniita ja rauhallisia ja on sovin lämmin, ei vielä toppatakkikeli, mutta ei hikikelikään. Ihana syksy.