Vähän rompsu

Ekkuli on töissä ja minun pitäisi tehdä gradua. No en tee, vaan istun netissä. Tein Tiivin perässä Avotakan tyylitestin. Ja sieltä tuli tämmöinen tuomio:

Olet nostalgisen romanttinen!

Luot ympärillesi hiukan sadunhohtoista suloa ja sisustat nostalgisilla mummolakapineilla. Kodissasi on runsaasti kuvioita ja koristeita, yksityiskohdat ovat sinulle tärkeitä. Pidät myös hieman naiiveista ja hupsuista asioista, koska ne luovat iloa ja kauneutta. Löydät paljon innoitusta menneiden vuosikymmenten tyyleistä. Oletkin ilmeisesti taitava kirpputorien hyödyntäjä. Pastellivärit ovat sinulle rakkaita. Matkoiltasi raahaat kotiin hurmaavaa romua, jonka puhdistat ja maalaat itse uuteen loistoon.

Aika nappiin paukahti, tosin en nyt niin hirvittävän paljon tykkää pastilleista, enkä harrasta maalaamista juurikaan, mutta kyllä tuosta miut tunnistaa.

Tämän postauksen kuvaan pääsi edustamaan romanttisuuttani kirpparilta joku aika sitten löytynyt emalinen ruusukuppi ja äipän taidokkaasti tekemän hyllyn toinen pää. Kuppi ja hylly nakottavat eteisessä ja kuppi kerää pikkukolikoita odottamaan mahdollista bussimatkailia. Bussin on aina kiva mennä tasarahan kanssa ja sellainen saattaa yllättävässäkin bussin tarvitsemistilanteessa löytyä, jos on kuppi mihin hitusia keräillä. 

Hummailin ja piirtelin

Viikonloppu mennä hujahti. Viikko oli aikamoista hulinaa, joten menetetty vapaa-aika oli otettava takaisin. Luurasin kaupungilla sekä perjantaina että lauantaina. Tapasin ystäviä oikein urakalla ja kävin kirpparilla sekä käsityö- ja askartelukaupoissa. Kokosin kummitytölle lahjaa ja itselle aarteita. :)

Lauantaina (sen toiselta puolelta maailmaa tulevan pienen tytön) tulevalla isällä oli varpajaiset, joihin minäkin vähän sotkeennuin. Veimme mennessämme tuollaisen pienen onnittelukortin. Lasta odottavalla perheellä oli muutama kuva tytöstä, hänellä on valloittavat suuret silmät, paljon kauniimmat kuin piirroksessani.

Pienen pieniä juttuja vaan

Ompelukone, se mitä niin ylistin, lopetti toimintansa sunnuntaina. Toivottavasti vain väliaikaisesti. Tuli siitä murhe, mutta onneksi on ystäviä. Ihanainen Hanna-ystäväni tuolta melkein naapurista antoi oman koneensa lainaan, enkä tunne oloani niin orvoksi. Kiitos! (Tämäkin on edelleen meillä, niin että täydellisellä lainavarustuksella täällä nyt ommellaan.)

Alkuviikon ähistelin gradun ääressä. Luen ongelmakeskeistä oppimista ja yhä enemmän alan ymmärtää että minulle sopivat opetusmenetelmät ovat kaikkea muuta kuin tiedon vuodattamista oppilaille. Tätä päätelmää vahvistaa sijaisuudet joita teen. Tänään tuurasin matikan ja fysiikka/kemian opea, huomenna sama homma jatkuu ja perjantaina historiaa. Luokan edessä luennoiminen on vain niin turhauttavaa ja tehotonta, kun oppilaille ei synny henkilökohtaista suhdetta eikä motivaatiota oppia asioita jotka opettaja posottaa ulkomuistista. Onneksi tekstiilitöissä oppiminen tapahtuu vähän luontevammin tekemisen kautta ilman sen kummampaa organisointiakin.

Suku johon en edes virallisesti (vielä) kuulu on pitkän odotuksen jälkeen saanut varmistuksen uudesta jäsenestä. Pieni tyttö saapuu toiselta puolelta maailmaa! Riemun rajoja ei voi kuvailla, sydän pomppii ilosta melkein ulos rinnasta joka kerta kun tämän asian muistan. Ja arvatkaa vaan olenko jo suunnitellut sen tuhat ihanaa käsityötä...

Tulevana viikonloppuna on myös vanhimman kummityttöni syntymäpäivät. Hän täyttää jo 9-vuotta ja me näemme pitkästä aikaa. Yhdeksän vuotta on pitkä aika. Tavallaan tämä kummityttöni teki minusta tädin, aikuisen, juuri täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Biologisesti minusta ei tule tätiä koskaan, mutta onneksi on näitä kummilapsia joille saan olla kummitäti ja onhan tuolla miehekkeellä noita sedätettäviä, joten ehkä heillekin sitten joskus tädiksi rupean.

Kummallinen puuhailija

Gradu ja sijaisuudet ovat vieneet aikani niin tehokkaasti että blogimaailma on jäänyt vähän kakkoseksi. Pitänee korjata tilanne ja raportoida aamun puuhailusta. Ompelin ystävälleni neljä kestosidettä ja pienen pussukan niiden kuljetukseen. Materiaalit sain yhdeltä vaippoja ompelevalta nettitutulta. (Kuvassa vasemmalla olevat kosteussulku päällä päin ja oikealla olevat imupuoli päällä päin.)

Minulla on kummallinen pakkomielle taloudelliseen ajatteluun. Tässäkin asiassa pakkomielteeni tulee esiin seuraavasti. Sidetarpeet ovat jo alunperinkin vaippojen leikkuujätettä. Ystävälle yritin tehdä viimeisen päälle hyvät siteet noista jätteistä, leikaten lankasuoraan, mutta mahdollisimman taloudellisesti kankaita käyttäen. Niistä syntyneistä leikkuujätteistä (luetaan pienemmistä paloista) yhdistelin ja kikkailin vielä itselleni muutaman sellaisen siteen joita ei kyllä kehtaa esitellä, mutta jotka menee koti käytössä vallan mainiosta.  Ja materiaalejahan jäi vielä vaikka kuinka moneen siteeseen, mutta itselleni en periaatteesta tee priimaa, vaan odotan jos löytyy joku muukin siteitä tarvitseva, niin sitten taas niiden leikkuujätteistä suon ehkä itsellenikin jonkun hauskuuden.

Meille muutti söpöläinen

Flunssa helpotti viimein. Koko alkuviikon pirisi puhelin, halusivat minut töihin. Tänään sitten viimein menin töihin ja ei ollut hyvä juttu ollenkaan olla ihan keskustassa töissä. Sieltä kun kävelee kotiin niin on ihan pakko tehdä kierros lempparikirppiksellä. Onneksi ostokset eivät ihan syöneet päivän aikana hankittuja rahoja, joten ei tuo nyt kovin paha kai ollut. Vai miltä näyttää? Adoptoin siis tämän söpöäkin söpömmän pikku vauvan meille, ja koko adoption järjestelykulut olivat vaivaiset 50 senttiä. Tuossa se nyt nököttää sohvan nurkassa ja odottaa, että saisi vaatteet päälleen. Ehkä viikonloppuna?

Pientä puuhastelua

Sairastaminen ei ole mukavaa. Onneksi kuitenkin jaksan vähän puuhailla, ettei ihan tarvitse sängynpohjalla maata. Tänään olen vähän ommella surautellut aikani kuluksi. Tein omaan käyttöön kaksi vihreäkukallista ja kaksi keltaista hedelmäpussia. Pussin muodon kopioin muovisista hedelmäpusseista ja materiaaleina on vanhat valoverhot. Noita vihreäkukallisia lähti kaksi jo joulun aikaan paketeissa muualle, enempää niitä en voinut luovuttaa pois sillä verhosta tuli vain neljä pussia ja halusin ehdottomasti myös itselle juuri tuosta kankaasta olevia pusseja.

No nyt se kukkii

Aloitan räkäisesti alkaneen vuoden ekohenkisesti käsitöistä ja tarvikkeista. eli kutakuinkin juuri niin mitä lupaannkin tässä blogissa kirjoitella. Jos joku kysyy minulta mielipidettä siitä millainen ompelukone tulisi hankkia. Vastaan aina että iällä ei ole niin väliä (siis käytetytkin koneet ovat hyviä vaihtoehtoja), kunhan on mahdollisimman vähän muoviosia. Silloin se useinmiten tarkoittaa että metallia jossain muodossa on paljon. Minun aarteessani, vihreässä Husqvarna Automaticissa on jopa rautainen runko (ja paljon muita metalliosia). Metalliosat ovat siksi parempia, että ne eivät kulu niin helposti ja kestävät pienen ikuisuuden kun muistaa öljytä konetta. Ei siis tarvitse hankkia uutta ompelukonetta mikä on ympäristöteko. 

Nyt olen kuitenkin keksinyt metalliselle rungolle myös uuden perustelun. Siinä kestää magneetit kiinni! Muutama päivä sitten huovutin omin pikku kätösin pienen huopakukan, johon liimasin magneetin pohjaan. Nyt kukka toimii ompelukoneen neulatyynynä ja on ihan täydellinen työssään, koska kestää tukevasti kiinni koneen rungossa ja on järjettömän helppo siirreltävä.